Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

ONKO DEMOKRATIA KUOLEMASSA?

Onko demokratia kuolemassa? Onko meillä enää illuusio valinnanvapaudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa? Samanlaista kehitystä on nähtävissä myös muualla kuin meillä. Kehitys on demokratian kannalta ollut huonoa niin meillä Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuin Venäjälläkin. Kehitys on nähtävissä niin vaalien ja vaaleilla valittujen ihmisten kuin lainsäädännön ja avoimuuden ja läpinäkyvyyden suhteen.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus osoittaa sormella ketään ihmistä, puoluetta tai maata, vaan esimerkkien avulla nostaa esiin tilanteita, tapauksia ja malleja jotka uhkaavat, ja ovat jo vahingoittaneet demokratian toteutumista huomattavasti. Joidenkin mielestä Britannian äänestyksen tulos olisi todistus toisenlaisesta kehityksestä, mutta tuon tarinan kohtalo on vielä niin aikaisessa vaiheessa, että sen lopullisista vaikutuksista voitaisiin puhua. Toki sen on potentiaalinen ehdokas merkittäväksi merkkipaaluksi, mutta sen historia tulee myöhemmin sitten osoittamaan.

Onko demokratia kuolemassa? Onko meillä enää illuusio valinnanvapaudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa? Samanlaista kehitystä on nähtävissä myös muualla kuin meillä. Meillä Suomessa tämä on nähtävissä niin meidän oman politiikan osalta kuin myös EU:n osalta. Molemmissa kehitys näyttäisi olevan menossa vielä huonompaan suuntaan jatkossa.

Suomessa huolestuttavia piirteitä on nähtävissä viime vaalien jälkeen, kuin myös 2011 vaalien kohdalla. Molemmissa puheet ennen vaaleja ja toimet sen jälkeen ovat olleet suuressa ristiriidassa. Nyt siitä on syntipukin rooliin päätynyt Perussuomalaiset, kun 2011 vaalien jälkeen samassa tilanteessa olivat Sosiaalidemokraatit. Kysyä voisikin onko politiikoilla mitään vastuita puheistaan ennen vaaleja? Eikä tämä ole pelkästään Suomen asia. Katsoa ja kuunnella voi esimerkiksi vaikka Yhdysvaltojen presidentti Obaman puheita ennen vaaleja, ja hänen toimiaan presidenttinä. Tai nyt Trumpin, Clintonin tai Sandersin puheita realistisiin tulevaisuuden toimiin nähden. Samoin voi meillä katsoa muiden puolueiden puheita ja toimia oppositiossa ja sitten toimia hallituksessa, tai päinvastoin. Onko meidän politiikkaamme siirtynyt tilaan, että puhutaan niin paljon kuin ”rohjetaan”, ja sitten kun ollaan vallassa, toimitaan niin kuin toimitaan? Vai onko niin, että on aivan sama ketä valitaan, kun valinnan ja toiminnan vapautta ei enää ole vaan toimet ovat samansuuntaisia riippumatta kuka ja ketä valitaan?

Euroopan osalta on myös nähtävissä huolestuttavaa kehitystä. Ensinnäkin Euroopan unionin ylintä johtoa ei valita millään vaaleilla, joten voi kysyä miten hyvin demokratia ja avoimuus toteutuvat siltä osin EU:ssa. Tämän asian merkitys on suuri, koska meidän lainsäädännöstä tulee Euroopasta jo hyvin suuri osa. Lakialoitteiden tekemisen myötä tämä asia korostuu entisestään. Brysselissä on jo kymmeniä tuhansia palkattuja lobbareita yrittämässä vaikuttaa lainsäädäntöön. Washingtonissa määrä on vielä suurempi. Erittäin huolestuttava kehitys on myös suurien sopimusten ja päätösten ”ujuttaminen” läpi niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa, tarvittaessa vaikka uudelleen äänestämällä, tai saman asian tuomisella uutena sopimuksena, tai lakina uudelleen käsittelyyn. Tällä tarkoitan niin käynnissä olevaa neuvottelua vapaakauppasopimuksista kuin aikaisempia isoja eurooppalaisia sopimuksia tai muutamia muita lakeja tai päätöksiä. Näitä on ajettu läpi niin kiireellä kriisin yhteydessä, tai toisissa tapauksissa pitkään kabineteissa neuvottelemalla.  Yhteistä näille on se, että ne ovat olleet merkittäviä lakeja tai sopimuksia joihin juuri kukaan ei ole päässyt perehtymään tai tutustumaan ennen päätöstä. Joissakin tapauksissa aikaa on ollut niin vähän, että tekstien laajuudesta ja huonosta saatavuudesta johtuen päättäjät ovat äänestäneet enemmän tai vähemmän sokkona asiasta, tai sitten ovat olleet annetun muun tiedon varassa.

Tällainen kehitys on äärimmäisen kaukana avoimuudesta ja on erittäin vaarallista demokratian kannalta, koska lakien ja sopimusten sisältö saattaa muuttua merkitysten ja vaikutusten suhteen jo pelkkien sanavalintojen tai lauseen rakenteen osalta, jolloin sopimus tai laki ilman avointa tarkastelua saattaa todellisuudessa toimia eritavalla kuin ehkä oli tarkoitus, tai päättämässä olleet uskoivat sen toimivan.

Miettikää miten hyvin meillä on etukäteen käyty läpi Euroopan Unionissa tapahtuneita muutoksia, tai tukipakettien sisältöjä tai vaikkapa sopimuksia niistä ”vakuuksista”, Siis ENNEN päätöksiä. Jälkikäteen jostain on keskusteltu hyvinkin paljon. Tai miten paljon ja kuinka avoimesti meillä on keskusteltu neuvoteltavasta vapaakauppasopimuksesta, nyt kun siihen olisi mahdollista enemmän vaikuttaa. Investointisuojasta on keskustelua noussut, mutta muilta osin keskustelu on ollut vähäisempää. Jokainen voi jatkossa katsoa miten yksityiskohtaisesti asioista keskustellaan, mikäli sopimukseen päästään. Siis neuvottelujen loputtua, ja sopimuksen virallisen hyväksymisen välillä.

Moraalin ja lain noudattamisen kannalta on myös erittäin huolestuttavaa miten monia sääntöjä, lakeja ja sopimuksia on rikottu vuoden 2008 jälkeen. Toki kriisitilanteessa toimien tulee olla toisenlaisia, mutta kysyä voi miten estät moraalikadon yleistymisen, mikäli tiettyjen tahojen ei tarvitse noudattaa lakeja tai sopimuksia ollenkaan. Miten vaadit niiden noudattamista muilta?

Samankaltaista kehitystä on nähtävissä myös Yhdysvalloissa tai Venäjällä. Yhdysvalloissa myös vapaakauppasopimukset ja tietyt lait ovat olleet kaukana avoimuudesta ja selkeästä tiedon kulusta tai saatavuudesta. Lobbaus on siellä vielä vahvempaa kuin meillä Euroopassa. Median avoimuutta ja mahdollisuutta toimia on kritisoitu Venäjän osalta paljon. Mutta myös läntisessä maailmassa sen omistus on perinteisen median osalta äärimmäisen keskittynyttä, kun vain muutama yritys omistaa valtaisan osan kaikesta läntisestä median kentästä. Venäjällä media on toisenlaisessa tiukassa kontrollissa. Varallisuus on molemmissa äärimmäisen keskittynyttä, samoin päätöksenteko tietyissä asioissa. Kritiikkiä toisessa voi esittää avoimemmin, mutta on toinen asia miten paljon se saa näkyvyyttä. Molemmissa suunnissa voisi kysyä, miten paljon ihmiset kokevat äänestäneensä toteutunutta politiikkaa viime vuosien osalta.

Tietyssä mielessä kyseenalaista, vaikkakin lainmukaista on myös vallalla oleva ”pyöröovi-ilmiö”, missä ihmiset siirtyvät vai vaihtavat paikkaa liike-elämän ja politiikan, tai liike-elämän ja valvojien välillä. Kyseenalaiseksi tämän tekee se, että miten paljon vuosien aikana solmitut ystävyyssuhteet, opitut tavat tai mielipiteet ja asenteet vaikuttavat uudessa tehtävässä. Ilmiön laajuuden ja suuruusluokan näkee esimerkiksi kun katsoo mistä yrityksestä EKP:n johtaja, finanssikriisin aikana ilman vaaleja nimetyt pääministerit niin Italiassa kuin Kreikassa tai monet Yhdysvaltojen hallinnon tärkeissä viroissa olevat henkilöt ovat viime vuosina tulleet. Vastaava ilmiö on nähtävissä muillakin aloilla yritysmaailman, valvovien viranomaisten tai tutkijoiden välillä.

Edellä mainitun kaltainen kehitys on uskoakseni jakamassa ihmisiä sen suhteen tulevatko he aktiivisemmiksi vaikuttamaan asioihin joko perinteisin tai uusin keinoin joita nyt kansalaisilla on. Osa varmaankin entistä vahvemmin ei enää ota osaa tai käytä madollisuuksiaan, jolloin entistä pienempi osa ihmisistä ei ota osaa päätösten tekoon tai asioiden seuraamiseen, jolloin nykyisen kaltainen kehitys jatkuu entistä vahvempana, ja entisestään kasvattaa rajun vastareaktion mahdollisuutta.

Tekniikan kehityksen myötä meillä on entistä paremmat mahdollisuudet saada monenlaista tietoa ja uutisia eri puolilta maailmaa, siis siltä osin kuin sitä pidetään avoimena. Tiedon omistamisen ja avoimuuden merkitys ja siitä keskustelu on noussut merkittävämmälle tasolle viime vuosina tapahtuneiden paljastusten myötä. Se mihin suuntaan kehitys tulee jatkossa menemään, on vielä auki.

Avoinna on myös tuleeko päätösten teko menemään kohti suurempia yksikköjä ja keskitetympää mallia vai kohti pienempiä yksiköitä ja paikallisempaa mallia. Esimerkkinä näistä voisi ottaa vaikka Euroopan Unionin, Ison Britannian tai Sveitsin. Tähän asti kehitys on mennyt suuntaan, että suurempi osa päätöksistä tulee Euroopasta, mutta finanssikriisin puhjettua ja jatkuessa edelleen on nationalismi jälleen nostanut päätään monessa Euroopan maassa. Se miten ei ole suostuttu korjaamaan tiettyjä systeemisiä ja rakenteellisia ongelmia ja virheitä ei ainakaan ole helpottanut tulevaisuuden ennustamista Euroopan osalta. Sama tulevaisuuden epävarmuus on nähtävissä kasvaneena vastakkainasetteluna idän ja lännen välillä, kuin dollarin aseman heikentymisenä niin kansainvälisessä kaupassa, sekä rahan määrän suurena kasvattamisena finanssikriisin yhteydessä, ja siitä johtuvana uskottavuuden heikentymisenä. Tämä vastaava kehitys on nähtävissä myös muilla merkittävillä valuutoilla, mutta dollarin toimiessa reservivaluuttana ja monessa kaupankäynnissä ”standardina” on sen merkitys sen vuoksi huomattavan suuri. Miten näistä asioista jatkossa sovitaan tai päätetään, tapahtuu ainakin lähiaikoina varmasti aivan yhtä pienissä piireissä kuin nyt on tapahtunut. Ilman että niistä hirveästi vaaleissa puhutaan, tai tehdä suurta asiaa.

Mahdollisuuksia lisätä demokratiaa ja vaikutusmahdollisuuksia on kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa tarjolla entistä enemmän, mikäli niin halutaan. Sähköinen mahdollisuus äänestää olisi jo nyt mahdollista niin vaaleissa, kuin niiden välissä. Lisäksi vastaavasti mielipiteitä voidaan kysyä molemmissa tapauksissa entistä helpommin, mikäli niin halutaan tehdä. Lisäksi nyt on jo käytössä mahdollisuus kansalaisaloitteisiin, tai saada asioille näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa tai muualla internetissä. Esimerkkejä asioiden nopeasta leviämisestä ja suureen tietoisuuteen nousemisesta on jo olemassa lukuisia, seurauksista on esimerkkejä molempiin suuntiin.

Mahdollisuuksia lisätä avoimuutta ja demokratiaa on siis jo olemassa. Kysymys on vain siitä mihin suuntaan kehitys ja muutos vievät, sekä millaisten asioiden annamme tapahtua. Muutos on tapahtunut läpi historian lukuisia kertoja, ja sitä tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa. Kysymys on vain miten ja milloin se tulee tapahtumaan. Lisäksi tulee muistaa, että ihmiset ovat aina kaiken taustalla, niin nykyisten päätösten ja sopimusten kuin muutostenkin. Mikään ei mene eteenpäin, tai mitään päätöstä ei synny ilman ihmisiä. Mikäli sinusta tuntuisi, ettei mahdollisuuksia vaikuttaa ole, tulee sinun muistaa että kaikki on loppujen lopuksi meidän käsissämme. Näin on niin nyt, kuin jatkossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Euroopan Unionin ylin hallintoelin, joka on Euroopan parlamentti, valitaan vapailla vaaleilla. Euroopan Unionin komission on nautittava Euroopan parlamentin luottamusta samaan tapaan kuin kansallisten hallitusten tulee nauttia omien parlamenttiensa luottamusta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Parlamentti päättää pölynimureiden tehosta komissio suurista kuviosta.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Tuota kohtaa kirjoittaessa pohdin miten sen ilmaisisin, koska mielestäni kyseessä on melkoisen tulkinnan varainen asia. Toki en väitä, että asia ei ole niinkuin sanot, paperilla ainakin. Ja toki parlamentin asema on vahvistunut. Kuitenkin käytännössä kuitenkin väittäisin komissiolla ja komissaareilla olevan enemmän valtaa. Eihän parlamentin jäsenillä ole edes mahdollisuutta tehdä lakialoitteita. Lisäksi eivät nuo komissaarit ole ainoita ei vaaleilla valittuja. Käytännössä tilanne on vielä sotkuisempi.

Kuten akuuteissa tilanteissa olemme nähneet ensin keskustelevat Saksan ja Ranskan johtajat keskenään, sitten ehkä perustaja jäsenet. Eli uskallan väittää, että esim. Merkel omaa huomattavasti enemmän käytännön valtaa kuin paperiorganisaation mukaan hänellä tulisi olla. Eli käytännössä toiminta ja päätöksenteko näin ulkopuolisen silmin katsottuna on melko erikoista, sekavaa, ja tilanteen mukaan poukkoilevaa. Kun sen pitäisi olla selkeää ja johdonmukaista. Viimeisin esimerkki oli tämä tuleeko sakkoja alijäämistä vai ei. Kukaan ei voi väittää, että se meni niin kuin hyvin toimivassa hallinnossa tulisi mennä.

Mikäli kaikki merkittävät henkilöt olisivat vaaleilla valittu eivät he olisi niin painostettavissa/johdateltavissa kuin nyt, tai vastaavasti olisivat enemmän vastuussa päätöksistään äänestäjilleen. Nyt tämä käytännön sekavuus ja epäselvyys aiheuttaa juuri ihmisten sekaannusta ja turhautumista, etenkin kun paikalliset poliitikot vielä käyttävät tätä hyödyksi, eli ikäviä asioita saadaan laitettua EU:n piikkiin todellista enemmän.

Tähän tekstiin ja sen ajatukseen liittyen mielestäni päätöksenteko ja hallinto tulisi olla selkeää, johdonmukaista ja läpinäkyvää. Jonka myötä vastuukysymykset toteutuisivat huomattavasti paremmin. Käytännössä olen edelleen samaa mieltä, kuin olen ollut jo pidemmän aikaa, eli meille tulee valinta liittovaltio tai askel taaksepäin koti valtioiden kauppaliittoa. Ei tämä toimi nykyisen mallin mukaisesti, ainakaan kun on yhteinen valuutta mutta eri fiskaalipolittiikka ym. Tämä on ollut selvää jo pitkään, eikä merkittävät henkilöt ole sitä täysin edes piilotelleet (esim. J.Monnet). Tosin sitä ei ole voinut virallisesti kertoa, kun vastustus olisi ollut liian suurta.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Maailman liki ainoa demokraattinen valtio on Sveitsi. Siellä ihmiset päättävät itse asioista.
Edustuksellinen demokratia, jossa valitsemme eduskunnan vaaleissa on osoittautunut täysin mädäksi ja on käytännössä demokratia irvikuva. Sen on parit viimeiset vaalit käytännössä todistaneet.

Elämme puoluekratiassa, joka ei paljoakaan enää eroa tyranniasta.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Sinä jo vastasit melko pitkälti esittämiini jatkokysymyksiin. Tuohon puolueiden asemaan kun lisätään vielä EU ja puolueiden suhteet muihin puolueisiin EU alueella niin kuvio menee vielä monimutkaisemmaksi.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Tämä kirjoitus oli tarkoitettu jatkoksi tuolle edelliselle "KANSA JA SEN EDUSTAJAN MUODOSTAMA ONGELMA" tekstille. Joten tämän ei ollut tarkoitus koskea vain mitän yhtä, kuten Suomea tai EU:ta ym. Mutta vaikka tuohon EU:hun liittyen voisin esittää muutaman kysymyksen.
1) Missä ja miten olet voinut vaikuttaa komission valintoihin (komissaari/puheenjohtaja)?
2) Missä ja miten olet voinut vaikuttaa EU "presidentti", ulkoministeri ym. valintoihin?
3) Missä ja miten olet voinut vaikuttaa minkälaista politiikkaa EU harjoittaa tukipaketeissa, pakote-, pakolais ym. asioissa? Tämä tarkoittaa siis kaikkia akuutteja ja kriisitilanteita, tai sotatoimia lähi-idässä ym.
4) Missä ja miten olet voinut vaikuttaa EU:n harjoittamaan ilmastopolitiikkaan, vapaakaupan ja sen sopimusten tekemiseen ym.

Eli missä ja miten olet voinut edustuksellisessa demokratiassa tietää kenenkään kantoja noihin asioihin ja miten olet voinut vaikuttaa mihinkään noista tai muihin vastaaviin asioihin.

Tuosta tarkoittani asia varmaan tulee jo selkeästi esiin.

Toimituksen poiminnat