Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

RESERVIVALUUTTA DOLLARI – YHDYSVALTOJEN MAHDIN YKSI TUKIJALKA

Yhdysvaltoja voitaisiin aivan oikeutetusti kutsua historian suurimmaksi imperiumiksi ja sen valuuttaa dollaria maailman suurimmaksi ja eniten käytetyksi valuutaksi. Ainoastaan sen edeltäjä Iso-Britannia ja sen valuutta punta pääsee lähelle Yhdysvaltojen saavuttamaa asemaa. Menestyksen avaimina esitetään yleensä ahkerien ihmisten muutto sinne, dynaaminen joustava ja sopeutuva talous, sekä itse kapitalismin ylivoimaisuutta. Vaikka nuo ovat hyviä perusteita, niin vähemmän puhuttu asia menestyksen takana on reservivaluutta dollari, joka on ollut isossa asemassa menestyksen takana.

Dollarin nimitys tulee alun perin taalerista, eli saksalaisesta rahasta, joka oli lyöty hopeasta. Yhdysvaltojen raha se on ollut 1700-luvun lopusta alkaen ja sen lisäksi dollari nimistä valuuttaa on käytössä monissa muissakin maissa, joskin pelkästä dollarista puhuttaessa yleensä käsitellään Yhdysvaltojen dollaria, kuten myös tässä jatkossa. Alkuun Yhdysvaltojen dollari oli hopeaa, sitten hopean ja kullan sekoitusta ja vuodesta 1900 asti sen arvo sidottiin kultaan. Ensimmäiset paperiset dollarit laskettiin liikkeelle sisällissodan aikaan, mutta ne eivät olleet vaihdettavissa kullaksi. Kultakanta koki muutoksen 1933 kun kultaa takavarikoitiin silloiseen reilun 20$/unssi vaihtosuhteella ja sitten muutettiin tuo suhde 35 dollariin unssilta. Bretton Woods järjestelmässä muut valuutat olivat sidottuja Yhdysvaltojen dollariin, joka oli sidottu kultaan. Epäilyt dollarien määrästä suhteessa sen takana olleeseen kultaan kuitenkin vahvistuivat, ja viimeistään Vietnamin sodan myötä oli selvää, että niitä luotu selvästi enemmän. Ranskan presidentti De Gaulle piti mielenkiintoisen puheen asiasta. Muiden maiden vaihtaessa dollareita kultaan oli presidentti Nixonin ”väliaikaisesti” katkaistava tuo mahdollisuus 1970-luvulla. Tuon jälkeen oli muutamia vaihtosuhteita kunnes vuosikymmenen puolivälissä dollari päästettiin kellumaan ja siitä ja muistakin valuutoista tuli ns. FIAT rahaa, eli niiden arvon takeena oli vain usko niihin ja valtion oikeus verotukseen ja velvollisuus maksaa verot oman maan valuutalla.

Dollarin takeena oli Yhdysvaltojen suuren talouden ja sotavoimien lisäksi ns. petrodollari sopimus, jonka perusteella öljykauppaa käytiin dollareissa ja Yhdysvallat lupasi suojella Saudi-Arabiaa. Myös muiden raaka-aineiden kaupankäynnin valuutaksi yleisesti muodostui USD. Lisäksi se on toiminut monissa valtioissa epävirallisena toisena valuuttana, ja turvasatamana virallisen valuutan heikentyessä. Tämä on ollut edelleen nähtävissä esimerkiksi Venäjällä kun sen valuutta öljyn hinnan laskiessa ja pakotteiden vaikutuksena alkoi heikentyä. Sama on ollut aikaisemmin nähtävissä esimerkiksi useissa Etelä-Amerikan valtioissa ja muuallakin. Näiden luoman kysynnän lisäksi dollarin asemaa ovat vahvistaneet suuret keskuspankkien varannot, sekä asema turvasatamana joka muodostuu ainoasta todella suuren likviditeetin omaavasta asemasta. Esimerkiksi koska Euroopassa ei eurolla ole yhteisiä velkamarkkinoita ei sillä ole vastaavaa asemaa, tai koska Kiinan juan esimerkiksi ei ole vapaasti vaihdettava valuutta.

Säröjä ja kysymysmerkkejä dollarin asemaan on tullut talouskriisin ja rahanpainamisen lisäksi muutamien maiden aloittaessa öljy ja muun kaupankäynnin muilla valuutoilla kuin dollareilla. Saddam Hussein siirsi öljykaupan käytäväksi euroilla, mutta Irakin sodan jälkeen se palautettiin takaisin dollareilla tapahtuvaksi. Myös Libyan johtajalla Gaddafilla oli suunnitelmia aloittaa öljykauppa kultadinaareilla. Myöhemmin BRICS maat etenkin Kiina ja Venäjä ovat tehneet kauppasopimuksia ilman että välissä on dollareita. Kysyntää on pienentänyt myös keskuspankkien varannoissa muiden valuuttojen osan kasvattaminen dollareita nopeammin. Aseman heikentymisestä huolimatta mikään olemassa oleva valuutta ei tällä hetkellä ole ilman suuria muutoksia valmis ottamaan dollarin asemaa reservivaluuttana. Finanssikriisin yhteydessä on puhuttu uudesta globaalista valuutasta. Mainittu on IMF:n SDR (Special Drawing Rights) tai jokin muu uusi valuuttakori, mutta näistä ei ole sen enempää kuulunut. Ja kysymys kuuluukin jos luottamus menee FIAT rahaan, niin palautuuko se uudella FIAT rahalla? Ja nyt talouskriisin aikana myös muitakin valuuttoja on keskuspankkien toimesta luotu suuria määriä, ja esimerkiksi viime aikoina dollari on vahvistunut niihin nähden. Puhetta on ollut niin valuuttasodasta, kuin koordinoidusta keskuspankkien toimista, ja eurokriisi on asettanut sen aseman ja tulevaisuuden kyseenalaiseksi.

Yhdysvallat on hyötynyt dollarin asemasta reservivaluuttana suuresti. Sen aseman myötä dollarilla on ollut globaalia kysyntää, mikä on mahdollistanut velkaantumisen omassa valuutassa, kuin budjetti- ja kauppatase alijäämät muita maita paremmin. Jotkin taloustieteilijät ovatkin puhuneet dollarin olevan niin rahamaailman suurin brandi, kuin Yhdysvaltojen suurin vientituote. Yhdysvaltojen ja Kiinan välille onkin muodostunut erikoinen riippuvuussuhde. Tuotanto on siirtynyt Kiinaan, josta on viety paljon Yhdysvaltoihin, jopa sikäläisten yritysten toimesta. Tämän johdosta Kiinalle on kehittynyt huomattava dollarireservi jota se on sijoittanut esimerkiksi Yhdysvaltojen valtion velkaan, ja mahdollistanut siten suuremman velkaantumisen ilman ongelmia. Tämä suhde on alkanut rakoilemaan finanssikriisin myötä. Ja Kiina onkin myynyt noita velkakirjoja huomattavia määriä, sekä pienentänyt valuuttareserviään. Kysymys onkin, mikä osa tästä on ollut olosuhteiden pakosta ja mikä muista syistä? Sekä kuka on ostanut nämä, kun korkotasoissa ei ole tapahtunut heilahduksia vaikka kymmenien miljardien edestä on myyty velkakirjoja.

Tulevaisuuden näkymien arvioiminen on sekä mielenkiintoista, että haastavaa tässä tilanteessa. Yhdysvallat on edelleen suuri ja dynaaminen talous. Lisäksi siellä tehdään edelleen iso osa innovoinnista, sekä maalla on selvästi suurimmat asevoimat. Lisäksi suuri osa maailman suurista yrityksistä ja brandeista on Yhdysvaltalaisia, eli niiden saamien hintojen ja katteiden myötä heillä on mahdollista palauttaa tuotantoaan kotimaahansa niin halutessaan. Lisäksi maalla on monia muita paremmat mahdollisuudet omavaraisuuteen monilla osa-alueilla. Kuitenkin niin valtion- kuin kokonaisvelkaantuneisuuden aste on huomattavan korkea, mikä nostaa monia kysymysmerkkejä. Samoin tekee mahdollinen dollareiden korvaaminen kaupassa ja siten niiden kysynnän aleneminen. Kuitenkaan vielä ei ole korvaavaa valuuttaa löytynyt, mikä näkyy dollarin toimimisena turvasatamana kun pelot uudesta finanssikriisistä jälleen nostivat päätänsä.

Kiina on kasvanut huimaa vauhtia ja noussut monessa mielessä haastamaan Yhdysvaltojen ja dollarin asemaa. Kuitenkaan se ei ole vielä pystynyt kaikilla osa-alueilla niin tekemään ja joillakin toimillaan kuten pitämällä valuuttaansa vielä huonosti vaihdettavana ja keinotekoisesti muuttamalla sen arvoa herää kysymys onko Kiina vielä edes todella halukas tekemään niin. Juanin ottaminen mukaan SDR koriin on askel tähän suuntaan, kuten myös kasvavat kauppasopimukset muissa valuutoissa ja selvä tahtotila kasvattaa kultareservejä. Panostukset selkeämmän suurvaltaroolin ottamisessa näkyvät myös armeijan kehittämisessä ja varustelussa, kuin tukikohtien lisäämisessä esimerkiksi saaria rakentamalla. Myös moderneja hävittäjiä ja lentotukialuksia suunnitellaan ja hankitaan.  Kysymysmerkkejä on talouden hiipumisen ja muuttamisen enemmän sisämarkkinapainotteiseksi, kuten myös nopea velkaantumisen tahti ja varjopankkitoiminta, sekä lähes tyhjien kaupunkien ja muiden rakentamisen järkevyys. Eli onko kyseessä kupla vai onnistutaanko siirtymään hallitusti maatalous ja vientimaasta moderniin ja kaupunkikeskeisempään valtioon ilman romahdusta, joka on kuulunut historiallisesti monen maan kasvutarinaan. Kysymysmerkkien määrää kasvattaa epäilys ilmoitetuista luvuista, kuin avoimuuden puute monella saralla. Tähän asti kuitenkin muutos on ollut poikkeuksellisen nopeaa ja laajaa. Pidemmällä aikavälillä näkymät ovat paremmat Kiinalla ja Aasian suunnalla.

 

Euro oli monen mielestä haastaja tai jopa dollarin aseman ottaja suurena valuuttana. Valuvirheet ja yhtenäisyyden puute talousalueella on kuitenkin muodostunut ongelmaksi ja riskiksi kaataa koko valuuttaunioni. Toki joidenkin mielestä edelleen sitä tulisi ajaa kohti liittovaltiota, mutta talouskriisi on entisestään lisännyt vastakkainasettelua ja polarisoitumista asiaan liittyen. Se on tuonut tietoisuuteen myös selkeän mahdollisuuden valuuttaunionin hajoamiseen syvemmän integraation sijaan.  Vahvuutena eurolla olisi suuri talousalue, jolla on koulutettua väestöä ja kehittyneitä demokraattisia valtioita. Myös vahvaan osaamiseen olisi hyvät mahdollisuudet. Riskeinä ja huonoina puolina on valtioiden kykenemättömyys sopia asioista, erilaiset kielet ja kulttuurit sekä selkeä demokratiavaje tietyissä toiminnoissa ja päätöksenteossa. Esille on tullut myös erilaisista kilpailukyvyistä ja poliittisista päätöksistä johtuvien eroavaisuuksien aiheuttamat ongelma, eli miten Saksalla on mennyt ”liiankin hyvin” muiden kärsiessä ja talouden supistuessa, kuten Kreikassa ja Suomessa. Eri maiden riskien lisäksi ongelma on myös velkojen maakohtaisuus. Vaikka tukipakettien myötä niistä on osittain tehty yhteisiä, ei yhtenäisten velkakirjojen puutteessa euro ole lähellekään niin suuri ja likvidi valuutta kuin dollari. Nähtäväksi jää mihin suuntaan kehitys sitä vie jatkossa.

Yhteenvetona täytyy siis todeta, että vaikka luottamus niin dollariin kuin muihinkin FIAT valuuttoihin ja itse pankkijärjestelmään on vähentynyt niin finanssikriisin kuin harjoitetun politiikan myötä ei todellisuudessa vielä tällä hetkellä dollarille ole todellista haastajaa nykyisten valuuttojen joukossa. Euroopalla, Kiinalla ja Venäjällä kuin muillakin BRICS mailla on omia ongelmia ja haasteita tällä hetkellä, mikä on heijastunut yllättävän vahvana turvapaikan asemana, tai ”huonoista vähiten huonona” valuutan asemana dollarin kohdalla. Jatkossa dollarin asema varmasti jollakin aikavälillä muuttuu, kuten muillekin reservivaluutoille on historiassa käynyt. Samoin muutoksia tulee varmasti meidän talousjärjestelmäämme, kuten historiassa aina välillä on tullut. Itse asiassa historiallisesti alamme olla nykyisen kanssa siinä vaiheessa, että keskimääräisesti muutoksen aika alkaisi olla käsillä. Muutoksia on tultava jo pelkästään Yhdysvaltojen velkaantumistahdin ja kattamattomien vastuiden myötä, puhumattakaan mikäli dollari nykyistä enemmän menettää asemaansa reservivaluuttana ja kansainvälisen kaupan välineenä. Mitä nämä muutokset tulevat olemaan ja millä aikataululla ne tulevat tapahtumaan on toinen asia. Yksi mielenkiintoinen ennustus oli jo The Economist lehden kansikuvassa vuodelta 1988. Siinä on otsikko, jonka mukaan tulisi varautua globaaliin valuuttaan (kuvassa on palavia kansallisia FIAT valuuttoja ja niistä nousee Phoenix lintu kultainen kolikko kaulassaan) ja siinä on vuosi 2018. Se osuuko tuo ennustus tai joku muu oikeaan, vai säilyttääkö dollari asemansa sitä pidempään jää nähtäväksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat