AJATUSLEIKKI SOSIALISMIIN JA TASA-ARVOON LIITTYEN

Tässä on tarkoitus herätellä ajattelemaan miten hyvinvointi ja vauraus oikein syntyvät, sekä miten pitkälle sosialistisia ajatuksia ja tasa-arvoa on järkevää viedä. Monesti hyvä tahto ja teoriassa kaunis ajatus ei sitten käytännössä ole sellainen, vaan todellinen vaikutus saattaa olla jopa päinvastainen.

Neuvostoliitossa tuotettiin keskusjohdon suunnitelman mukaan tuotteita heidän asettamien hintojen mukaan, ja tasa-arvoon (luokattomuuteen). Sinänsä teoriassa kaunis ajatus, mutta käytännössä tilanne oli aivan toinen. Niukkuudet tai runsaudet eivät heijastuneet hintoihin, eikä mitään pyrkimystä kustannusten minimointiin tai resurssien tuhlauksen estämiseen siten syntynyt. Käytännössä siis tuotettiin huonolla hyötysuhteella tuotteita joita kukaan ei välttämättä halunnut tai tarvinnut ja lisäksi vielä huonolaatuisia tuotteita. Kansan elintaso oli myös alhainen, eikä välttämättömyyksiä ollut aina riittävästi tarjolla, ja kansan elinajan odote oli myös alhaisella tasolla.

Vastaavaa suunnittelun ja todellisuuden suurta eroa on meilläkin. Hyvinvointiyhteiskunta on pyrkinyt järjestämään kaikille asunnon ja sääntelyllä asunnoista on pyritty tekemään tietyn tasoisia ja energiaa vähemmän kuluttavia ym. Käytännössä kuitenkin tilanne on toisenlainen. Nyt asunnot ovat osassa Suomea niin kalliita ostaa tai vuokrata, että monella työssäkäyvällä ei ole niihin enää varaa ja verovaroista käytetään 1700 miljoonaa euroa vuodessa asumisen tukemiseen, käytännössä tulonsiirtoa asuntosijoittajille. Myös tuosta sääntelyn lisääntymisestä on tullut paljon valituksia niin kustannusten nostajana kuin kosteusvaurioiden ja rakennusvirheiden lisääntymisenä. Eli tässäkin toteutuma on uskoakseni aivan eri kuin alkuperäinen tarkoitus. Eikä tämä ole suinkaan ainoa esimerkki, niitä löytyy helposti lisää, mikäli haluaa hakea.

Eräs korkealle edennyt poliitikkomme sanoi aikanaan, että mikäli joku saa enemmän tai rikastuu niin se on joltain toiselta pois, jos ei muuten niin yhteisestä kassasta. Lainaus ei ehkä ole aivan sanasta sanaan, mutta viesti varmasti tulee selväksi. Itse aikanaan järkytyin miten tuollaisia möläytyksiä suusta päästävä voi päästä niin pitkälle meidän politiikassamme. Eikä niitä edes taivasteltu kuten Trumpin tai persujen kommentteja nykyään. Toinen järkytyksen kohde oli miten ajatuksen palo voi noin sumentaa rationaalisen ajattelun, tai sitten täydellisen edes taloustiedon perusteiden puuttumisen. Ja jos vielä joku ajattelee noin, niin kannattaa tutustua mitä rahamme nykyään on ja miten sen määrä on muuttunut vuosien saatossa, tai rahan kiertämisen merkitykseen. Toinen ajattelun paikka on, miten se on joltain pois jos joku keksii jotain ihmisten elämää helpottavaa tai sen laatua muuten parantavaa ja iso osa väestöstä haluaa hankkia sellaisen, ja tämä ”ikävä ihminen” rikastuu tällä. Toki väärinkäytöksiä esiintyy, eikä järjestelmä ole virheetön, mutta oikein hoidettuna talouden toiminnan ei tarvitse olla nollasummapeliä, mikäli tämä ei kaikille vielä ole itsestään selvä asia.

 Sitten siirrytään yksinkertaistettuun ajatusleikkiin ja niitä mahdollisia kysymyksiä sekä ajatuksia herättelemään.

Kuvitellaan alue jossa asuu vaikka 10 kotitaloutta, ja alueen ainoa työnantaja näille on ”sinkkiämpäritehdas”, jossa kaikilla on tismalleen sama palkka riippumatta mitä tai miten työnsä teki. Tehtaalla meni aikaisemmin paremmin ja yhteisesti kaikille onkin rakennettu tismalleen yhtä isot ja samanlaiset asunnot, joskin yksinkertaiset ja vaatimattomat, mutta kuitenkin toimivat asunnot. Eli joidenkin mielestä sosialistinen onnela oli saavutettu kun oltiin hyvin tasa-arvoisia ja kaikki olivat tasapuolisen tyytymättömiä tai tyytyväisiä tilanteeseen. Kukaan ei ainakaan ollut liian onnellinen. Nyt kuitenkin noiden sinkkiämpärien kysyntä on hiipunut, ja lisäksi jossain muualla jotkut ovat alkaneet valmistaa ja myydä niitä halvemmalla, mikä myös on vaikuttanut asiaan. Talot ovat alkaneet rapistua kunnossapidon laiminlyönnin vuoksi, ja ilmapiiri on muuttunut osittain kireämmäksi ja osittain apaattisemmaksi. Yksinkertaisen esimerkin mukaan vaikka puolet kotitalouksista asukkaineen enemmän ja vähemmän on vain, osa alkaa käydä paikan ainoassa lähikuppilassa osa on kotona lasten kanssa.

Toinen puoli tekee jotain muuta. He ovat säästäneet pienistä sinkkiämpäritehtaan korvauksista itselleen pesämunia joita he nyt ottavat käyttöön. Yksi ostaa kalastusvälineitä ja alkaa kalastaa säästääkseen kohonneissa ruokakustannuksissa ja lisätäkseen terveellistä ruokaa ruokavalioonsa. Toinen alkaa kasvattaa vihanneksia ja muuta syötävää pienessä pihassaan samoin perustein. Kolmas alkaa kerätä marjoja ja sieniä.  Neljäs on kätevä käsistään ja alkaa kunnostaa ja parantaa taloaan. Viimeinen ostaa aseen ja alkaa metsästää samoin perustein kuin edelliset. Nyt siis näiden ihmisten elämisen taso nousee, ja he jopa ”tienaavat” enemmän koska pystyvät säästämään ruokaostoksissaan (osa). Kysymys siis kuuluu onko tämä joltakin toiselta pois?

Takaisin tarinaan siirryttäessä eräs ensimmäisen ryhmän ihmisistä kävellessään huomaa miten yhden talo alkaa näyttää siistimmältä ja parempikuntoiselta kuin muiden, koska sitä on kunnostettu. Tästä hieman turhautuneena hän kysyy asukkaalta miten tämä on mahdollista, johon asukas vastaa ja kertoo miten hän on säästänyt ja tehnyt itse kaiken. Tämän kuultuaan toinen jatkaa kävelyään, mutta mutisee mennessään miten hänellä ei ole varaa moiseen. Asia kuitenkin unohtuu ja elämä jatkuu.

Tällä välin nämä viisi muuta kotitaloutta keksivät vielä kamalamman asian, he alkavat vaihtaa toimintansa tuloksia keskenään. Nyt heidän kaikkien elintaso nousee kohisten kun kaikilla on monipuolisempaa ruokaa, asunto paremmassa kunnossa ja he ”tienaavat” vielä enemmän kun pystyvät ostamaan entistä vähemmän ruokaa paikan ainoasta kaupasta.

Nyt jälleen joku kävelee jälkimmäisen alueen läpi ja järkyttyy, koska nyt kaikki asunnot ovat paremmassa kunnossa, ja sisältävät jopa uusia osia ja muutoksia. Lisäksi väki on ulkona syömässä ja selvästi tuoksuu grillattu liha, mikä on ollut loppu tällä viikolla paikallisesta ruuan jako/osto pisteestä. Lisäksi näkyy tuoreita vihanneksia ja muuta… Nyt kävely vaihtuu juoksuksi ja hän hakee naapurinsa katsomaan mitä täällä tapahtuu ja mikä vääryys on päässyt käymään… 

Nyt jokainen voi itse kuvitella tarinan lopun. Kielletäänkö moinen toiminta jatkossa ehdottomasti, tuleeko verottaa moinen toiminta pois, eli heidän on kunnostettava kaikkien muidenkin talot ja hankittava enemmän ruokaa jotta kaikki saavat saman verran tai lopettaa toiminta kokonaan, vai yleistyykö moinen toiminta myös muiden keskuudessa, jolloin sitä kautta kaikkien elintaso nousee… Vai jokin muu jatko?

Sitten pohdittavia asioita mitä oli tarkoitus herättää

  1. Mistä se elintaso ja hyvinvointi oikeasti tulevat? Tulevatko ne rahaa painamalla vai luonnon resursseista sekä ihmisen toiminnasta ja mahdollisesti edullisesta energiasta? Mikä on esimerkiksi öljyn osuus hyvinvoinnin nousussa ja miten se tulevaisuudessa korvataan?

  2. Mikä on se tasa-arvon ja säätelyn taso johon tulisi pyrkiä? Miten paljon ihminen itse on vastuussa tekemisestään ja vaikka oman terveyden ylläpidosta? Ja vastaavasti miten paljon tulisi sallia ja antaa ihmisille vapauksia toimia?

  3. Onko toisen olojen parantuminen automaattisesti toiselta pois? Mitä raha on ja mikä merkitys esimerkiksi rahan kierron nopeudella on? Voiko talous olla useampaa hyödyttävää toimintaa? Voiko kaupankäynti hyödyttää molempia osapuolia? Ja millaiseen toimintaan tulisi pyrkiä ja kannustaa?

  4. Mikäli sama ero ahkeruudessa on töissä ”sinkkiämpäritehtaalla”, niin mikä pitäisi palkan olla eri ihmisillä? Vaikuttaisiko tehtaan menestykseen ja pärjäämiseen kumpia siellä olisi enemmän töissä?

  5. Ovatko asiat niin mustavalkoisia, vai onko siinä välissä muita värejä ja sävyjä?

Tarinaan voisi mahdollisen jatkon myötä kehittää vielä pari kysymystä lisää. Mikäli jokin asukkaista keksisi vaikka uuden ”hilavitkuttimen”, jolla olisi kysyntää tällä ja muilla alueilla, koska se helpottaisi ihmisten elämää ja siten parantaisi sen laatua. Olisiko siis parempi, että tällä ja muilla ihmisillä olisi säästöjä eli niitä pääomia, jolloin he voisivat kehittää sitä lisää tai mahdollisesti aloittaa valmistamisen ja myynnin? Vai onko parempi, että kenelläkään ei ole niitä pääomia, jolloin on mentävä pankkihenkilön tai muun rahaa jakavan henkilön armeliaisuuden varassa ja riskeerattava vaikka oma talo pantiksi? Ovatko säästöt siten hyvä vai huono asia, ja tulisiko niihin kannustaa vai rangaista yrityksestä kerätä niitä?

Entä jos ”hilavitkuttimia” pystytään valmistamaan ja myydä, niin saako tämä keksijä ja mahdollinen perustaja rikastua? Entä se tai ne tahot jotka antoivat säästöjään, että valmistus ja myynti mahdollistuivat? Mikä osuus kuuluu heille ja mikä muille? Ja vastaavasti mikäli he epäonnistuisivat yrityksessään, mikä silloin olisi oikeudenmukainen kohtalo?

Tämä toki oli äärimmäisen yksinkertaistettu esimerkki, mutta taustalla olevat asiat ovat isoja ja merkityksellisiä, mikäli niihin oikeasti perehtyy ja alkaa pohtia. Lisäksi ne eivät ole niin mustavalkoisia, eli toki jotkut rikastuvat ”muiden selkänahasta”, mutta eivät kaikki, eikä niin ole pakko olla. Ja toki järjestelmämme on kaukana täydellisestä, mikä tulee hyvin selväksi muita kirjoituksiani lukemalla. Kuitenkin tulee huomioida, että nykyisessä järjestelmässämme rahan määrä ei ole vakio, mikäli se vielä ei tämän talouskriisin myötä ole tullut kaikille selväksi. Samoin olisi hyvä selvittää itselle mitä rahan kierron nopeus merkitsee. Eli miten sama x määrä rahaa voi luoda paljon toimeliaisuutta, kun se vain kiertää kädestä käteen vaihdannan välineenä.  

Pidemmälle ajatusleikissä päässeet voivat ottaa mukaan muita alueita, missä myös valmistetaan eri asioita. Ja miten asioihin vaikuttaa alueiden välinen kauppa, ja miten avointa tai suljettua se on.  Ja miten hintatasot ja valuutat vaikuttavat asioihin.

Itse uskon, että liian pitkälle viety sosialistinen malli ei tule koskaan toimimaan eikä pärjäämään avoimessa kilpailussa vapaamman/avoimemman järjestelmän kanssa. Tämä siksi, että siinä ollaan niin ihmisen luonnon ominaisuuksia sekä normaalia hinnan muodostusta vastaan, lisäksi vielä tehottomuuden ja kannustimien puutteen äärellä. Tämän johdosta toisenlainen malli ajaa ohi kaikkina päivinä viikossa ja kaksi kertaa sunnuntaina. Tämä tarkoittaa myös, että liian pitkälle vietynä ajatusmalli ei tule toimimaan millään tasolla, ei politbyroon tai valtiojohdon taholta, ei suurten yritysten tai pankkien taholta, tai edes keskuspankkien taholta. Tämän kriisin hoidon myötä olemme jo nähneet selkeitä ja merkityksellisiä hinnan muodostuksen vääristymiä niin rahan eli koron kuin raaka-aineiden tai omaisuuserien hinnoissa. Ja liian pitkälle viety sosialismi ei tule toimimaan edes tuolla tasolla ilman pakottamista ja muita ikäviä piirteitä, joita historiasta on luettavissa ja opittavissa.

Toki tämä ei myöskään tarkoita, että tulisi sitten siirtyä toiseen äärimmäiseen laitaan, vaan tässä asiassa, kuten elämässä yleensäkin optimi löytyy jostain kahden äärimmäisen pisteen välissä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu