Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

KAIKKIEN AIKOJEN SUURIN KUPLA?

Talous on ollut syklistä läpi tunnetun historian. Ihmisten luonteesta ja ahneudesta sekä spekulaation mukaan tulosta on seurannut kuplia, ja ikäviä kuplien puhkeamisia. Tuttuja on monelle tulppaanimania 1600-luvulla Alankomaissa, tai etelämeren kupla Englannissa 1700-luvulla. Tuoreemmassa muistissa monella on vuosituhannen vaihteen it-kupla tai finanssikriisiä edeltänyt asuntokupla. Keskuspankkien poikkeuksellisten toimien johdosta on aiheellista kysyä onko meillä nyt jo valmiina tai vielä tekeillä kaikkien aikojen suurin kupla?

Meidän talousjärjestelmässämme on ollut läpi sen historian selvästi havaittavia syklejä. Osittain ne ovat selitettävissä tietyillä rakenteellisilla asioilla tai kannustimilla, mutta huomattava merkitys on ollut meidän ihmisten luonteesta, ahneudesta ja halusta spekuloida, mikäli uskomme siihen olevan mahdollisuus. Tämä mahdollisuus tuli huomattavasti mahdollisemmaksi entistä suuremmassa mittakaavassa kun viimeinenkin sidos kultakantaan katkaistiin 70-luvulla ja rahamarkkinoita vapautettiin 80-luvulla. Tämä on näkynyt niin rahan määrän rajuna kasvuna kuin myös koko finanssisektorin ja sen yritysten kasvuna. Lisäksi on myös nähtävissä raju osakekurssien nousu, kuin rahoituspalveluiden yleistyminen ja arkipäiväistyminen, kuten myös alan yritysten ja niiden taseiden huima kasvu. Monet näistä olivat mahdollisia lain muutosten ja markkinoiden vapauttamisen ja uusien instrumenttien myötä. Nämä yhdistettynä tämän hetkisiin rakenteellisiin kannustimiin, joiden pohjalta pankeilla on kannustin lainata mahdollisimman paljon, ovat aiheuttaneet kuplien sarjan. Ja koska tilanteen ei keskuspankkien toimesta ole annettu normalisoitua kuplan puhjettua on seuraava kupla ollut aina edellistä suurempi.

Vuosituhannen vaihteen kupla oli vain it-sektoria ja osakkeita koskeva. Etenkin Yhdysvaltojen keskuspankin FED:n johdolla ja luottoluokittajien avulla asuntojen ostajat sekä heitä lainoittaneet pankit puhalsivat uuden entistä suuremman kuplan asuntomarkkinoille, jonka vaikutuksia levitettiin velkainstrumenttien avulla muualle talouteen. Myös osakkeet saatiin jälleen kuplahintoihin. Kuplan puhjettua ja finanssikriisin iskettyä keskuspankit aloittivat järjestelmän ylläpitämisen ja vakauttamisen nimissä poikkeukselliset ja ennen näkemättömät toimet QE-ohjelmineen, joiden myötä uutta rahaa on luotu poikkeuksellisia määriä ja toimia laajennettu laajoihin osto-ohjelmiin, kuin myös ennen mahdottomina pidettyihin korkotasoihin. Näiden myötä eräiden omaisuuserien hinnat ovat nousseet korkeiksi, samalla kuin nolla- tai negatiivisilla koroilla velasta tai rahan arvosta on tehty arvotonta. Nyt onkin aiheellista kysyä olemmeko tilanteessa, jossa on puhallettu kaikkien aikoen kupla?

Nyt meillä on monilla mittareilla kupla osakkeiden hinnoissa, etenkin kun yritysten tulokset ovat osittain jo kääntyneet laskuun ja hintoja on tuettu niin yritysten kuin pankkien ostojen myötä. Osa keskuspankeistakin on jo ostanut lainojen lisäksi osakkeita kuin rahastoja. Kupla on jälleen saatu myös osaan asuntomarkkinoista, joskin tässä on paljon maakohtaisia eroja. Suurin kupla on kuitenkin jo markkinoiden koon vuoksi velkamarkkinoilla. Edellisen kriisin jälkeistä luonnollista kehitystä, eli deflaatiota ja velkatasojen alentumista ikävine sivuvaikutuksineen on hillitty valtioiden rajuna velkaantumisena, sekä myös erilaisina yrityksinä saada yksityinen puoli velkaantumaan entiseen tahtiin tai entistä enemmän. Jälkimmäisestä voisi esimerkkinä mainita asuntokuplasta tutun subprime-tyylisten lainojen tulo autokauppaan, opiskelijoiden entistä suurempi velkaantuminen etenkin Yhdysvalloissa kuin myös kriteerien löystyminen jälleen joissakin asuntomarkkinoiden alueella.

Valtioiden velkaantuminen on jo monien maiden kohdalla sillä tasolla, että niiden maksaminen ilman velkojen leikkuuta tai rajua valuutan arvon alentumista on jo matemaattisesti tai yleisesti taloustieteilijöiden toimesta tunnustettu olevan mahdotonta. Kuitenkaan tätä tosiasiaa ei käytännön toimissa ole vielä tunnustettu ja ”tölkkiä on vain potkittu eteenpäin” ja ostettu lisää aikaa ajoittain täysin poikkeuksellisillakin ja sääntöjä tilanteiden mukaan soveltavilla toimilla.

Koska korot ovat vielä keinotekoisesti painettu lähes nollaan tai osittain jopa negatiivisiksi on myönnetty, ettei rahalla tai velalla ole enää oikein mitään arvoa. Samalla kuitenkaan rahaa ei ole saatu reaalitalouteen, mikä kärsinyt ja joutunut irtisanomisten ja huonontuneen ostovoiman aiheuttamaan negatiiviseen kierteeseen monessa maassa. Eli olemme erikoisessa tilanteessa, missä velkaa (rahaa) on toisaalta liikaa ja toisaalta liian vähän. Ensimmäinen aiheuttaa vääriä kohdistuksia, toinen ongelmia reaalitaloudessa.  Toisaalta uutta velkaa ei oteta tarpeeksi, jotta talous kasvaisi ja reaalitalouteen saataisiin vauhtia.  Olemmekin jälleen huonontuneiden lukujen ja tietojen myötä ajautumassa tilanteeseen jossa tarvitaan uutta elvytyskierrosta tai toimintaa etteivät ilmat ala tyhjentyä kuplista. Osakemarkkinat ovat osittain ennätyskorkealla, koska rahalla ei näillä koroilla ole oikein muuta paikkaa mistä tuottoja haetaan. Velkaantumisaste on korkeammalla tasolla kuin ennen edellistä suurta 30-luvun lamaan.  Ja koska nyt kupla on niin osake, velka ja asuntomarkkinoilla voidaan oikeutetusti puhua kaikkien aikojen suurimmasta kuplasta. 

Kysymykseen tai arveluun milloin kupla puhkeaa tai tyhjentyy on äärimmäisen vaikea vastata, koska olemme olleet jo vuosia aivan epänormaalissa tilanteessa, missä tapahtumat ovat seurausta keskuspankkien ja poliittisten johtajien toimesta. Tämä näkyy esimerkiksi meillä EU-tukipakettien muodossa maksukyvyttömien maiden osalta tai vaikka Islannin erilaisten poliittisten päätösten vaikutuksien myötä. Vielä suurempi merkitys on kuitenkin ollut keskuspankkien toiminnalla, joka myös on ihmisten päätösten seurausta. Eli kun katsotte viime vuosien osakkeiden indeksejä niin ne korreloivat melko suoraan rahan määrän kasvun ja QE-ohjelmien alkamisia ja loppumisia. Lisäksi monia lukuja sekä tilastoja on kaunisteltu positiivisemman ilmapiirin aikaan saamiseksi.

Nyt olemme jälleen tilanteessa jossa kehitys on menossa huonompaan suuntaan, ja riski korjaukselle on kasvamassa, ellei sitten keskuspankkien toimesta aloiteta seuraavaa QE-kierrosta tai muuta elvyttävää toimintaa. Lisäksi on huomioitava miten yritykset ovat ilmaisella rahalla ostaneet omia osakkeitaan ja esimerkiksi Japanin keskuspankki on top 10 omistaja jo 90 % Japanin 225 suurimmassa yrityksessä. Sekä suuret pankit ovat jo jääneet kiinni tai tunnustaneet niin korkojen kuin muun muassa kullan ja hopean markkinoiden manipulaation. Eli voisi aivan aiheellisesti kysyä miten vapaat meidän markkinat enää oikeastaan ovat? Tätä perusteellaan romahduksen ja sen ikävien seurausten välttelyllä, mutta samalla estetään luontaisen korjausliikkeen toiminta ja siten uuden oikean kasvun alkaminen.

Reaalitalouden edellytyksiä on myös syöty koko ajan heikommiksi. Kysymys kuuluukin miten pitkään ja mitä ollaan valmiit tekemään nykyisen status quon ylläpitämiseksi? Toki nyt on jo vieläkin poikkeuksellisempi ehdotuksia kuultu, mutta kertooko se halusta kokeilla jotain muutakin vai epätoivosta jää jokaisen pohdittavaksi. Lisäksi on pohdittava miten paljon ammuksia tai uskottavuutta keskuspankeilla on jäljellä seuraavan kriisin iskiessä, etenkin ellei tilannetta saada nykyistä normaalimmaksi ennen sen tapahtumista.

Henkilökohtaisesti näkisin neljä mahdollista kehityskulkua tämän suuren kuplan ja tulevaisuuden näkymien osalta. Ensimmäinen on ”Japanin tie”. Eli kehitys jossa velkoja ei leikata eikä velkaantumisen tason anneta alentua luonnollisesti vaan järjestelmään pidetään yllä keskuspankin poikkeuksellisilla toimilla. Näin järjestelmä pysyy näennäisesti pystyssä, mutta siitä tulee ”zombie talous” ilman uutta todellista kasvua ja hidas näivettyminen niin ikärakenteen kuin infran ja muun osalta. Kyseenlaista on myös miten maailmantalous reagoi, mikäli tämän kaltaisia talouden osia olisi useampia. Myös tulevien jo luvattujen vastuiden hoitaminen tai nuorten näkymien saaminen positiivisemmaksi muodostuu ongelmaksi tässä kehityksen näkymässä.

Toinen vaihtoehto on kontrolloimaton romahdus 30-luvun tyyliin, joko yllättävän tapahtuman tai huonojen päätösten seurauksena. Ben Bernanke on myöntänyt miten kyseistä lamaa aiheutettiin ja pahennettiin huonoilla päätöksillä. Toki tässä skenaariossa pöytä saataisiin ”puhtaaksi” lainojen ja muiden osalta, mutta taloudellisen kaaoksen ja konkurssien lisäksi tilanne muodostuisi hyvin nopeasti ja helposti myös muuksi kriisiksi, koska miten silloin turvattaisiin resurssien saaminen ja jakelu. Siis aivan välttämättömyyksien, kuten ruuan sekä juomisen, sähkön ja lämmityksen tai muiden osalta. Lisäksi tilanne saattaisi muuttua helposti hyvin turvattomaksi niin isommassa kuin pienemmässäkin mittakaavassa.

Kolmas vaihtoehto on mielestäni kontrolloitu romahdus, vai oikeastaan kyse olisi järjestelystä. Tässä pyrittäisiin alentamaan velan määrää ja tasoa eli puhdistamaan ”pöytää” kontrolloidusti, ilman äskeisen vaihtoehdon kaltaista kriisiä ja ongelmia. Sen jälkeen velan kasvu ja inflaatio voisi jälleen tuomaan vauhtia talouteen uuden taloudellisen kevään myötä. Tämä voitaisiin tehdä useammallakin tavalla, mutta kaikissa ongelmaksi muodostuu oikeastaan sama mikä on nykyisten kuplien synnyn syynä, eli moraalin ja vastuun katoaminen. Miten sitä ei ainakaan lisättäisi. Eli mikäli nyt antaisimme pelkästään liian suuren velat anteeksi, niin kannustaisimme liialliseen velkaantumiseen ja rankaisisimme asiansa paremmin hoitaneita. Miten sitten kävisi jatkossa?

Velan hoitokuluja voidaan laskea pidentämällä maksuaikaa ja alentamalla korkoja kuten Kreikan tapauksessa on tehty. Yritystä saada inflaatiota aikaiseksi ja siten velan maksun helpottamista on myös ollut, mutta kuten on nähty niin ”narulla on vaikea työntää”. Eli olisi aika vaihtaa keinoja ja vaihtaa narulla työntäminen vaikka perässä vetämiseksi, se onnistuisi ”narulla” huomattavasti helpommin. Eli miksi ei tätä uutta tyhjästä luotua rahaa ole ainakin osittain jaettu ihmisille tasaisesti tai valtioille, tai toteutettu uusia hyödyllisiä rakennus tai kunnostus hankkeita. Tällöin se kohdistuisi oikeudenmukaisemmin ja tasapuolisemmin ja päätyisi oikeasti elvyttämään myös reaalitaloutta, josta se sitten päätyisi kierrettyään ensin siellä sinne aivan samoihin paikkoihin minne sitä on nyt laitettu suoraan ensin kierrättämättä sitä reaalitalouden kautta. Eli yksi keino helpottaa velan määrän alentamisessa on uuden rahan luominen hallitusti kiertoon ja velan maksuun, eli kohdistaa nyt jo nähdyt toimet toisella tavalla. Myös keskinäisten ristiin olevien velkojen alas kirjaaminen ei sotisi niin paljon moraalin ja vastuun katoamisen kanssa. Toki niissäkin olisi neuvoteltava miten korot ja aika-arvo huomioitaisiin.

Osa näistä ratkaisuista tai potentiaalisista vaihtoehdoista on varmasti osittain ristiriidassa nykyisten sopimusten ja käytäntöjen kanssa, mutta toisaalta niitä sopimuksia ja käytäntöjä on jo nyt kirjoitettu uusiksi ja muutettu tarpeen ja tilanteen mukaan melko luovilla tulkinnoilla. Eli kysymys on vain tahdosta, ja siitä kuka ottaa osaa kuplan puhkeamisen seurauksiin missäkin suhteessa. Toisaalta siitä on nytkin ollut koko ajan kyse.

Neljäs vaihtoehto mielestäni olisi nykyisen järjestelmän tietynlainen nollaaminen ja uudelleen aloittaminen tai uudenlaisen käyttöön otto. Tämä ei oikeasti ole niin poikkeuksellinen ratkaisu kuin aluksi saattaa kuulostaa. Vastaavanlaisia suuria muutoksia järjestelmään on tehty tasaisin väliajoin läpi historian. Tosin nämä ovat yleensä tapahtuneet sotien tai suurten kriisien tai ongelmien myötä. Esimerkkeinä maailmansotien jälkeiset muutokset, kuten Bretton Woods tai viimeisenkin kultasidoksen poistaminen ja petrodollari järjestelmän käyttöön otto. Nämä ovat olleet huikeita muutoksia joiden vaikutukset ovat olleet hyvin merkittäviä globaalilla tasolla. Vastaavanlaisia uuden ison sopimuksen ehdotuksia on joidenkin esittäminä ollut, mutta ilmeisesti ongelmat eivät vielä ole riittävän suuria kompensoimaan liian kaukana toisistaan olevia näkemyksiä ja asemia.

Suurvallat ovat näissä merkittävissä asemissa, ja erilaiset näkemykset ovat tulleet hyvin esiin viime vuosien aikaisissa toimissa ja miten BRICKS maiden toimesta on rakenteilla monia vastaavia ja korvaavia rakenteita kuin lännessä on jo ollut käytössä ja toiminnassa. Talouden ollessa nykyään niin globaalisti verkostoitunutta olemme kuitenkin edelleen monessa mielessä samassa veneessä, eli suuremmat kriisit ja ongelmat leviävät hyvin herkästi ja nopeasti joka puolelle. Eli ilman suuria muutoksia yhteiseen sopimiseen olisi kannustimia, mutta vielä ei ilmeisesti riittävästi.

Muutoksia on siis tulossa jossakin vaiheessa, kysymys on tulevatko ne hallitusti ja kontrolloidusti sopimalla vai rajummin ja suuremmin seurauksin hallitsemattomasti. Merkittävä kysymys on vielä miten paljon keskuspankeilla on mahdollista toimia ilman niiden uskottavuuden menetystä seuraavan kriisin iskiessä. Teoriassa ne voivat luoda rajattomasti valuuttaa tyhjästä muutamalla näppäimen painamisella, mutta käytännössä tulee raja vastaan miten paljon niiden tasetta voidaan kasvattaa tai miten paljon ne voivat ostaa eri instrumentteja markkinoilta ilman, että usko koko järjestelmään ja sen toimivuuteen alkaa saada liian suuria kolauksia. Nyt jo jotkin tahot ovat kyseenalaistaneet keskuspankkien toimet, mutta nämä ovat olleet vielä pieni vähemmistö, mutta se on nyt jo saanut yhä enemmän jalansijaa kun toiminta ei ole tuottanut toivottuja ja odotettuja tuloksia. Ja usko ja luottamus on niin merkittävä osa nykyistä talousjärjestelmää, että sen menettämisellä on kohtalokkaita seurauksia. Eli kysymys kuuluu onko keskuspankeilla edelleen mahdollisuus tuplata niiden taseet, tai onko seuraavalla Yhdysvaltojen presidentillä mahdollisuus tuplata valtion velka kautensa aikana, kuten nyt on tehty. Missä kohtaa tulee raja vastaan, että riittävän moni menettää uskon ja luottamuksen?

Ovat tulevat muutokset tai toiminta jatkossa sitten minkälaista tahansa olisi siihen aiheellista sisällyttää muutamia nyt hukassa olevia asioita. Nämä ovat moraalin ja vastuun palauttaminen, sekä tietynlainen lain ja sopimusten noudattaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että mikään ei ole liian suuri kaatumaan ja siten liian suuri vastaamaan toimistaan ja lakien noudattamisesta. Samoin vastuu on palautettava nykyistä enemmän niin poliittisiin kuin keskuspankkien päätöksiin. Samoin pienemmässä kuvassa vastuu on oltava niin lainan antajalla kuin sen ottajalla, ainakin nykyistä enemmän. Kuten nyt on nähty niin ehkä hyvin tarkoituksin tehdyt poikkeustoimet joiden oli tarkoitus olla yhden kerran toteutettuja muuttuvat hyvin nopeasti oletuksiksi ja vaatimuksiksi jatkossa. Ja nykyisen kaltaisessa niin poliittisessa kuin taloudellisessa järjestelmässä sen kerran avatun kannen uudelleen sulkeminen tai toimien peruuttaminen on osoittautunut huomattavan paljon vaikeammaksi kuin moni olisi etukäteen uskonut. Monesti se on onnistunut vasta riittävän ison kriisin myötä, kysymys on voisimmeko oppia historiasta jotain ja toteuttaa joitakin asioita jo ennen suuria kriisejä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat