Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

MIKÄ SUOMEN TILANTEESSA OIKEIN ”MÄTTÄÄ”?

Suomi on ollut jumittuneessa tai lähes halvaantuneessa tilassa jo vuosien ajan. Hetkellisestä positiivisesta uutisoinnista huolimatta Suomi ei ole päässyt edes muiden Euromaiden kasvuvauhtiin mukaan, vaikka ”Euron kahleet” ovat niilläkin kannettavana. Nyt kun Kiinasta ja muistakin paikoista on tullut huolestuttavia tietoja talouden hidastumisesta tilanteemme näyttää entistä huonommalta. Syyttäviä sormia on näytetty niin Euron, julkisen sektorin, Ay-liikkeen, yritysten tai niiden johtajien kuin veronkierronkin suuntaan. Mikä siis Suomen tilanteessa oikein ”mättää”?

Suomi sopeutti ja korjasi talouttaan rajustikin 90-luvulla laman jälkeen. Korjausten vaikutuksesta ja Nokia ihmeen myötä saimme nauttia vahvasta taloudesta 2000-luvun alkupuolen ajan, kuten monessa muussakin maassa. Kiina kasvoi vauhdilla ja investoi sekä rakensi paljon, joten tuotteilla ja raaka-aineilla oli kysyntää ja kauppa kävi. Kuten historian aikana monesti aikaisemminkin, meillä nostettiin nousukaudella palkkoja myötäsyklisesti reilusti vielä nousukauden lopulla ja sen jälkeen. Poliitikot puhuivat jakovarasta ja julkisen sektorin kuluja nostettiin. Saksa oli ottanut opikseen oltuaan ”Euroopan sairas mies”, meillä sen sijaan tuntui unohtuneen miten tulisi toimia yhteisessä valuutassa ja avoimessa taloudessa, vaikka siitä oli keskustelua ennen Euroon liittymistä. Nyt Saksalla menee vahvasti ja meillä huomattavasti heikommin.

Finanssikriisin puhjetessa tarkkasilmäisille oli selvää, että tämä tulisi koskemaan Suomea ja että nyt oltiin isomman syklin huipulla, tai saavutettu velkasaturaatio. Lisäksi tarkkaavaisemmat olivat jo huomioineet miten iPhone ja Apple mullistivat älypuhelinten ja sovelluskaupan markkinat, ja miten Nokia oli yllätetty ”housut kintuissa” tämän asian suhteen. Vaikka Nokian muodostamasta klusterista osa oli jo lähtenyt Suomesta, oli Nokian merkitys silti hyvin suuri meidän kansantaloudelle ja monille työntekijöille suoraan tai välillisesti. Ehkä suurin virhe tehtiin kuitenkin, kun ajateltiin tilanteen olevan vain lyhytaikainen ”notkahdus” josta mentäisiin yli hieman velkaa ottamalla. Menot siis jatkoivat kasvuaan kuin olisi viivoittimella piirretty, vaikka talous on läpi historian osoittanut olevansa syklinen ja velan määrät alkoivat olla tasolla, jossa niiden kasvattaminen ei enää juuri kasvattanut BKT:tä, eli saturaatio oli saavutettu ainakin tietyiltä osilta.

Nyt vuosia myöhemmin emme ole edelleenkään saavuttaneet aikaisempaa huippua ja olemme muuttuneet ”mallioppilaasta” maaksi jossa Eurostatin tai tilastokeskuksen mukaan talous supistui Kreikkaakin enemmän. Esimerkiksi Ruotsin tai Norjan BKT on jo selvästi korkeammalla kuin ennen finanssikriisiä. Myöskään näkymät eivät ole meillä niin valoisat edes lyhyellä aikavälillä, missä ikärakenne ei näyttele niin suurta osaa. Miksi emme ole siis päässeet muiden vauhtiin?

Meillä keskusteluissa tulee hyvin esiin miten meillä on vahvana ”yhden ajattelun” malli niin ihmisten kuin etujärjestöjen osalta. Eli vastaajasta riippuen tulee hyvin vahvasti jokin asia, yleisempiä on Euro, liian suuri julkinen sektori, liian suuret kustannukset, AY tai EK, huono myynti tai markkinointi, huonot johtajat tai tuotteet. Sama yhden asian ajattelu ja kokonaisuuden unohtaminen näkyy meillä hyvin suurena etujärjestöjen määränä ja vahvana toimintana ja omista eduista kiinnipitämisenä. Lisäksi meillä on tapana ”huutaa valtiota apuun” aivan liian usein ja monessa tilanteessa niin ihmisten, yritysten kuin etujärjestöjen osalta sen sijaan, että itse muuttaisimme toimintaamme tai sopeutuisimme tilanteeseen tai kilpailuun.

Itse en pysty yrityksestä huolimatta nimeämään vain yhtä asiaa, jota pelkästään muuttamalla kaikki muuttuisi ja korjaantuisi. Vaan meillä on mielestäni useita asioita korjattavana mikäli haluamme pärjätä yhteisessä valuutassa ja avoimessa kilpailussa. Ehkä lähimmäksi sitä pääsen leveällä ajattelulla, että meillä on liian paljon välistävetoa ja vetäjiä, ja liian vähän niitä ensimmäisen Euron tai muun valuutan avoimelta sektorilta tienaavia. Tuo sisältää niin julkisen sektorin, kuin siitä elantonsa saavan yksityisen sektorin toiminnan, eli ehkä olisi oikeampaa puhua suljetusta sektorista verrattuna avoimeen sektoriin. Samanlaista välistävetoa nostamassa kustannuksia liian korkealle löytyy kireän verotuksen lisäksi myös korkeista asumisen kustannuksista, kuin tuotteiden ja palveluiden hinnoissa. Asumisen kustannuksia nostamassa on tahoja niin ns. oikealta, kuin vasemmaltakin AY liikkeiden ollessa mukana vuokratoiminnassa. Nyt Postiin ollessa otsikoissa niin sen hinnat voivat olla yhtenä esimerkkinä. Meiltä saattaa saman paketin lähettäminen maksaa 2-3 kertaa enemmän ulkomaille, kuin sieltä samasta maasta tänne meille Suomeen, joissakin tapauksissa vielä enemmän. Ja toisena voi olla moni EU maa. Miten luulisitte Postin pärjäävän avoimessa kilpailussa? Toki seuraavaksi pitäisi kysyä ja selvittää mistä ero johtuu. Toki kaikessa hinta ei ole ainoa merkitsevä asia, mutta samankaltaisessa tuotteessa tai palvelussa se on.  Meillä on monella alalla vähäistä kilpailua ja duapoleja, mikä nostaa hintoja eikä valmista (pakota) yrityksiä kovaan globaaliin kilpailuun. Nämä asiat yhdessä aiheuttavat huonon ostovoiman, huonosti avoimessa kilpailussa pärjääviä yrityksiä, paineita palkankorotuksiin, sekä tilanteen jossa itse tehdään mahdollisimman paljon, vaikka ammattitaitoisia ihmisiä olisi tarjolla. Verotuksen kireyttä nostavat välilliset verot ja monet veroluontoiset maksut, joita ei välttämättä huomioida verotuksen kireyttä esiteltäessä.

Tilanteesta saa ehkä selkeämmän ja havainnollisemman kuvan, kun laskee tai miettii miten monta tuntia mediaanituloinen joutuu tekemään työtä ostaakseen yhden tunnin palvelua tai työtä muualta. Esimerkiksi vaikka autokorjaamolta, kirves- tai sähkömieheltä tai vaikkapa parturista tai hieronnasta, kun niistä otetaan tuntitaksa, ja kaikki maksetaan virallisesti ja sääntöjen mukaan. Ja kun vähennät vielä palkastasi pakolliset asumisen ja elämisen kustannukset ostovoiman tila tulee vielä selkeämmin esille. Välistäveto tulee hyvin esiin kun lasket tilanteen missä jotkin esimerkin mukaisista ammattilaisista ostavat palvelut toisiltaan tunti tunnista.

Edellä mainitut asiat kertovat, että olemme edelleen toimineet aivan liikaa kuin oman valuutan eli markan aikana, jolloin emme olleet niin avoimessa kilpailussa ja meillä oli mahdollisuus itsenäiseen rahapolitiikkaan ja devalvaatioon, jota usein käytimmekin kun katsotaan historiaa taaksepäin. Euro ei varsinaisesti ole syy nykyiseen tilaan, mutta se poistaa meiltä yhden korjauskeinon tai jouston mahdollisuuden. Ja koska valuutta ei enää voi joustaa tapahtuvat joustot muualla, ja ikävämmällä tavalla. Siirtyminen omaan valuuttaan ei myöskään olisi enää mikään ”oikotie onneen”, koska meillä on paljon Euromääräistä velkaa, sekä meillä ei enää ole niin paljon omaa kotimaista tuotantoa, joka hyötyisi mahdollisesta valuutan heikentymisestä. Avoin kysymys olisi myös muiden osapuolien reagointi tilanteeseen. Eli ikäviä aikoja ja päätöksi olisi siinäkin edessä, vaikka en usko sen olevan niin mahdoton tai pelottava asia kuin hetkittäin on annettu ymmärtää. Meitä on noin 5,5 miljoonaa. Eli tarvitsemamme osuus maailman kaupasta on niin pieni, ettei sen saavuttaminen ole mahdoton tehtävä, vaikka aikaisemmat alat eivät enää entiseen malliin vetäisikään. Tähän kuten seuraavaankin kohtaan liittyy kuitenkin vahvasti myös valta- ja puoluepoliittinen kuvio.

Meillä on korkea verotuksen aste, etenkin kun siihen lasketaan mukaan kaikki veroluontoiset maksut. Korkea verotus ja siten hintataso asettavat vaatimuksen korkeammalle tuottavuudelle. Iso julkinen sektori muodostuu tässä kohtaa ongelmaksi. Vaikka joltain osin se saattaa olla tehokas ja tuottava niin kokonaisuutena se ei sitä ole, mikä aiheuttaa lisää painetta yksityisen sektorin tuottavuusvaatimukselle. Heikomman tuottavuuden yritykset joutuvat silloin lähtemään pois tai lopettamaan toimintansa. Tämä on meillä aika selvästi nähtävissä. Se mikä osa tässä on ollut olosuhteiden pakkoa, ennakoimista tulevaan tai ahneutta on varmasti loputon keskustelu missä löytyy tapauksia tukemaan jokaista kohtaa. Mutta miettikää miten meillä vielä muutama vuosikymmen aikaisemmin oli maa täynnä pieniä kauppoja, kioskeja ym. liikkeitä ja ihmiset elättivät niillä itsensä. Onnistuisiko se nyt enää? Ovatko olosuhteet muuttuneet ja moni asia ei enää kannata? Eikä ongelma ole ne opettajat, lääkäri ym. palvelut jotka aina nostetaan esiin kun puhutaan julkisen sektorin toiminnan järkeistämisestä tai supistamisesta taloudellisesti kestävälle tasolle, eli vastaamaan tulotasoa. Pystyisimme aivan hyvin niin halutessamme turvaamaan ne peruspalvelut huomattavasti pienemmin kustannuksin. Ongelma se kaikki ylimääräinen, kutsutaan sitä sitten himmeliksi tai läskiksi tai miksi vaan. Ja koska meillä on täällä niin paljon suurten puolueiden nimittämiä tai ”heille kuuluvia” paikkoja on niiden purkaminen poliittisesti hyvin vaikeaa, eli kyse on valtapolitiikasta. Tämä tuli erittäin hyvin näkyviin Sote asiassa ja hallituskriisissä. Mutta tämän asian vuoksi Sote ja muu julkisen sektorin toiminnan muutos on meidän tilanteessa niin tärkeää. Mutta siinä tulisi laittaa ihmiset ja palveluiden tuottaminen sekä kokonaisuus puolue- ja valtapolitiikan edelle. Mutta miten se onnistuu poliittisesti?

Seuraavaksi tulee muutama muu asia mietittäväksi ja pohdittavaksi sinne ”myssyn alle”. Miksi meillä oikeasti on niin paljon välistävetoa ja niin vähän avoimelta sektorilta rahat tienaavia? Miksi meiltä on lähtenyt niin paljon tuotantoa ja työpaikkoja? Miksi meillä tuetaan ja joudutaan tukemaan niin montaa asiaa ja toimialaa?  Miksi meiltä myydään niin paljon yrityksiä sen sijaan, että ne pysyisivät kotimaisessa omistuksessa ja kasvaisivat? Miksi meidän vienti on niin paljon muutaman ison yrityksen varassa, eikä useamman yrityksen ja toimialan varassa? Miten esim. 70-luvulla toisen vanhemman käydessä töissä ja toisen hoitaessa lapsia maksettiin asunnot noin kaksi kertaa nopeammin kuin nyt molempien käydessä töissä? Miten saisimme paremmin myytyä ja markkinoitua tuotteitamme ja palveluitamme ulkomaille? Mikäli sinulla olisi hyvä tuote tai idea, niin miksi investoisit Suomeen minkä tahansa muun maan sijaan? Toki nyt on huono suhde kansainvälisesti, ja monessa maassa on velkasaturaatio tullut täyteen, ainakin yksityisen sektorin osalta. Kuitenkin monessa maassa Euroalueellakin on jonkinlaista kasvua. Miksi olemme pudonneet ”mallioppilaasta” hännänhuippujen seuraan?

Tosiasia on, että meiltä on siirtynyt paljon tuotantoa ja työpaikkoja muualle. Meille tärkeät toimialat ovat menettäneet samanlaisen kasvun tuonnin meille kuin aikaisemmin. Kuitenkin meillä on menoja kasvatettu kuin meno jatkuisi entisenlaisena. Samoin on puhuttu suurista säästöistä, mutta menot ovat silti saattaneet kasvaa reilustikin, ne ovat vain kasvaneet vähemmän kuin on aikaisemmin suunniteltu, mutta onko silloin oikeasti säästetty? Meillä ei ole varaa nykyisen kaltaisiin menoihin ellemme ota velkaa tai kasvata tulojamme. Velanotto on aina tulevaisuuteen siirrettyä verotusta, siksi sitä ei voi ottaa loputtomiin. Mikäli velanotto olisi oikotie onneen, niin Kreikassa pitäisi mennä todella hyvin. Toki meillä on varaa ottaa velkaa järkeviin investointeihin ja toimintaan. Voimme rakentaa ja parantaa infraa, energiaomavaraisuutta ym. elvyttämällä, mutta silloin asiat tulisi tehdä kotimaisin voimin ja sellaisten yritysten toimesta, jotka maksavat veronsa tänne. Silloin voitaisiin puhua elvytyksestä. Mutta se että otamme velkaa jokapäiväisiin menoihin pitääksemme yllä liian suurta elintasoa ja sitten tällä velkarahalla ostamme enemmän tavaroita ulkomailta, matkustamme enemmän, tai palkkaamme ulkomaista työvoimaa rakentamaan meille rakennuksia tai muita niin olemme samalla tiellä kuin Kreikka. Ja sen tien loppuvaihe tulee nopeasti kun merkit ovat sopivasti kohdallaan. Kuitenkin vaikka todellista elvytystä tehtäisiin, on meidän silti tehtävä niitä rakenteellisia muutoksia, niitä olisi pitänyt alkaa tekemään jo silloin kuin liityimme Euroon.

Tosiasia on myös se, että olemme yhteisvaluutta Eurossa ja avoimessa taloudessa. Nämä tarkoittavat sitä, että meillä ei ole rahapolitiikka omissa käsissämme ja yritykset ja pääomat ovat vapaita liikkumaan ja valitsemaan paikan mihin investoida. Niin kauan kuin olemme tässä tilanteessa, on meidän sopeutettava toimintaamme tilanteeseen sopivaksi. Meillä oli tilanne jossa meidän rakenteemme pienine omituisuuksineenkin toimivat kohtuullisen hyvin, mutta tilanne ei ole enää sama, eikä samat rakenteet ja mallit enää toimi. Vaikka sinulla olisi maailman paras jääkiekkojoukkue ja valmennus siihen. Mutta kun aletaankin pelata jalkapalloa, lienee selvää että on tehtävä muutoksia, mikäli haluaa pärjätä yhtä hyvin jatkossa. En tarkoita tällä, että suurten yritysten veronkierto, anteeksi neutraali verotus olisi hyväksyttävää. Tai että meidän tulisi alkaa kilpailla palkoissa kehitysmaiden kanssa, vaan että palaamme oikeastaan perusasioihin ilman puolueiden tai etujärjestöjen valtapolitiikkaa ja kaiken maailman himmeleitä.

Ensimmäinen asia olisi mielestäni saada selvyys ja koko kansa sen asian taakse haluammeko takaisin omaan valuuttaan siirtymäajan ja rinnakkaisuuden myötä vai jatkammeko Eurossa ja sopeutamme toimintaamme sen vaatimalla tavalla. Kummassakin vaihtoehdossa on niin hyviä, kuin huonoja puolia, eikä kummassakaan ole oikotietä onneen. Vaihtoehtoina ovat myös sisäinen tai fiskaalinen devalvaatio.

Seuraavaksi meidän tulisi pohtia mitkä ovat ne palvelut joita haluamme julkisen sektorin meille tarjoavan. Sen jälkeen kuka ne toteuttavat ja miten, että ne olisivat mahdollisimman hyvin, laadukkaasti ja järkevästi sekä tehokkaasti tuotettu. Sen jälkeen leikata se ylimääräinen pois, tai ainakin tarkastella sitä uudelleen kriittisemmin. Tämä on nyt ollut vuosia ensin kuntien kohdalla ja sitten Sote:n kohdalla tarkoitus, mutta siinä on ollut myös mukana paljon tuota puolue- ja valtapolitiikkaa. Soten lisäksi tämänkaltainen toiminta tulisi toteuttaa kaikilla osin julkista sektoria.

Miten saada tänne enemmän työpaikkoja, tuotantoa ja siten kotimaisia tuotteita onkin hankala toteuttaa ”käskemällä” tai muuten poliitikkojen toimesta. Samoin kuin miten ulkomaille saadaan näitä enemmän myytyä. Voimme ainoastaan luoda olosuhteet, mahdollisimman vähän esteitä tälle, sekä panostaa oikeanlaiseen koulutukseen. Näiltä osin tilanne on hieman ristiriitainen, sillä joiltain osin asiat ovat jo todella hyvin ja mallikkaasti, mutta sitten on myös joitain aivan käsittämättömiä kapuloita rattaissa. Eli perkaamista ja läpikäymistä olisi tehtävä. Samoin tulisi miettiä miksi yritämme taistella joitakin ”tuulimyllyjä” vastaan, kuten tullin toiminta autoveroasioissa tai alkoholin hinnoittelu, myynti ja tuonti. Kukaan ei varmasti kiistä alkoholin haittoja. Mutta eikä olisi järkevämpää optimoida siitä saadut verotulot sen sijaan, että kulut jäävät maksimaalisesti meille tulojen mennessä Viroon tai muualle? Tai sen sijaan, että kritisoimme lähteviä yrityksiä tai eläkeläisiä julkisesti, niin voisimmeko uhrata saman energian ja ajan kehittämään maatamme suuntaan ettei lähteminen olisi niin kannattavaa kuin se nyt jossain tapauksissa on. Koska on asioita joihin voimme vaikuttaa, ja asioita joihin emme voi. Viron tai Portugalin veropolitiikkaan vaikuttamisen vaikutukset ovat meidän osalta aika rajalliset omaan verrattuna. Ja tähän sopii se aikaisempi pohdinta, miksi meillä tuetaan niin montaa asiaa ja alaa. Olisiko kuitenkin parempi tukea vähemmän, ja pyrkiä alentamaan kustannuksia (välistävetoa) sen sijaan. Ainakin pitää tämä lähtökohtaisena ajatusmallina. Vai uskooko joku vielä, että kilpailukykyämme parantaa esimerkiksi hirveän kallis asuminen jota täytyy tukea, ja siksi taas nostaa verotusta (ja kustannuksia), joka edelleen nostaa hintoja ja tuottavuusvaatimuksia. Vastaavia esimerkkejä on asumisen lisäksi toki monia muitakin.

Kauppataseen saamiseen paremmaksi olisi kuitenkin myös helpompia kohtia mistä aloittaa. Energiaomavaraisuuden ja siirto- sekä säätövoimakapasiteetin nosto olisivat ehkä niitä helpoimpia. Uusiutuvien lisääntyessä lyhytaikaiset korkeat ja halvat hinnat, sekä pidempiaikaiset alueelliset erot esiintyvät jatkossakin ja olisi parempi olla niistä hyötyvänä kuin maksavana osapuolena. Muita helpoimpia keinoja tilanteen parantamiseksi olisi panostaminen myynnin ja markkinoinnin parantamiseen, sekä asenneilmaston ja olosuhteiden muuttamiseen. Muutosta pitäisi saada myynnin lisääntymiseen, mutta myös kasvun esteiden poistamiseen. Pohdittavaa olisi myös asiassa miksi täältä myydään niin moni yritys tietyssä vaiheessa pois, sen sijaan että se pysyisi täällä omistuksessa ja kasvaisi suuremmaksi. Yrittäjyys on ainakin joidenkin mittausten mukaan nyt suositumpi tulevaisuuden vaihtoehto kuin aikaisemmin, joten tältä osin valoa on näkyvissä tunnelin päässä.

Lisäksi suomalaisten ihmisten tulisi sisäistää poliitikoiden ja politiikan rooli, ottaa realistisempi näkemys asian suhteen. Lakata uskomasta katteettomia lupauksia ja alkaa vaatia enemmän kokonaisuutta hyödyntävää toimintaa. Tähän sisältyvät niin lakien sama noudattaminen kaikilta, kuin tietyistä ”maan tavoista” luopuminen, sekä tiettyjen verotuksen porsaanreikien paikkaaminen ja siten kokonaistason alentamisen näin esimerkin omaisina ehdotuksina. Sillä kaikki edut eivät ole yhteisiä kaikilla ryhmillä, mutta kaikki asiat eivät ole myöskään nollasummapeliä.

Moni on sanonut, että Suomen tilanne on jo niin huono ja pitkälle mennyt, ettei sitä voi enää muuttaa ennen kuin muutos tullaan ulkopuolelta meille sanelemaan. En tiedä olisiko tilanne silloin helpompi hyväksyä tiettyjen tahojen ja toimijoiden osalta. Itse en usko tilanteen olevan vielä täysin mahdoton tai toivoton, mutta äärimmäisen vaikea sen tuntuu olevan. Tilannetta eivät auta yksipuoliset epätasapainoiset ja arvoiset esitykset, kuin ei myöskään periaatteellinen poteroihin kaivautuminen ja muutoksen vastustaminen tilannekuvasta riippumatta. Konsensus toimii, mikäli se tehdään kokonaisuuden etu huomioiden, mutta se ei ole hyvä asia, mikäli sillä pakotetaan vesitettyjä kompromisseja jotka tiedetään kestämättömäksi pidemmällä välillä. Maailma on muuttunut, samoin ovat muuttuneet tulevaisuuden näkymät. Kysymys kuuluukin olemmeko valmiit itse muuttumaan, jotta pärjäämme niissä, vai odotammeko kunnes muutokset pakotetaan meille ulkopuolisten toimesta. Aikaa ja mahdollisuuksia meillä vielä on, ja tekemistä riittäisi tässä maassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat