Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

9/11-PÄIVÄ JOKA MUUTTI MAAILMAA

Historiamme aikana on päiviä ja tapahtumia, jotka ovat muuttaneet maailmaa ja tapahtumia sen jälkeen. Tällaisia ovat sotien syttymiset ja loppumiset, atomipommin pudottaminen, Kennedyn salamurha jne. Meidän tuoreessa muistissa on mitä tapahtui syyskuussa 2001. Tuon päivän jälkeen moni asia on muuttunut, eikä aikaa ennen tuota päivää enää ole.

Aina välillä on merkittäviä päiviä, päiviä jotka muuttavat maailmaa ja historiaa. Joskus niiden merkitys valkenee heti, joskus vasta jälkikäteen. Tällaisia päiviä ovat sotien syttymiset ja loppumiset, atomipommin pudottaminen, Kennedyn salamurha ja moni muu. Meidän kaikkien muistissa varmasti on syyskuun päivä vuonna 2001, jolloin meille näytettiin jokaisessa mediassa uudelleen ja uudelleen miten lentokoneet törmäsivät tornitaloihin New Yorkissa, sekä kaikkea muuta asiaan liittyvää. Tässä en aio käsitellä niinkään tuon päivän tapahtumia, vaan sitä miten tuo päivä muutti maailmaa monella tavalla.

Monesti ajattelemme 9/11 päivän olleen vain turvallisuuspolitiikkaan ja ulkopolitiikkaan vaikuttanut terrori-isku. Todellisuudessa se ja toimet iskun jälkeen vaikuttivat vahvasti myös talous- ja sisäpolitiikkaan, sekä toimi vahvana katalyyttina nykyiseen geopoliittisen tilanteeseen sekä sen ongelmiin jopa vielä tänä päivänäkin. Lisäksi sen voidaan katsoa johtaneen vahvaan turvallisuusalan kehittymiseen ja laajenemiseen, joidenkin mielestä jopa liiallisen suureen, sekä nykyisiin eriäviin näkemyksiin tiedon keruun ja yksityisyyden rajasta.

Taloudellisessa mielessä emme usein ajattele iskuja ja niiden vaikutuksia. Kuitenkin niiden jälkeisillä toimilla oli vahva vaikutus ja selkeä seurausten ketju aina nykyiseen finanssikriisiin asti. Teknokuplan puhjettua ja erityisesti iskuja seuranneena pörssikurssien romahtamisena Yhdysvaltojen keskuspankki FED laski ohjauskorkoaan hyvin alhaiselle tasolle sekä tarjosi ylimääräistä likviditeettiä markkinoille. Toki tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin toimittiin kriisin uhatessa, vaan asialle oli muodostunut jo oma termikin, eli ”Greenspan put”. Tällä viitattiin keskuspankki FED:n puheenjohtajan Alan Greenspanin taipumukseen tulla pelastamaan ja kannattelemaan markkinoita aina kun kriisi uhkasi niitä. Lyhyellä tähtäimellä toiminta varmasti oli hyvää ja onnistunutta, mutta ongelmaksi muodostuu ylimääräisen ja halvan rahan kohdentuminen vääriin kohteisiin ja meidän ”luonnostamme” johtuvan spekuloinnin astuminen mukaan kuvioihin. Lisäksi näiden kaltaisten toimien peruuttaminen ja likviditeetin vähentäminen markkinoilta on hankalaa suuren paineen ja vastustuksen vuoksi. Iskujen jälkeen halpa raha ja likviditeetti kohdentuivat asuntomarkkinoille, joilla se alun positiivisten vaikutusten jälkeen sai aikaan suuren koko Yhdysvaltojen maan laajuisen asuntokuplan muodostumiseen. Asuntoihin otettuja lainoja niputettiin ja myytiin globaalilla tasolla kaikille halukkaille ostajille. Tämä puolestaan johti suoraan kriisiin ja tilanteeseen jossa nyt olemme. Toki kupla olisi saattanut muodostua systeemiin rakennettujen kannustimien myötä ilman iskujen jälkeisiä elvytystoimiakin, mutta nyt iskut toteutuivat ja keskuspankki kevensi niiden jälkeen toimintaansa entisestään.

Sisäpoliittisesti moni asia muuttui merkittävästi tuona päivänä. Uuskonservatismin linja vahvistui ja moni Project for the New American Century (Rebuilding America's Defenses: Strategies, Forces, and Resources For A New Century) ajatushautomon ajatus muuttui huomattavasti konkreettisemmaksi ja osaksi tosielämää. Patriot Act ja Homeland Security Act menivät läpi, mitä ne muuten eivät ainakaan niin helpolla ja nopealla aikataululla olisi mennyt. Tilanteessa joutuivat vastakkain yksityisyyden suoja ja turvallisuuteen pyrkiminen. Lisäksi yhdysvaltojen kansalaiset joutuivat huomaamaan miten kaikki perustuslailliset oikeudet ja vapaus eivät yksityisyydensuojan ohella olleet enää niin itsestään selviä asioita tiedusteluelinten toiminnan koskiessa entistä enemmän ja virallisemmin myös heitä.

Obaman moni oletti tuovan muutosta, mutta moni on myös joutunut pettymään. Toki esimerkiksi termistä ”terrorismin vastainen sota” luovuttiin, ja tavoitteena oli sulkea Guantanamo Bay sekä lopettaa sotatoimia joissakin paikoissa, mutta asiat eivät ole edenneet niin, kuin moni varmasti oletti Obaman aloittaessa presidenttinä. Esimerkiksi kiisteltyä Patriot Act lain voimassaoloa Obama jatkoi, eikä positiivista kehitystä yksilönvapauden osalta tullut. Joidenkin mielestä todellinen tila meni päinvastoin huonompaan suuntaan, aivan kuten tilanne Irakissa ja koko Lähi-idän alueella. Sisäpoliittisesti kehitys Bushin ja Obaman kaudesta huonolla taloustilanteella yhdistettynä voidaan katsoa johtavan suoraan tämän hetkiseen tilanteeseen missä sosialistiksi julistautuva Bernie Sanders ja Donald Trump saivat sellaisia kannatuslukuja esivaaleissa, joihin tuskin kukaan olisi uskonut vuonna 2000 tai sitä ennen. Suurin osa olisi varmasti nauranut ääneen, mikäli joku olisi ennustanut että he ovat noin pitkällä ja yllättävän vahvoilla valittaessa presidenttiä 2016. Mielestäni tämä kertoo miten vapauden ja demokratian esikuvana toimineella valtiolla, jossa kutsumuskohtalo on ollut osittain ohjaavana ohjenuorana, on identiteettikriisi ja moraalinen sekä asenteellinen ristiriita ihmisten, vallitsevan hallinnollisen ja korporatiivisen eliitin sekä puolueiden sisällä. Tai ainakaan kaikilla ihmisillä ei ole samaa käsitystä oikeasta suunnasta, johon kansan tulisi pyrkiä.

Talouspoliittisesti Obaman kausi ei ole ollut sen suurempi menestys. Hänen edeltäjäänsä moitittiin 225 vuoden ajan valtion velan tuplaamisesta. Nyt laitetaan vielä paremmaksi tai huonommaksi, riippuen keneltä kysytään. Samoin koko kauden ajan talouskasvu on historiallisesti hyvin alhainen. Toki ajankohta on poikkeuksellisen huono, mutta ei tulos ole läheskään sellainen menestystarina kuin tasaisin välein yritetään vakuuttaa.

Ulkopoliittisesti tilanne on muuttunut myös selvästi 9/11 myötä. Presidentti Bush julisti, että olette ”meidän puolella, tai meitä vastaan” taistelussa terrorismia vastaan. Selkeimmät ja suorat seuraukset olivat iskut ja sota Afganistanissa sekä Irakissa. tämän lisäksi USA:n ja sen tiedustelupalveluiden operointi melko vapaasti globaalilla tasolla sisältäen salaisia vankilentoja, vankiloita ja kuulusteluja monessa maassa hieman kyseenalaisin keinoinkin. Tämä siis koskien kysymyksiä ollaanko sodassa vai missä tilassa, ja miten ihmisiä kohdellaan ja mikä oikeus heillä on oikeudenkäynteihin ym. ja mitä kansainvälisiä sopimuksia käytetään ja miten niitä tulkitaan.

 Toki Patriot Act ja Homeland Security Act antavat valtuudet ja oikeudet tiettyihin toimiin, mutta tietyistä asioista nousseet kohut ja ihmisten reaktiot niin Yhdysvalloissa kuin globaalilla tasolla antavat ymmärtää, että tilannekuva ja hyväksyttävien toimien taju ei ollut yhteneväinen tietyiltä osilta. Samankaltaista näkemysten eroavaisuutta on ollut myös Irakin joukkotuhoaseiden ja sodan osalta, sekä muiden Lähi-idän maiden tilanteiden muutoksissa sekä ISIS:n toimintaan vastaamisessa tai Iranin tilanteen ja pakotteiden poistamisen käsittelyssä. Terrorismin vastaisen sodan retoriikkaa on omaksuttu myös muiden maiden kuten Yhdysvaltojen läheisten liittolaisten, Venäjän tai Kiinan käytäntöön ja toimintamalleihin. Lisäksi Yhdysvaltojen toiminta ja sen lisääntyminen entisestään globaalilla ja tasolla sekä painottuen uusille alueille on osittain muuttunut myös muiden suurvaltojen kuten Kiinan ja Venäjän toimintaa. Osittain nämä pidemmän aikavälin kehityksen tulokset ovat nähtävissä osana Ukrainan kriisiä ja tilannetta tai Etelä-Kiinan meren tilanteessa ja sen sivuilmiöissä. Ulkopoliittinen tilanne on siis muuttunut melkoisesti 9/11 jälkeisestä suuresta sympatiasta, ymmärryksestä ja avusta sekä suostumuksesta Yhdysvaltojen toimintaa kohtaa, kuten oli tilanne myös Yhdysvaltojen oman sisäpolitiikan kohdalla.

Turvallisuuspoliittisesti tilanne on kehittynyt pitkälti samoilla linjoilla. Osa asioista on kehittynyt oikeaan suuntaan, mutta osa myös selvästi huonompaan suuntaa. Meille on kerrottu muutokset valvonnan, matkustus ja muiden toimien osalta olevan lisäämässä meidän turvallisuuttamme. Kuitenkin on jo nähty, että turvallisuus kokonaisuutena ei ole noussut, vaan moni väittäisin sen heikentyneen. Varmasti joitakin asioita on parannettu, mutta kuitenkaan terrori-iskuja ei ole pystytty estämään läntisissä maissa, tai lentomatkustamista saatu täysin turvalliseksi globaalilla tasolla. Tällöin täytyisi mielestäni pohtia toimien tehokkuutta, oikeutusta ja toteutusta uudemman kerran, eli mitä tehdään ja miten, jotta tilanne olisi optimaalinen. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että mitä hyöty meille on jos kaikkea sähköistä viestintää ja liikennettä yritetään valvoa jos siitä valtaisasta tietomäärästä ei pystytä erottelemaan oleellista tietoa turvallisuuden takaamiseksi, onko yksityisyyden suojan menetys enää silloin perusteltua. Tai miten estetään mahdolliset väärinkäytökset.

 Samoin olisi pohdittava uudemman kerran toimia Lähi-idässä tai muilla ongelmia sisältävillä alueilla. Eli läntisillä valtioilla on resurssit vallata maita tai vaihtaa hallintoja, mutta onko ymmärrystä maan ja kulttuurin todellisesta tilasta, tai toimista sen jälkeen. Eli nyt olemme nähneet tilanteita missä ”ei toivottuja hallitsijoita” on vaihdettu, mutta onko maan tai alueen tilanne todella muuttunut paremmaksi ja rauhallisemmaksi? Samankaltainen kysymys olisi esitettävä lennokki-iskujen osalta, eli mikäli tapamme yhden terroristin iskulla missä kuolee kymmeniä muita, niin edistämmekö oikeasti rauhan asiaa, vai kasvatammeko vain lisää tulevaisuuden terroristeja? Tällä en tarkoita automaattisesti kaikesta toiminnasta luopumista, vaan pohtimista onko esimerkiksi ohjusisku häihin oikea ja pidemmällä välillä paras tapa hoitaa asiat.

Jotkin tahot ovat käyttäneet ja korostaneet Project for the New American Centuryn (PNAC) henkilöitä, jotka olivat mukana Bushin hallinnossa sekä ajatushautomon raportin Rebuilding America's Defenses: Strategies, Forces, and Resources For A New Century raportin kohtaa "katastrofaalinen ja katalyyttinen tapahtuma - kuten uusi Pearl Harbor" merkittävänä suhteessa 9/11 päivään, mutta vastaavasti kun katsotaan raportin tavoitteita ja muita asioita, niin on kysyttävä miten hyvin ne ovat tähän mennessä toteutuneet Irakin sotaa lukuun ottamatta. Minun mielestäni moni tavoite on tänä päivänä yhtä tai entistä kauempana kuin oli ennen syyskuuta 2001. Muutenkin mielestäni kehitys on mennyt epäselvempään ja siten myös epävarmempaan suuntaan niin turvallisuuden, politiikan kuin talouden osalta ja 9/11 on merkittävä kaikkien mieleen jäänyt etappi tuon kehityksen varrelta. Se on yksi merkittävä päivä historiassa jonka kaikki tietävät ja muistavat, se jää merkittävänä etappipäivänä historiaan jonka jälkeen maailma muuttui, eikä ollut enää entisensä. Muutos on ollut merkittävä, mutta varmaa myös on se, että 9/11 ei jäänyt viimeiseksi suureksi muutokseksi, vaan niitä tulee varmasti olemaan lisää. Nähtäväksi jää milloin ja mihin suuntaan seuraava yhtä suuri muutos tulee tapahtumaan ja mitä opimme tästä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat