Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

VALTA JA VASTUU

Käydessäni läpi talousjärjestelmää ja finanssikriisiä olen yrittänyt löytää yhtä tai tärkeintä selitystä tapahtumille tai tilaan johtaneista asioista. Vastaan on tullut niin systeemisiä asioita, ihmisen toiminnasta ja ahneudesta johtuvia asioita, rikollista tai epärehellistä toimintaa niin verojen kierrosta, rahan pesusta kuin korkojen tai markkinoiden manipulaatiota tiedotteisiin liittyen, tai nyt hopean ja kullan hinnan manipulaatiota. Kaikki nämä ovat osa, mutta mielestäni ei se perimmäinen syy. Sitten päädyin moraalin heikentymiseen ja rappioon, mutta mikä sen mahdollisti vaikuttaa niin paljon. Tuon kysymyksen jälkeen päädyin siihen, että meillä on vastuu kadonnut monella tasolla, kun normaalisti sen kuuluisi kasvaa vallan myötä suuremmaksi, niin meillä on käynyt täysin päinvastoin.

Aikaisemmissa ja tässä nykyisessä talouskriisissä on nähtävissä monia asioita, jotka ovat vaikuttaneet kriisin syntyyn, pahentaneet sitä tai hidastaneet siitä toipumista. Mukana on systeemisiä järjestelmästä johtuvia asioita, ihmisen ahneudesta tai muusta toiminnasta johtuvia seikkoja, tai jopa rikollista, moraalisesti kyseenalaista tai korruptoitunutta toimintaa. Tähän voisi laskea veronkierron, poliitikkojen ”ostamisen” tai pyöröovipolitiikan, pankkien oman toiminnan ja asiakkaille annettujen suositusten eron, paljastuneet rahanpesut tai markkinoiden manipuloimiset niin korkojen kuin nyt myös hopean ja kullan osalta. Politiikan osalta mukaan voisi edellisten lisäksi ottaa tietyt lain muutokset ja päätökset joihin moni ei ole edes tutustunut kunnolla, jonka vuoksi otin edellisen kaltaisen rajumman termin. Hyvin merkittävässä roolissa on ollut myös keskuspankkien tekemiset, tai tekemättä jättämiset. Kuitenkaan edes keskuspankki tai sen tekemiset eivät yksistään ole yksittäinen juurisyy ongelmiin. Toki toisenlaisella toiminnalla olisi ollut toisenlaiset seuraukset, niin ei keskuspankki kuitenkaan ollut se joka myönsi asuntolainoja maksukyvyttömille tai maksanut niistä ylihintaa spekuloidun voiton toivossa. Ja kuten nyt edellisen kriisin hoidossa on nähty, myös keskuspankkien toimilla on rajat, ainakin toivottujen seurausten suhteen.

Halusin kuitenkin päästä näistä monista yksittäisistä asiaan vaikuttaneista syistä tai toimista mieluiten yhteen ainoaan asiaan, josta voisi johtaa noita muita tapahtumia tai asioita. Mietin myös historiallisia valtioita ja imperiumeja, mikä niiden romahtamisessa oli yhteistä. Päädyin moraalin ja sen myötä muun toiminnan rappioitumiseen, josta yleensä seurasi taloudellinen heikkeneminen, jopa romahtaminen. Mielessäni moraalinen rappio näkyy vahvasti myös meidän aikanamme, mutta mikä sen mahdollistaa, miksi sitä tulee, tai miksi sitä ei aikaisemmin ollut ainakaan yhtä paljon. Mieleeni tuli samaan aikaan sekä vastaus, että Moral Hazard termi ja sen määritelmä. Mielessäni oli vain yksi kirkas ajatus, vastuun puute. Moraalikato tapahtuu sitä helpommin ja varmemmin mitä vähemmän tai epätodennäköisemmin jokin taho joutuu vastaamaan teoistaan ja etenkin niiden seuraamuksista. Kukapa ei pelaisi aivan liian isoilla panoksilla, mikäli jokin taho kuittaisi mahdolliset tappiot? Kuka ei ottaisi aivan liian suuria lainoja, kun joku muu takaisi ne? Kuka poliitikko ei olisi valmis menemään pikkuhiljaa aina vain pidemmälle oman edun ajamisessa, kun kukaan ei laittaisi häntä vastuuseen? Tai jos joutuisikin niin ”hyvät veljet” järjestävät mukavan ja kannattavan suojatyöpaikan. Sama koskee yritysjohtajia ja heidän tekemisiään. Nyt rangaistukset ovat tulleet yritykselle, ja ovat olleet pieniä murto-osia saavutettuihin hyötyihin nähden. Ja jos tulee lähtö, niin kultainen kädenpuristus auttaa selviämään seuraavaan pestiin saakka. Miten keskuspankki voi odottaa suurten yritysten toimivan vastuullisemmin, jos se tulee aina pelastamaan ne? Huomioitavaa on, että tietyissä maissa jossa pankkien johtajat ovat henkilökohtaisessa vastuussa useammista asioista, ovat pankit toimineet huomattavasti vastuullisemmin riskien oton suhteen. Tämä ei varmasti yllätä ketään.

Sama on osittain nähtävissä meillä. Kun meillä on ollut vahvana oletuksena ja opetuksena, että yhteiskunta huolehtii kaikesta yksilöiden tai muiden toimijoiden sijaan, niin onko ihme että iso osa ihmisistä, yrityksistä tai etujärjestöistä on heti ongelmien ilmaannuttua huutamassa valtiota apuun. Sitä monesti saa mitä tilaa. Mutta missä vaiheessa ja miten olemme ajautuneet nykyisenkaltaiseen tilaan?

Edellisen suuren laman jälkeen esimerkiksi pankkien toiminta ja mahdollisuus spekuloida oli huomattavasti rajoitetumpaa kuin nyt. Valuutat olivat sidottuja dollariin, joka oli sidottu kultaan. Eli rahan luomiselle piti olla rajoittavia tekijöitä. Sitten alkoi historiasta tuttu tapahtumasarja, eli kun kaikki on näennäisesti riittävän hyvin niin kukaan, tai ainakaan riittävän iso osa ihmisistä ei reagoi pieniin muutoksiin ja askeliin huonompaan suuntaan. Tai mikäli reagoidaan, niin se on vain johonkin yksittäiseen asiaan, ei kokonaisuuteen. Poliitikot käyttivät liikaa rahaa, etenkin sotiminen on aina ollut kallista, siinä käytetään paljon resursseja jotka sitten räjäytetään taivaan tuuliin. Toki sieltä tulee myös teknologista kehitystä, mutta onko se hintansa arvoista, on toinen kysymys. Sitten kun tuo liiallinen valuutan luonti oli päivänselvää, niin seuraus ei ollut toiminnan muutos vaan viimeisenkin sidoksen poistaminen. Tämän jälkeen pankkien rajoituksia purettiin pala kerrallaan ja askel askeleelta, samalla lobbaus tuli entistä vahvemmaksi ja pyöröovi politiikka tai ilmiö alkoi muodostua, ja askel askeleelta vahvistua kohti nykyistä, jossa käsittämättömän moni vaikutusvaltaisessa asemassa oleva ei vaaleilla valittu omaa esimerkiksi Goldman Sachs taustan. Vastaavaa on myös muilla aloilla nähtävissä toki eri yritysten osalta. Kukaan ei puuttunut esimerkiksi merkittäviin lain muutoksiin, ja sen jälkeen niitä tekemässä olleen ihmisen siirtymistä laista hyötyneen suuren yrityksen johtoon. Miksi tämän jälkeen muiden siirtyminen olisi enää ongelma? Sama kehitys on nähtävissä poliitikkojen lobbausten tai vaalirahoituksen osalta. Kun jokin on kerran tehty ilman seuraamuksia, se on lupa tehdä muillekin ja ajan kuluessa siitä muodostuu normaali käytäntö. Tämä on nähtävissä esimerkiksi keskuspankkien pelastustoimien osalta, ensimmäisestä kerrasta päästiin oletukseen että niin toimitaan jatkossa ja nykyään markkinat jo laskevat sen varaan ja odottavat automaattista apua riittävän isojen ongelmien ilmaantuessa.

Teoriassa meillä on paperilla selkeät mallit ja vastuualueet, poliitikkojen vastatessa äänestäjilleen. Käytännössä kuitenkin tilanne on huomattavan erilainen, paine toimia tietyn linjan mukaan on huomattavan suuri, eikä kansa ole osoittautunut kauhean tehokkaaksi vahtikoiraksi. Toki puolustukseksi voi sanoa, että mikä on ollut todellinen vaihtoehto. Todellisuudessa puheiden ja tekojen väliset erot ovat monesti suuremmat kuin erot puolueiden tai poliitikkojen välillä. Samoin voisi kyseenalaistaa miten vastuu ja moraalinen esimerkki ovat toteutuneet poliittisen johdon osalta viime vuosina. Miten sopimuksia on muutettu tilanteen mukaan ”lennossa” ja suuria lakeja ja päätöksiä ajetaan nopealla aikataululla läpi ilman, että asiaan on kunnolla perehdytty tai keskusteltu. Esimerkkinä miten meillä ei nytkään ole oikeastaan yhtään keskusteltu käsillä olevasta mahdollisesta vapaakauppasopimuksesta. Tai miten Yhdysvalloissa hallinnon toimesta ei pankkiireja asetettu rikosoikeudellisiin syytteisiin, koska sillä olisi ollut ikäviä kerrannaisvaikutuksia. Eli onko liian iso kaatumaan myös liian iso noudattamaan lakia? Toki virallinen syy oli, ettei todisteita saatu kerättyä. Mutta kun yksittäiset tutkivat ihmiset onnistuivat niitä keräämään, on aiheellista kysyä, miksei niitä olisi saatu kerättyä suuremmilla resursseilla.

Tällä ei ole tarkoitus syyttää ketään tai aiheuttaa ongelmia, vaan nostaa esille ongelma siitä, että miten voimme olettaa yhteiskuntiemme, tai suuremman yksikön kuten EU:n voivan toimia kestävällä pohjalla, mikäli säännöt eivät ole kaikille samat. Tai mikäli moraalinen kompassi on pielessä, tai vastuu teoista tai toimista ei seuraa vallan kasvun mukana. Toki rakenteissa ja malleissa on selviäkin vikoja, kuten Euroalueen talouskriisin myötä on tullut ilmi, mutta niiden korjaamisella ei ole merkitystä mikäli emme saa moraali ja vastuukysymyksiä kuntoon samalla kertaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Oikeassahan olet ja uskon että monet nämä samat asiat tajuavat, mutta kukaan ei halua ns. rähinöitsijä (troublemaker) tai ilmiantaja (whistleblower) jotka hiljennetään nopeasti ja jos pahin ehtii tapahtua niin kiitokseksi parhaimmillaan napsahtaa vankilaa ja loppuelämä häpeää.

Tuo moraalin heikentemynen ja rapautuminen ei ole kuitenkaan juurisyy vaan kansa on antanut asioiden valua pikkuhiljaa tähän suuntaan kun ei ole näennäisesti suoraa vaikutusta omaan elmään ollut ja ei ymmärrys riitä miten asiat vaikuttavat kiertotien kautta sitten.

Nyt sitten ihmetellään ahdinkoa "joka vain tapahtui" ja ihmetellään miten tälläisenä aika kun iso siivu työikäisiä istuu kotona ja toisaalla yksi henkilö nostaa 160 miljoonan osinkoa pienemmällä veroprosentilla kuin tuen avulla elävä maksaa.
Tasapaino taloudesta on kadonnyt tyystin.

Ja suurin puheenaihe ollut viime kuukaudet miten saadaan näille yrityksille (herroille) lisää rahaa sen sijaan miten saadaan talous tasapainoon.

En usko henkilökohtaisesti että kiky tulee vaikuttamaan mitenkään tilanteeseen ja uutta kurjistamista tullaan tarjoamaan, kunnes kansa on imetty kuiviin.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Nyt en aivan ymmärtänyt missä mielessä ajattelit noiden "tm" tai "wb" liittyvän tähän, eli voisitko hieman tarkentaa sitä?

Itse en varsinaisesti noita ajatellut, vaan enemmän sitä, että meillä ja muualla monta täysin "selvää" tapausta, mutta ne painetaan villaisella tai merkityksettömällä huomautuksella... eli kukaan ei lopulta kanna vastuuta mistään ja paheneva kierre on valmis.

Esimerkkeinä voisi ottaa vaikka yllä olleet pankkien tunnustamat manipulaatiot ym. kukaan ihminen ei joutunut vastuuseen ja vaikka yritykset monen mielestä saivat isot sakot niin hyötyyn nähden ne olivat "läppäisy ranteelle". Toisen esimerkki voisi olla erään maan nyt kampanjoivan presidenttiehdokkaan sähköposti ja serverisekoilut, tosin siinä vielä näkemättä seuraako asiasta lopulta mitään. Tai esimerkiksi FED:n entisen johtajan B.Bernanken mukaan useampien pankkiirien olisi pitänyt joutua linnaan. Uskoisin hänellä olevan enemmän tietoa asiasta kuin minulla, mutta kun valtakunnan asiasta vastaava henkilö ei oikeastaan edes tutki asiaa koska "mahdollisten tuomioiden vaikutukset voisivat olla niin vakavia", niin vastuuta ja moraalia on jatkossakaan turha odottaa.

Eli ongelma minun mielestäni on siinä, että mikäli selvästi lakeja ei tiettyjen tahojen tarvitse noudattaa, niin miten voidaan olettaa tai vaatia muiden niitä noudattavan. Vastaavasti nyt esillä ollut veronkierto ja Panama paperit ym. Lopulta siinä ongelma ei ole se raha, koska nyt olemme nähneet miten valtiot elävät iloisesti velaksi tai tarvittaessa rahaa luodaan lisää. Todellinen ongelma siinä on, että jos tiettyjen henkilöiden tai yritysten ei tarvitse maksaa veroja, niin miten voidaan vaatia muiden maksavan niitä "normaalisti",tai entistä enemmän? Ja tosiaan kuten totesit asiat ovat hiljakseen menneet pienin askelin pidemmälle ja pidemmälle. Emmekä ole mitään entistä moraalittomampia ihmisiä, samoin on historiassa käynyt monia kertoja aikaisemminkin (kuten monia muitakin asioita). Rooma ja moni muu voisi toimia hyvänä esimerkkinä rappion ja moraalikadon vaikutuksista. Mutta miksi emme voi muuttaa ja korjata asioita ajoissa tai ennen sitä "pakollista syvälle" menoa, että muutos on pakollinen tai tapahtuu pakottamalla.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Viittasin näillä henkilöihin jotka toimivat sisäpiirissä ja on vielä ripaus moraalia tallella ja voisivat tuoda esiin asoita joilla toiminta saataisiin lopetettua kuin seinään, ehkä ihmisiä vastuuseenkin.

Olen huomannut tuon ettei kaikkien tarvitse noudattaa sovittuja pelisääntöjä ja oikeastaan ne pärjäävät parhaiten jotka räikeimmin niitä rikkovat.

Toimituksen poiminnat