Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

Merkel-EU Sodan ja rauhan kysymys?

EU ja etenkin euroalue on kulkenut kriisistä kriisiin jo vuosien ajan. Pakolaiskriisi ja Brexit-äänestyksen tulos ovat viimeisiä lukuja tuossa sarjassa. Näiden myötä erilaisia näkemyksiä ja toimia on tullut esiin entistä enemmän. Osa jäsenmaista on jo ilmoittanut, että ne eivät tule tiettyjä asioita hoitamaan samoin kuin muut. Myös suhtautuminen Britanniaan ja sen tulevaisuuden asemaan on ollut erilaista lähteistä riippuen, kommentit ovat vaihdelleet hyvin suvaitsevasta selvästi kriittisempään. Nyt tilannetta pahentamaan on liittynyt myös aikaisemmin EU:n kantaviin voimiin kuulunut Angela Merkel.

Lehman Brotherssin ja vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen EU ja etenkin euroalue on kulkenut kriisistä kriisiin. Toisaalta tämän ei pitäisi olla yllätys kenellekään, sillä euron valuvioista ja puutteista oli varoitettu monta kertaa, mutta poliittisen korrektiuden aikana negatiivisten tai ei tilanteeseen sopivien kantojen esiintuonti tai pohdinta jätettiin kuitenkin väliin. Joidenkin mukaan asiat olivat tiedossa, mutta yleisen hyväksynnän puuttuessa asioita jätettiin tietoisesti myöhemmin toteutettavaksi. Itse uskon asian olevan yhdistelmä molempia, joskin painottuen jälkimmäiseen.

EU johtajien Bratislavan kokouksen alla saimme lukea melko erikoisia lausuntoja. Ainakin ne erosivat selvästi henkilöiden aikaisemmasta linjasta. Francois Hollande sanoi, että EU saattaa kohdata kriisin, joka uhkaa sen olemassaoloa. Liittokansleri Angela Merkel laittoi vielä paremmaksi ja sanoi että EU:n koossa pysymisessä alkaa olla kyse sodasta ja rauhasta. Ja lupasi tehdä kaikkensa populistien vastustuksesta huolimatta unionin puolesta.

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2016/09/16/merkel-eusta-kyse-alkaa-olla-sodasta-ja-rauhasta/20169635/12?&n=27#commentsHere

Vastaava artikkeli tuli luettua muualtakin, mutta tässä nyt tuo yksi

Itse en ole ollut kuulemassa täyttä lausuntoa, mutta miten paljon Trumpin lausuntoja on kritisoitu, niin luulisi tuollaisen kommentin herättävän huomiota. Ja pohdinnan onko lausuja henkisesti aivan tasapainossa, vai onko hänen puolueensa suosion selvä lasku ja huonon tuloksen paine vaikuttanut tekemiseen ja lausuntoihin.

Toinen oleellinen asia on, että kun EU:ta on mainostettu ja esitelty rauhan unionina ja liittona, ja se siitä on palkittukin, niin miten tuollainen lausunto sopii yhteen sen kanssa. Melkoinen rauhan unioni, jos sen tulevaisuuden suhteen aletaan sodalla uhkailla ja pelotella.

Ongelmat ovat edelleen ne samat, jotka ovat olleet tiedossa jo vuosien ajan. Nykyisen mallinen unioni ja yhteinen valuutta vaativat toimiakseen yhtenäisemmät toimintamallit ja kulttuurit, sekä mm. yhteiset velkamarkkinat. Ensimmäisiä asioita ei ole, eikä muihin ole riittävää tahtoa, halua ja hyväksyntää muiden kuin asiaa ajavan piirin keskuudessa. Pakottamalla ei hyvää tulosta ole odotettavissa, kuten Kreikan kohdalla olemme nähneet, tai nyt Britannian äänestyksen myötä. Vapaaehtoisesti ongelmaksi tulee kansansuosion riittävä saaminen. Tämä ei ole tähänkään asti onnistunut, mistä kertoo eräiden äänestysten uusiminen ”oikean tuloksen” saamiseksi tai sitten siinä, että asioita ei ole uskallettu edes viedä äänestykseen, koska kannatusta ei ole tarpeeksi. Eli ”Houston, we have a problem…”.

Merkittävä asia on miten nyt eri mieltä asioista olevat ovat kaikki ”populisteja”. Politiikassa on tapana hokea ja toistaa tiettyjä ”ajankohtaisia muotisanoja”. Niitä on viime vuosina ollut rakennemuutos, velkaantuminen, vihapuhe, r-sana ja populismi muutamia mainitakseni. Yhteistä näissä on, että sanaa käytetään niin paljon ja ulkona alkuperäisestä kontekstistaan, että se kokee rajun inflaation sekä menettää merkityksensä. Hieman niin kuin siinä vanhassa viisaudessa, missä ”sutta” huudettiin niin usein, että kukaan ei reagoinut kun se sitten tuli.

Populismi termiä käytetään nyt paljon mustamaalaamaan ja alentamaan kaikkia uusia puolueita ja tahoja, sekä vain eri mieltä vanhojen valtapuolueiden kanssa olevia. Termiä on käytetty niin laveasti, että samoilla tulkinnoilla kaikki puolueet ja poliitikot voitaisiin leimata populisteiksi. Vaarallisinta tässä on, että kun tarpeeksi termiä on käytetty, kukaan ei enää reagoi kun sitä käytetään oikeassa merkityksessä ja ansaitusti. Ketään ei välttämättä enää siinä vaiheessa kiinnosta kuulla mitään termiin liittyvää.

Olisi myös aiheellista pohtia mikä oikeasti on populismia demokratiassa. Eli jos enemmistö äänestää Brexitin puolesta niin onko se enää populismia vai jotain muuta. Samoin jos osa ihmisistä ei halua liittovaltiota vaan itsenäisten valtioiden muodostaman liiton tai vapaan kaupan ja liikkuvuuden alueen, niin onko se populismia. Vai onko pieni piiri vieraantunut todellisuudesta ihmisten elinoloihin ja tahtoihin liittyen? Vai onko niillä edes merkitystä? Eli kenen etua ja asiaa EU:n tulisi ajaa?

Vastaava tilanne on käynnissä Yhdysvalloissa, missä Obama haukkui Trumpia populistiksi ja sanoi hänen osaavan vedota ihmisiin jotka ovat pudonneet ulkopuolelle tai kokevat pudonneensa ulkopuolella. Tässä kohtaa olisi pieni reality check paikallaan. Jos 40–50% , tai ehkä jopa enemmistö kuuluu tuohon mainittuun joukkoon niin eikö silloin olisi tietyillä tahoilla peiliin katsomisen paikka. Niin asian suhteen, kuin myös sen, että vastaavat vaikutuskeinot (syyllistäminen, mustamaalaaminen, asian kääntäminen, pelottelu) kokevat aivan samoin myös inflaation. Tästä hyvä esimerkki on, miten Obama taisi itse olla vaikuttamassa Brexitin voittoon, yrittäessään ”komentaa” brittejä miten äänestää ennen vaaleja saarella vieraillessaan.

Samoin Merkelin harjoittama politiikka on johtamassa hänen puolueensa tappioihin tulevissa vaaleissa ja hänen asemaansa, joka on jo joutunut paineen alaiseksi. Eli onko ihmiset ja politiikka populistista sielläkin Britannian, USA:n, Suomen, Ruotsin, Ranskan ja monen muun maan lisäksi? Vai olisiko poliittiselta eliitiltä hukkunut ajatus kenen etua heidän tulisi ajaa? Tässä kohtaa mielestäni olisi aiheellista esittää 3 kysymystä…

  1. Eikö poliittiset päättäjät ja poliittinen eliitti ole niitä ”penaalin terävimpiä kyniä” eli heillä ei ole ymmärrystä tai tietoa mitä he ovat tekemässä, tai asioiden vaikutuksista toisiinsa?

  2. Vastaava kysymys muuten, paitsi että heitä ei vain kiinnosta, eli he ajavat vain omaa tai tiettyjen eturyhmien (maksajien) asiaa?

  3. Linjat ovat muiden tekemiä, ja poliitikot ovat vain puhuvia päitä ”myymässä” meille ne? Tätä pohtiessa kannattaa huomioida miten vähän meilläkin linjat muuttuvat vaalituloksesta huolimatta. Pienistä kokonaisuuksista väännetään, mutta suuren linjat pysyvät samoina.

Jatkossa elämme tämän asian suhteen mielenkiintoisia aikoja, koska nähtäväksi jää millä aikataululla Britannia aloittaa neuvottelunsa. Miten Deutsche Bankin tilanne kehittyy.  Ja miten vaalit niin Ranskassa kuin Saksassa tai Yhdysvalloissa tulevat menemään. Tilanne voi jokaisen maan tilanteen muuttuessa muuttua myös isommassa kuvassa ja siten muiden maiden osalta. Nyt jo tietyt maat ovat selvästi asettuneet Merkelin ja siten Saksan linjan vastaisesti tiettyjen kysymysten osalta. Eli vaikka vaaleissa mitään dramaattista ei tapahtuisikaan, niin tiettyjä ongelmia on silti edessä. Toivottavasti silloin ei enää noin luokattomia tai hölmöjä kommentteja tulla kuulemaan kenenkään suusta.

Ja tähän loppuun voisin selvennyksen vuoksi laittaa muutaman lauseen, jotta säästän aikaa niiden osalta turhalta kommentoinnilta tai epäluuloilta. Eli en vastusta sinänsä EU:ta, tai ihmisten oikeutta liikkumista, muuttamista, työskentelyä tai opiskelua muussa maassa.

Sen sijaan vastustan tätä nykyistä linjaa kohti liittovaltiota (syvempää integraatiota) mallilla joka ei tällaisena toimi, eikä tule toimimaan. Eli meillä edessä valinta paluuseen ”itsenäisten valtioiden liittoon” tai sitten yhtenäiset toiminta, verotus ym. mallit ja yhteiset velkamarkkinat, eli liitovaltiokehitystä, kutsutaan sitä sitten miksi tahansa. Lisäksi vastustan politiikkaa missä läntiset maat hyökkäävät suoraan tai välillisesti hatarin perustein maihin, aiheuttavat sotia ja sotkevat kokonaisia alueita, niin että miljoonat ihmiset eivät voi enää asua kotimaassaan. Erityisesti kun tämä tehdään vielä ilman pidemmän ajan suunnitelmaa, exit-suunnitelmasta puhumattakaan.  Britanniassa tämän suhteen on nyt ollut tutkimuksia ja asia osittain on myönnetty ja nimellistä vastuuta jälkikäteen jaettu, mutta edelleen monella taholla tämä ”unohdetaan” täysin. Eikä tuohon ole mielestäni vastaus väestöjen siirto, koska nyt jo se on aiheuttanut paljon ongelmia ja jännitteiden kasvua eri maiden välillä, ja tarvittava mittakaava (sen ollessa ratkaisu) olisi vielä moninkertainen nykyiseen jo jännitteitä lisänneeseen.

Erikoista on mielestäni myös miten tästä vapaasta liikkumisesta tehdään erikoinen joko-tai kysymys. Pelotellaan, että jos nykyinen linja ei jatku niin kukaan ei enää lähestulkoon voisi matkustaa, mennä opiskelemaan tai työskentelemään kotimaan ulkopuolelle. Kyllähän se onnistui ennenkin ja onnistuu nytkin melko helposti moneen maahan EU:n ulkopuolella. Joihinkin voi olla muutamien lomakkeiden täyttöä tai passin näyttämistä, mutta minusta se ei niin mahdoton vaiva ole, koska esimerkiksi lentokentällä joutuu muutenkin näyttämään matkustusasiakirjoja, ja huomattavasti enemmän tekemistä ja vaivaa aiheuttavat nykyiset turvatoimet, vaikka tietenkin niiden tarkoitus on hyvä ja perusteltu.

Se millaisen ihmisen nuo ajatukset minusta tekevät, tai sijoittavat minut ”poliittisella kartalla” jätän muiden arvioitavaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Toivottavasti liittovaltiokehitys ymmärretään lopettaa rauhanomaisesti. Euro kyllä menee samalla mutta ei tule ikävä.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Historiallisesti päättäjillä ja ylimmällä taholla on ollut äärimmäisen vaikeaa myöntää virheitä ja erehdyksiä. Siksi monesti niitä jatketaan pidempään kuin muuten oltaisiin tehty. Nyt on jälleen monia ongelmia käsillä ja edessä, joihin vaikuttavat aikaisemmat toimet ja linjaukset. Kuten tulevia vaaleja ja DB tilanne.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla rehellisesti ja suoraan (epävirallisesti) mikä oli ajatus ja suunnitelma euron valuvikojen osalta, tai oliko sellaista edes. Koska tiedossa ne ovat vähänkään fiksummille olleet, ja varmasti muillekin on kerrottu niistä. Vai oliko kyse vain reaalipolitiikasta jossa vaikeita ja ikäviä asioita vain lykätään eteenpäin, mahdollisesti jonkun muun hoidettavaksi tulevaisuudessa...

Saksaan liittyen luin mielenkiintoisen tiivistävän kysymyksen jonkun toisen blogista. Eli ollaanko meille tekemässä saksalaista Eurooppaan vai tuleeko meille eurooppalainen Saksa? Tuo tiivistää mielestäni monta oleellista asiaa yhteen kysymykseen.

Toimituksen poiminnat