Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

KUKA TÄTÄ MAATA OIKEIN JOHTAA?

Tämä on kirjoitussarjan kolmas ja viimeinen osa. Aikaisemmat olivat KANSA JA SEN EDUSTAJAN MUODOSTAMA ONGELMA sekä ONKO DEMOKRATIA KUOLEMASSA. Tässä on tarkoitus pohtia kuka tätä maata oikein johtaa, vai johtaako kukaan?

Viimeisten vuosien aikana on selvästi ollut nähtävissä miten eri puolueiden puheet ja toimet eroavat huomattavasti toisistaan riippuen onko puolue oppositiossa vai hallituksessa.  Nuo erot velkaantumisen, EU-politiikan, tukipakettien, säästöjen ja muiden suhteen ovat niin suuret, sekä koskeneet niin monta puoluetta viime vuosien aikana, että on aiheellista kysyä onko hallitusohjelmalla tai suurella linjalla eroa riippumatta kuka tai ketkä ovat hallituksessa? Pieniä eroja, toki isoja kohderyhmille saattaa olla, mutta koko valtion budjetin ja talouden suhteen erot ovat lillukanvarsia. Lisäksi esimerkiksi velka on nyt kasvanut kahdeksan vuotta perätysten huomattavaa vauhtia monista puheista huolimatta, ja tuona aikana hallituksessa on ollut suurin osa meidän puolueista, että on aiheellista kysyä mitä todellista eroa niiden välillä on isossa kuvassa, huolimatta suureen ääneen esitetyistä pienistä eroista. Kysyttävä on siis kuka tätä maata oikein johtaa?

Perinteisesti meillä on moni asia sovittu kolmikantaisesti. Eli puolustus- ja ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta moni asia on käsitelty hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen toimesta. Monessa mielessä tämä toimi aikanaan, mutta kun avoimesti huomaa ja tunnustaa millaisessa devalvaatio-inflaatio kierteessä olimme oman markkamme kanssa huomaamme, että ei se niin hyvin oikeasti toiminutkaan. Mutta silloin virheet pystyttiin korjaamaan ja maksattamaan isolla joukolla devalvaatioiden kautta. Kaikki eivät näiden syitä ja merkityksiä täysin välttämättä ymmärtäneet, etenkin kun peilaa sitä nykyiseen tilanteeseen. Nyt eräät tahot ovat ilmaisseet huolestuneisuutensa vanhan perinteen mahdollisesta murtumisesta. Ruotsissa tuo on jo tapahtunut, eli siellä on muodostunut selkeämpi tilanne sen suhteen mitkä asiat kuuluvat eduskunnalle, ja mistä asioista se päättää, ja on siten myös vastuussa. Eikä vielä ainakaan tuo ole johtanut pahempaan tilanteeseen kuin mikä meillä on käsissämme.

Vanhassa mallissa kaikilla osapuolilla oli ”veto” oikeus käytettävissään, eli oletusarvoisesti odotettavissa oli joko kompromissi tai sitten tuon oikeuden käyttö. Eli oliko tässä maassa silloin selkeää johtoa tai demokratiaa, kun moni asia ei ollut eduskunnan tai hallituksen päätettävissä? Suljetummassa järjestelmässä lievästä sekavuudestaan huolimatta tuo toimii paremmin, kuin nykyisenkaltaisessa avoimemmassa järjestelmässä missä suuret yritykset ja pääomat ovat entistä kansainvälisempiä, kun taas työväki ja hallitus ei niin paljoa. Nyt tilannetta on entisestään mutkistamassa EU:n myötä sen lait ja direktiivit, kuin myös muiden maiden toiminta.

Joidenkin mukaan maata johtaa virkakoneisto, koska meillä se ei vaihdu vaalien myötä, kuten enemmän tapahtuu joissakin muissa maissa. Vaikka tämä jossakin yksittäisissä tapauksissa saattaakin pitää paikkaansa, niin itse en tähän suuremmassa kuvassa usko. Tähän liittyen mielestäni oleellisempaa olisi pohtia EU:n osuutta ja merkitystä, ja kuka siellä päässä päättää asioista, joita meidän tulee sitten noudattaa. Tosin on huomioitava, vaikka EU:ta syytetään monesta asiasta, niin myös on esimerkkejä joissa EU sääntöjen noudattaminen olisi meidän kansalaisten kannalta edullisempaa, mutta meillä paikallisesti toimitaan toisin. Tästä kertoo myös useammat Suomen saamat päätökset tai rangaistukset EU tasolta. Huomioitavaa on myös asioiden pitkittäminen ja venyttäminen, kuten autovero ja muissa asioissa on nähty.

 

Media nostetaan myös usein merkittävän vaikuttajan rooliin. Olen samaa mieltä siitä, että media pystyy nostamaan jonkun asian tai henkilön esiin, kuin myös osittain toimimaan päinvastoin. Lisäksi sen avulla pystyy muokkaamaan mielipiteitä erilaisten kyselyiden, galluppien tai asenteellisten juttujen myötä. Näillä on kuitenkin rajansa ja rajoituksensa. Ensimmäinen on siinä, että haluttuja vaikutuksia ei koskaan saada koskemaan koko väestöä. Toiseksi internetin myötä tietoa ja uutisia on saatavilla eri lähteistä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, lisäksi eri tahot saavat omaa viestiään esille eri tavoilla kuin aikaisemmin. Olemme jo nähneet vaihtoehtoisten medioiden syntymisen, enkä usko kehityksen olevan vielä lopussa. Lisäksi liian raju ja selvä median käyttö jonkin agendan ajamiseksi saattaa helposti kääntyä itseään vastaan ja aiheuttaa aivan päinvastaisen reaktion kuin ehkä oli alkuperäinen tarkoitus. Eli vaikka uskon median olevan merkittävä vaikuttaja, etenkin yksittäisissä asioissa ei se suoranaiseen johtamiseen sovellu. Lisäksi on aina oleellista kysyä kuka kontrolloi mitäkin mediaa, ja missä määrin.

Suuria yrityksiä eli suurta pääomaa, etujärjestöjä tai lobbareita on usein myös nostettu oleelliseen asemaan. Jälleen jossakin yksittäisessä asiassa, laissa tai sopimuksessa tämä saattaa hyvin pitää paikkaansa. Kuitenkaan aina yhtä yritystä tai tahoa kiinnostaa yleensä oma etu, mikä tarkoittaa käytännössä joissakin yksittäisissä asioissa jotain konkreettista, mutta monesti kokonaisuus tai muut asiat ole niin kiinnostavia tai merkityksellisiä. Lisäksi on huomioitava miten eri tahojen etu saattaa myös olla ristiriidassa jonkin toisen edun kanssa. Oleellista on huomioida myös miten yritysten keskinäinen omistus ja päätäntävalta on keskittynyttä, osittain hyvin vahvastikin. Seuraavissa linkeissä on asiasta enemmän. Lisää aiheesta löytyy etsimällä.

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/11/08/asiantuntijat-paljastivat-147-yritysta-hallitsee-maailmaa/201116420/12

https://www.newscientist.com/article/mg21228354.500-revealed--the-capitalist-network-that-runs-the-world

http://arxiv.org/PS_cache/arxiv/pdf/1107/1107.5728v2.pdf

Joidenkin mielestä poliitikot käyvät hakemassa ohjeita maasta riippuen jostakin seuraavista tahoista CFR, Bilderberg, Rooman klubi, Trilateraalinen komissio tai EU / Merkel ym. Näihin liittyen ja siihen kun esille tuodaan jatkuvasti Trumpin möläytyksiä/sammakoita, niin kyllä Clintoniltakin niitä on päässyt, ja seuraava lausunto on kuin bensan heittämistä liekkeihin äskeisiin esimerkkeihin liittyen.

https://

Vakavammin asiasta puhuttaessa on akuuteissa tilanteissa käynyt selväksi, miten suuret maat ja niiden johtohahmot keskustelevat keskenään, eikä niihin pieniä maita kutsuta. Viime vuosina joissakin asioissa on selvät, jos ei määräykset, niin käytännön toimet kuitenkin on tullut EU:sta, tai tarkemmin sanottuna suurten maiden eli Saksan ja seuraavana Ranskan johtajien toimesta. Itsestään selvänä esimerkkinä tukipaketteihin tai euron kriisiin liittyvät asiat. Kuitenkin näihin pätee samat asiat kuin edellisen kohdan asioissa, eli nämä koskevat joitakin tiettyjä asioita, eikä kaikkea mitä meillä tapahtuu.

Myös siinä mielessä puheilla on perää, että selväksi on tullut miten yksi poliitikko, tai edes puolue on käytännössä kuitenkin aika rajoitettu toimissaan. Osa johtuu edeltäjien toimista, osa tässä mainituista asioista, osa muista syistä. Tähän liittyen paras esimerkki on Yhdysvaltojen presidentti, eli ”maailman mahtavimman miehen asema”. Käytännössä siis vaikka nykyisen Presidentti Obaman puheet ennen vaaleja, ja hänen toimensa presidenttinä. Jokainen saa itse arvioida puhuiko hän sitä ”muunneltua totuutta”, vai onko hänelle virkaan päästyään tuotu esiin tietyt realiteetit, jotka yhdistettynä olosuhteisiin ja tiettyihin tapahtumiin ovat tehneet sen tosiasian selväksi, että vaikka puhutaan niin mahtavasta asemasta, ei se käytännössä sitä aina ole.  

Mitä saamme tulokseksi kun yhdistämme tässä esille tuotuja asioita?

Mielestäni me saamme melkoisen erikoisen yhdistelmän tahoja ja vaikuttajia, jotka ajavat omaa etuaan, joissakin hyvin vahvoin resurssein. Nämä voivat olla niin taloudellisia kuin ihmisiin ja ihmissuhteisiin liittyviä. Kuitenkin nämä edut saattavat olla hyvinkin yksittäisiä ja pieniä asioita, jolloin suuri kuva ja kokonaisuus kansakunnan tai suuren enemmistön osalta saattaa jäädä pahasti unholaan. Tai muodostua jopa negatiiviseksi vaikutuksiltaan. Tämä sisältää niin mahdollisuuden ajaa tai edistää jotain tiettyä asiaa, kuin myös estää tai jarruttaa sen tai muun mahdollista etenemistä. Eli johtaako kokonaisuutta kukaan, tai jos johtaa niin mihin suuntaan?

Selviä esimerkkejä on tästä ollut nähtävissä viime vuosina, niin pienemmässä kuin isommassa kuvassa. Monia pieniä tai pienen eturyhmän asioita on saatu eteenpäin tai ajettua läpi, mutta suuremmat asiat, kuten SOTE, KIKY tai maan velkaantumisen hillitseminen, työttömyyden parantaminen tai kasvun edellytysten aikaan saaminen on jäänyt tekemättä, tai ollut äärimmäisten kiistojen kohde. Monet asiat ovat olleen jo vuosia esillä, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Olemmeko siis oikeasti tilanteessa jota omin toimin ei enää pysty korjaamaan?  Yksittäisinä muina esimerkkeinä voisi nostaa esille miten olemme suuressa kuvassa tehneet tästä maasta ”vero- ja velkahelvetin”, niin kuitenkin kovaan kokonaisveroasteeseen on jätetty monia porsaanreikiä, joita käyttämällä tiettyjen tahojen on helppo asia välttää. Tai kun meillä nykyinen hallitus on yrittänyt sisäistä devalvaatiota kilpailukykymme parantamiseksi, ja jossain pienissä asioissa siinä onnistuenkin niin sitten vastaavasti nostetaan isoilla prosentuaalisilla korotuksilla sähkön siirron, tiettyjen maksujen tai asumisen hintaa, jotka kaikki sotivat sisäistä devalvaatiota vastaan luomalla painetta nostaa palkkoja. Näissäkin siis iso kuva hukassa ja pienet asiat tai eturyhmät ajavat vastakkaisia tavoitteita. Osa vastakkaisista asioista on myös poliitikkojen aivan itse aiheuttamia. Ja kun iso kuva on hukassa / ei hallussa / ei kiinnosta, niin silloin on mahdollista syntyä, ja syntyy meidän tilanteen, tai muiden viime vuosien kaltaisia kriisitilanteita niin EU kuin globaalilla tasolla.

Onko siis niin, että pienten ja yksittäisten asioiden ajaminen ja monitasoiseksi ja osittain päällekkäiseksi muodostunut hallinto hukkaa suuren kuvan ja kokonaisuuden johtamisen. Tai tekee siitä käytännössä hyvin vaikean. Mitä mieltä sinä olet?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Outoa miten yhdestä linkistä näkyy kahtena tuo, mutta olkoon kun ei se kuitenkaan niin oleellinen tämän asian kannalta oikeasti ole.

Jukka Laine

Minusta demokratia on nykyajan uskonto, jota käytetään kansojen hallitsemiseen. Ihmiset eivät käy enää kirkoissa kuuntelemassa oppia länsimaissa. Nyt se tulee telkkarista.

Uskonpuhdistajat ovat vaihtuneet demokratiakehityksen edistäjiin Afrikassa, Aasiassa ja vaikkapa lähi-idässä tai Ukrainassa. Obama halusi tuoda demokratian Libyaan ja tänäänkin siellä kuolee ihmisiä pommituksisssa.

Mitkä ovat sitten todelliset syyt. Asetehtaan kurssi eli vaalirahoittajat ja heidän motiivit ovat tärkeitä. Demokratian avulla puolustetaan omaa asemaa. Ohjusjärjestelmän rakentaminen Kiinaa ja Venäjää vastaan johtaa tietysti vastatoimiin. Maailma ei ole muuttunut kauheasti. Heimojen välinen taistelu jatkuu. Liennytyksen aikakausi oli lyhyt.

Pohjimmiltaan kyse on heikosta johtamisesta. Lobbarit ovat saaneet tahtonsa läpi. Euroopassa on menty naisen johdolla, Yhdysvalloissa tumman miehen. Tuloksena on ollut kriisejä.

Moni haluaisi Suomenkin valitsevan puolensa. Toista puolta vastaan. Historiasta tiedämme mihin tämä johtaa. Ukrainan, Georgian tai Syyrian tie ei saa olla kuitenkaan Suomen tie.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Muistan uutisoinnin tuosta asiasta, tosin sisällöstä ei siinä puhuttu mitään, ja sitten koko asia unohtui siihen. Tuossa siitä sisällöstä olikin sitten paremmin. Kiitos linkistä.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Ja komissiolle kuiskuttelee (karjuu) kuka?

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Suomea valitettavasti (toistaiseksi viellä) johtaa korruptoitunut mafia jonka pääasiallinen tehtävä on järjestelmällisesti tuhota edellisten sukupolvien työn hedelmät, sekä kurjistaa suomen kansalaisten elämä loputtomalla holhoamisella ja veroilla niin, että täällä ei tapahdu kohta varmaankaan yhtään mitään •-(

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Eniten jokapäiväiseen elämään vaikuttavat niin paikallis- kuin valtionhallinnon virkamiehet sekä liian moni sellainen vaaleilla valittu poliitikko joka edustaa pelkästään omia taustavaikuttajiaan.
Sitten syyttävät itse aiheuttamistaan vaikeuksista muita. EU on siinä hyvä syntipukki,sen piikkiin voi laittaa ihan mitä tahansa.

Asia on helppo havainnollistaa vertaamalla omaa veroastettamme sekä säännöstelyn ja byrokratian määrää muihin unionimaihin. Koska omista ongelmistamme ei ole vastuussa unioni niin ovat kuulemma asioita mistä olemme itse saaneet päättää. Ja näin on ollut jo vuosikymmenet.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Eniten jokapäiväiseen elämään vaikuttavat niin paikallis- kuin valtionhallinnon virkamiehet"

Jotka noudattavat EU:n direktiivejä. Esimerkiksi hallituksen säästö ja leikkauspolitiikka on määrätty komissiosta ja Euroopan keskuspankista.

Toimituksen poiminnat