*

Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

VALUUTTASOTA JA MIKSI LÄNSI ON HÄVIÄMÄSSÄ IDÄLLE

Meillä on läpi historian ollut vaihtelua maailman johtavan talouden asemassa. Historiassa on nähtävissä niin kiinalaisten, kreikkalaisten, roomalaisten kuin muidenkin imperiumeja. Viimeksi on ollut ensin brittiläinen, joka on sujuvasti vaihtunut USA johteiseksi anglosaksiseksi imperiumiksi. Viime vuosina Kiinan ja Venäjän johdolla BRICS maat ovat luoneet vastaavia rakenteita kuin lännessä, lisäksi dollarin asema reservivaluuttana ja raaka-ainekaupan välineenä on asetettu kyseenalaiseksi. Monien asiantuntijoiden mielestä käynnissä on valuuttasota tai uudenlainen talouden kylmä sota.

Läpi historian suurvalta-asemat, reservivaluutta ja pienemmät valuutat ovat vaihtuneet talouden painopistealueiden, kehityskaarien tai sotien mukana. Valuuttoja on ollut lukuisia läpi historian. Paperirahaa ja FIAT rahaa on myös kokeiltu jo historiallisena aikana. Mikään kultaa ja hopeaa tai muuta kiinteää lukuun ottamatta ei ole kestänyt historiallisesti pitkää aikaa. Sama on ollut kohtalo myös reservivaluutalla kuin itse rahajärjestelmällä, muutokset ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus. Historiallisesti tarkasteltuna olemme olleet nykyisessä muodossa sen verran kauan, että muutos tilastollisesti olisi nyt lähellä tapahtua.

Reservivaluuttana on toiminut ja sen tuomista eduista nauttinut 1400-luvun puolivälistä asti vuorotellen Portugali, Espanja, Hollanti, Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Punta alkoi menettää asemaansa suuren inflaation myötä, joka oli seurausta ensimmäisestä maailman sodasta. Läpi historian sodat ovat olleet hyvin inflatorisia, koska niiden kustannukset ovat korkeat mikä houkuttaa ”rahan painamiseen” tai velkaantumiseen, mikäli niitä on mahdollista tehdä. Lisäksi suurten panostusten kohteet, eli aseet, joukot ym. kirjaimellisesti räjäytetään kappaleiksi tai sotilaita kuolee suuria määriä. Nämä suuret panostukset eivät siis tuota mitään hyvää tai pysyvää kansantalouteen suurten kuluen vastapainoksi. Toki jotain keksintöjä voidaan tehdä ja rakentaa tuotantokapasiteettia, mutta nämä muuttuvat mahdollisesti hyödylliseksi kansantaloudelle vasta sodan jälkeen. Ison-Britannian kohdalla tämä näkyi irtautumisena kultakannasta, suurena inflaationa ja lyhyenä epäonnistuneena yrityksenä palata kultakantaan (yritti palata samaan kurssiin, vaikka valuuttaa oli paljon enemmän). Lopullisesti Yhdysvaltojen dollari tuli reservivaluutaksi suuren laman, toisen maailmansodan ja Bretton Woods-järjestelmän myötä.

Toisen maailmansodan jälkeen USA omasi ylivoimaisesti maailman suurimman tuotantokapasiteetin. Osaksi tätä selittää sen oman mantereen koskemattomuus. Tämä yhdistettynä liittoutuneiden voittoon antoi sille aseman ottaa dollarillaan maailman reservivaluutan aseman Bretton Woodsin kokouksessa ja sen mukaan nimetyssä järjestelmässä. Siinä muiden valuuttojen vaihtokurssit sidottiin dollariin, joka taas sidottiin kultaan 35$ unssi hintaan. Lisäksi perustettiin jälleenrahoitusta varten IBRD pankki, lisäksi Yhdysvallat lainoitti monia maita jälleenrakentamista varten, sekä antoi Marshall apua.

Yhdysvallat ei kuitenkaan hillinnyt rahanluomistaan kultakannan vaatimusten mukaisesti, ja viimeistään Vietnamin sodan myötä oli selvää, että dollareita oli huomattavasti enemmän kuin niitä vastaavaa kultaa. Ranska presidenttinsä De Gaullen johdolla lähetti laivastonsa vaihtamaan dollareita kultaan ja muutama muu maa seurasi perässä. Tapahtumat lisäsivät paineita Yhdysvaltoja kohtaan ja presidentti Nixon joutuikin elokuussa 1971 ilmoittamaan, että ”tilapäisesti” dollarin vaihdettavuus kultaan katkaistaan. Tämän jälkeen oltiin ensimmäistä kertaa historiassa tilanteessa, jossa kaikki valuutat olivat FIAT rahaa, eli niiden takan oli vain valtioiden mahdollisuus verottaa ja velvollisuus maksaa verot kyseisessä valuutassa. Eli teoriassa vain taivas olisi enää rajana rahamäärän ja talousjärjestelmän kasvattamisessa. Mikä on selvästi nähtävissä niin asuntojen, osakkeiden kuin muiden hintojen nimellisarvojen kehittymisenä. Tosin historiallisesti FIAT ja paperirajan näkymät eivät pidemmän päälle olleet oikein vakuuttavat, mikä on tullut selvästi näkyviin viime vuosina.                             

 Reservivaluutta dollari sai ylimääräisen tukijalan 1970-luvulla petrodollari järjestelmästä. Öljyn ja muiden raaka-aineiden myymisen tapahtuminen dollareissa taksi jatkuvan kysynnän ja tarpeen dollareille ympäri maailman, ja siten mahdollisti Yhdysvaltojen lisätä dollarin määrää enemmän kuin muuten olisi ollut mahdollista. Lisäksi kysyntä mahdollisti dollareiden vaihdon todellisiin tuotteisiin tai raaka-aineisiin ilman, että USA:n oli pakko itse tuottaa vastaavaa määrää todellista tuotetta, palvelua tai raaka-ainetta. Jo ennen finanssikriisiä Irak ja Saddam Hussein yritti horjuttaa tätä asetelmaa alkamalla käydä öljyllä kauppaa euroissa. Irakin sodan jälkeen tilanne tosin muuttui hyvin nopeasti entiselleen. Finanssikriisin jälkeen dollarin asemaa horjuttavia toimia ovat olleet niin entisen Libyan johtajan Muammar Gaddafin aikomus käydä öljykauppaa kultadinaareilla, Saddam Husseinin euroilla, kuin monet BRICS maiden toimet. Ne ovat alkaneet käydä kauppaa keskenään tai muiden maiden kanssa ilman dollareita, vaan suoraan muilla valuutoilla.

Keskinäisen kaupankäynnin lisäksi BRICS maat ovat luoneet vastaavia taloudellisia instituutioita ja rakenteita kuin lännessä on, esimerkiksi BRICS pankki, AIIB pankki ja vastaavaa pankkien tunnusnumerojärjestelmää kuin SWIFT, joka on ollut käytössä yli 10000 pankissa ja instituutiossa. SWIFT järjestelmän korvaavan järjestelmän merkitys on suuri, koska silloin rahan siirtely ei olisi niin kontrollissa kun se on nyt. Näiden lisäksi niin Kiina, Intia kuin Venäjä ovat lisänneet kultareservejään. Kulta on ollut rahaa tai perinteinen omaisuuserä jo tuhansia vuosia ja omannut aina arvoa. Paperiraha Voltairen sanoja lainatakseni palaa aina lopulta luontaiseen arvoonsa, joka on nolla. Joidenkin mielestä kulta on muinaisuuden reliikki, mutta tässä tilanteessa missä monet keskuspankit ovat luoneet tyhjästä valtavia määriä uutta rahaa kuvitteellinen ilmoitus esimerkiksi Kiinalta, että olemme hankkineet +10000T kultaa ja se on takaamassa kokonaan tai osittain meidän valuuttaamme. Tällainen ilmoitus saisi aikaiseksi valtaisia shokkiaaltoja nykyisessä talousjärjestelmässä, etenkin kun nyt jo Lontoon kultamarkkinoilla on jo yli 500 unssia paperikultaa yhtä fyysistä unssia kohden. Kiina on nostanut ilmoittamaansa kultavarannon määrää viime aikoina, mutta monien mielestä ne ovat edelleen todella paljon todellisuutta alemmat. Tämä perustuu ilmoitettuihin siirtoihin, sekä Kiinan oman kaivostoiminnan kasvuun, jota ei ole pakko ilmoittaa. Tämän mahdollisen skenaarion lisäksi on huomioitava miten suuri osa maailman tuotannosta on Kiinassa ja miten USA on vaihtanut roolinsa maailman suurimmasta lainoittajasta maailman suurimmaksi velalliseksi, joka on sen lisäksi menettänyt suuren osan tuotantokapasiteetistaan. Asiaa todistaa myös BKT luvut vuosilta 1990 ja 2013, jolloin G7 ja nousevien EG7 maiden yhteenlasketut BKT luvut olivat 14,4T vs 2,3T USD ja 32T vs 35T USD. 

Lännen etu on viimeisten vuosisatojen aikana ollut Euroopan monien valtioiden keskinäinen kauppa ja kilpailu sekä kolonialismi. Myöhemmin eduiksi ovat tulleet selvemmin demokratia, markkinatalous, koulutus ja teknologia, lehdistön vapaus, lain noudattaminen ja selkeä yhteiskuntarakenne sekä pankki ja rahoitustoiminta. Vaikka meillä vielä on etu teknologiassa ja pankki sekä rahoitustoiminnassa on etu kaikissa kohdissa pienentynyt ja joissain kohdissa jo menetetty. Vaikka teknologian, pankki ja rahoitussektorin sekä paremmin median hallinnan avulla edelleen lyhyellä aikavälillä saavutamme etua, niin pidemmällä aikavälillä ne menettävät merkitystään ja tärkeämmiksi tekijöiksi tulevat tuotanto, väkimäärä ja ikärakenne sekä niiden myötä tulevaisuuden näkymät. Velkaa on molemmissa suunnissa lisätty huomattavasti, mutta kummassa se on tulevaisuudessa paremmin hallittavissa kun ottaa väestönä määrän ja ikärakenteen sekä tulevat ”luvatut” vastuut huomioon. Etenkin kun meillä syntyvyys on jatkuvasti laskussa ja nuorten tulevaisuuden näkymät erittäin epävarmat johtuen nuorten työttömyyden korkeista lukemista.

Meillä on hyviä suuria yrityksiä, mutta mistä ne saavat kasvua ja asiakkaita tulevaisuudessa, kun meillä yhä suuremmalla osalla ei ole rahaa kuluttaa tai mahdollisuutta saada asuntolainaa, josta tulisi lisää rahaa talouteen? Eikä väestön ikärakennekaan tuo kasvua. Lisäksi yritykset siirtäessään tuotantoa Aasiaan ovat vieneet mukanaan tietotaitoa jota tulevaisuudessa tulee vahvistamaan entistä suurempi joukko koulutettuja ahkeria ihmisiä. Olemmekin tavallaan joutuneet suuryritysten, ”ei oikeasti niin vapaan” median sekä edellisiä nuoleskelevien poliitikkojen muodostamaan ”ansaan”. Tähän liittyy suuria lupauksia tulevaisuuden suhteen, mutta entistä vähemmän todellisia keinoja niiden toteuttamiseen.

Näiden lisäksi länsi on vielä jakautumassa kahteen leiriin. Yhdysvalloilla on paljon velkaa, mutta velalle ja dollareille on edelleen kysyntää maailmalla. Kysynnän takaa reservivaluutan asema ja siten ylivertainen likviditeetti muihin valuuttoihin nähden. Se on kuin vähiten likainen paita likaisten paitojen joukossa. Sen asemaa tukee selvästi Eurooppaa dynaamisempi talous, joka tässäkin kriisissä on osoittanut olevansa nopeampi ja sopeutuvampi liikkeissään kuin Eurooppaa. Dynaamisuuden lisäksi asemaa tukee parempi mahdollisuus omavaraisuuteen, maailman suurimmat asevoimat, sekä selvästi suurempi osuus maailman suurimmista ja menestyvämmistä yrityksistä.

Jakautuneiden näkemysten lisäksi näkymät pidemmällä välillä eivät ole hyvät lännen ja sen järjestelmien osalta. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi väestön määrän, sen kehityksen ja ikärakenteen osalta. Tämä heijastuu nuorten kohdalla huonommilla tulevaisuuden mahdollisuuksina kuin heidän vanhemmillaan on aikanaan ollut. Tämän johdosta näkymät ovat osittain pessimistisiä, ellei sitten tapahdu jotain, joka muuttaa tulevaisuuden näkymiä. Tai sitten ihmiset alkavat vaatia poliittiselta johdolta toisenlaista politiikkaa ja toimia. Merkkejä tästä on nähtävissä meillä sekä muissa maissa missä perinteisten valtapuolueiden sijaan niiden ulkopuolelta on noussut vahvasti esiin uusia nimiä ja toimijoita. Nähtäväksi jää onko tämä riittävästi muuttamaan tulevaisuuden näkymiä valoisammiksi.

Lisäksi merkittävä muutos on jo pidemmän aikaa ollut tuotannon siirtyminen Aasian suuntaan. Yhdysvallat nousi lopullisesti merkittävään asemaansa toisen maailmansodan jälkeen, kun sen ”oma manner” oli säästynyt sodan tuhoilta ja se omasi ylivoimaisesti maailman suurimman tuotannon ja tuotantokapasiteetin. Toki kuulee väitteitä, että tuotannolla tai perinteisillä töillä ei olisi merkitystä, mutta itse en usko meidän olevan vielä sellaisessa pisteessä. Ja osittain uskon tämän olevan nykyisen kriisin taustallakin, vaikka toki muita syitä asioihin on myös. Ja toki Kiinassa valtavan nousun lisäksi on rakennettu myös valtava velkakupla, mutta edelleen Kiinan ja koko Aasian puolella on väestön määrä ja ikärakenne sekä pidempiaikainen asioiden suunnittelu ja toteutus. Eli seillä ei ajatella asioita niin lyhytjänteisesti kuin meillä on monessa asiassa tehty, ja edelleen tunnutaan tekevän kun viime vuosien kriisien hoitoa on seurannut. Rahaa painamalla ja velkaantumalla voimme tietyn ajan ostaa edullisia tuotteita, mutta pidemmällä välillä meidän täytyy miettiä toisenlaisia ratkaisuja, sillä niin tekevät nuo edullisten tuotteiden tuottajatkin. Eikä todellista hyvinvointia ja vaurautta ei luoda rahaa painamalla, finanssi-instrumenteilla, byrokratialla tai hallinnon himmeleillä. Vaan sitä luodaan ihmisten toimesta kun tuotetaan tuotteita ja palveluita toisille ihmisille, luoden näin arvoa ja lisäarvoa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat