Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

Ilman ennakkoluuloja – Trump vs Clinton

On ollut monella tapaa mielenkiintoista seurata Yhdysvaltojen vaalien tapahtumia ja siihen liittyvää toimintaa niin ehdokkaiden, puolueiden kuin median osalta. Tietyiltä osin sitä on koko ajan sanottu ennen kuulumattomaksi, jota se onki ollut, mutta minusta se on ollut sitä monilla tavoilla ja osilla. Kuitenkaan se ei ole ollut täysin poikkeuksellista, vaan samoja piirteitä on selvästi nähtävissä niin meillä, kuin monessa muussa maassa ja menneissä kuin myös tulevissa vaaleissa. Minkälainen olisi siis kylmän viileä analyysi tai pohdinta tilanteesta, ilman niitä ennakkoluuloja.

Gandhi sanoi aikanaan ”Ensin he ovat välinpitämättömiä, sitten he nauravat sinulle, seuraavaksi he taistelevat sinua vastaan ja lopulta sinä voitat.” En ole tässä väittämässä tai ennustamassa miten tulee käymään, vaan haluaisin keskittyä tuon viisaan lausahduksen alkuosaan. Tuo kaava on selvästi ollut nähtävissä meillä PS puolueen osalta, Ruotsissa SD puolueen osalta, Ranskassa osittain Le Pennin, Brexit äänestyksen osalta kuten nyt Yhdysvaltojen vaaleissa. Esimerkkejä löytyisi enemmänkin. Kaikissa näissä ja muissakin esimerkeissä yhteistä on jonkin uuden tahon nousu suhteessa vanhoihin valtarakenteisiin ja toimintamalleihin ja miten siihen on reagoitu.

Yhdysvaltojen vaalien piti olla taistelu Clintonin ja Bushin välillä, siis samojen tahojen, jotka ovat olleet merkittävässä roolissa ja vuosien ajan sikäläisessä politiikassa. Haastajina piti korkeintaan olla pari heitä läheistä tahoa olevaa ehdokasta. Sanderssilla tai Trumpilla ei pitänyt olla mitään mahdollisuutta, sillä eihän kommunistista tai tosi-tv tähdestä voisi tulla puolueen ehdokasta, presidenttiydestä puhumattakaan. Mentiin jälleen tuon Gandhin viisaan lausahduksen mukaan, ensin ei välitetty, sitten naureskeltiin, kunnes alettiinkin välittää ja huomioida. Toinen on nyt puoleen ehdokkaana ja monien mielestä Bernie Sanders olisi voinut hyvinkin voittaa, mikäli olisi oikeasti päässyt lähtemään samalta viivalta ja samoilla korteilla kuin Clinton. Eikä tässä ole väite mistään salaliitosta vaan kyllähän etukäteen oli hyvin selvää keiden ehdokkaiden takana puolueet enemmän olivat, ja ketkä saivat eniten rahaa merkittäviltä tahoilta. Median antama huomio ennen kuin tulokset alkoivat muotoutua, on myös melko selkeä, ja kiistaton mittari asian suhteen.

Historiallisesti katsottuna tai aivan perusajattelulla ajatellen populismin ja uusien ajatusten ja mallien on hyvin loogista nousta tai syntyä taloudellisesti huonoina aikoina kun suurempi osa väestöstä on tyytymätöntä tilanteeseen ja sen kehittymiseen. Tiettyjä historiallisesti erittäin huonoja esimerkkejä käytetään mustamaalaamaan ja vähättelemään asioita tai ihmisiä. Ideologisessa mielessä tuo on hieno asia, mutta käytännössä tilanne ei ole niin selkeä tai puhtoinen. Käytännössä monesti kyse on todellisuudessa vallasta ja sen säilymisestä, rahasta ja uusien tahojen pitämisestä poissa noihin liittyvistä ”perinteisistä jakamismalleista”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että populismi on huonoa, ja siitä huudetaan kovaan ääneen kun sitä harjoittaa jokin muu taho, mutta siitä ollaan hyvin hiljaa kun sitä harjoitetaan itse.

Esimerkkeinä noista voisi mainita jotkin Clintonin kampanjan toimet ja mainokset jotka ovat aivan yhtä törkeitä ja populistisia mistä Trumpin kampanjointia on parjattu alusta asti. Tai perinteisten puolueiden vaalilupaukset ja puheet ennen vaaleja, ja toiminta niiden jälkeen. Ranskassa esimerkkinä voisi toimia Sarkozyn viimeaikaiset kannan otot hänen tehdessä paluuta ja Le Pennin saadessa kannatusta. Tai meillä perinteisten puolueiden toiminta ja sen muutos kun ”jytky” oli tapahtunut.

Oleellista olisi myös pohtia mitä oikeasti populismi on, mitä hyvää ja huonoa siinä on. Sekä missä menee sen rajat. Miten paljon politiikassa tulisi ajaa ihmisten asiaa, miten paljon ihmisiä tulisi huomioida ja milloin se muuttuu positiivisesta ihmiset huomioivasta politiikasta negatiiviseksi populismiksi. Ja mitä muuta kuin populismia on sellainen politiikka jossa jo pitkän aikaa perinteiset toimijat ovat ”ostaneet” ääniä ja kannatusta politiikalla joka on pidemmän päälle mahdotonta ja tuhoisaa. Tähän kuuluvat niin kestämätön velan kasvattaminen tai kattamattomat lupaukset tulevaisuudessa.

Paljon on myös ollut puhetta miten rumaa, likaista ja muuta näissä vaaleissa on ollut. Olen samaa mieltä, että niin on ollut, mutta mielestäni kehitys on mennyt siihen suuntaan Yhdysvalloissa jo pidemmän aikaa, nyt vain jatketaan sillä linjalla ja tehdään uudet ”pohjat”. Kuten YLE:n studion kommentoijatkin totesivat asiasta, niin valitettavasti negatiivisen kampanjan tekeminen on halvempaa, ja siten kustannustehokkaampaa kuin positiivisen. Kun tähän yhdistetään vielä kaksipuolue järjestelmä ja osavaltiotason äänten laskenta niin järjestelmäkin jo ajaa tähän kärjistämisen ja jakamisen tielle. Lisäksi eivät kallispalkkaiset ammattilaiset toimisi näin, ellei tyyli ikävä kyllä toimisi ja tuottaisi tulosta. Mikäli väkisin asiasta pyrkii positiivista hakemaan niin kun tämä linja viedään tietyn rajan yli, niin uskoisin sen havahduttavan ihmisiä katsomaan asioita laajemmin kuin ”jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan” linjan mukaisesti. On useita ennustuksia kolmannen puolueen noususta Yhdysvalloissa, ja nyt olen jälleen hieman vakuuttuneempi, että ehkä niin voikin jatkossa käydä. Ensimmäisen kerran tuollaisen ennustuksen kuultuani oli melko skeptinen sen suhteen.

Sitten varsinaiseen asiaan.

Donald John Trump (14.6.1946) on täysin politiikan ulkopuolelta tuleva tosi-tv:stä ja kiinteistötoiminnastaan, kasinoistaan, nimikko tuotteistaan ja rakennuksestaan tunnettu miljardööri ja liikemies. Hänen isänsä oli jo varakas ja mukana kiinteistöalalla. Lisäksi huomion arvoinen asia on konkurssi 90-luvulla. Tällä vuosituhannella hän on tullut tutuksi niin televisiosta (Diili / The Apprentice) kuin missikilpailujen omistajana.  Hän on valmistunut kadettikoulusta, ja sen jälkeen opiskeli taloustieteitä yliopistossa.

Politiikkaan hän on harkinnut lähtevänsä useaan kertaan. Mutta aikaisemmin se on jäänyt lahjoitusten antamiseen ja kärkevistä ja osin ristiriitaisten näkemysten ja mielipiteiden antamisesta. Ilmeisesti hän on myös lahjoittanut Clintonien säätiölle ja vuonna 2005 Clintonit olivat vieraina Trumpin häissä.

Trump on asettunut politiikan ulkopuolelta tulleen mätää ja korruptoitunutta status quota vastaan taistelevaksi ehdokkaaksi, joka haluaa kääntää vallitsevan globalisaatiokehityksen ainakin osittain toiseen suuntaan, ja palauttaa tuotantoa ja työpaikkoja takaisin Yhdysvaltoihin ja tehdä siitä perinteisessä mielessä vahvemman talouden ja palauttaa Yhdysvaltojen suuruuden. Tähän liittyy myös mielikuva miten menestyvänä liikemiehenä hän pystyisi saamaan tuon menestyksen aikaiseksi myös valtion tasolla. Lisäksi hän on ottanut selvästi vallitsevaa linjaa kriittisemmän näkemyksen maahanmuuttoon ja on luvannut rakentaa muurin Meksikon vastaiselle rajalle.

Trumpin linja vetoaa erityisesti globalisaatiosta kärsineisiin ihmisiin, sekä muuten nykylinjaan ja politiikkaan tyytymättömiin. Finanssikriisin jälkeinen talouden heikko kasvu keskuspankkien aivan poikkeuksellisista toimista huolimatta, sekä keskiluokan kasvanut ahdinko, nuorten epävarmemmat tulevaisuuden näkymät sekä entistä selvemmin esiin tullut ja kasvanut lobbaus, sekä pyöröovipolitiikka ovat omiaan vahvistamaan noita näkemyksiä. Eikä kyse ole pelkästään Yhdysvalloista vaan samaa on nähtävissä monissa muissakin maissa.

Kysymyksiä ja ristiriitaisia näkemyksiä on herättänyt hänen puheensa, jotka ovat politiikassa vieraita, eivätkä istu vallitsevan poliittisen korrektiuden muottiin. Lisäksi hänestä on luotu vaarallisen ja arvaamattoman henkilön kuvaa.

Hillary Diane Rodham Clinton (26.10.1947) on pitkän linjan poliittinen toimija ensin miehensä entisen presidentin ja kuvernöörin Bill Clintonin rinnalle, sittemmin itse senaattorina ja ulkoministerinä Obaman hallituksessa. Hänen isänsä oli pienyrittäjä. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri ja sen jälkeen lakimies.

Demokraattisen puolueen jäsen hän on ollut vuodesta 1968 lähtien ja hän on kampanjoinut muiden ehdokkaiden puolesta useammissa vaaleissa. Miehensä rinnalla hän on ollut niin Arkansasin kuin Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen. Siitä miten paljon hänen mielipiteensä silloin vaikutti Bill Clintonin politiikkaan, on eriäviä näkemyksiä. Bill Clintonin presidenttiyden jälkeen hän tuli valituksi New Yorkin senaattoriksi. Vuoden 2008 presidentin vaaleissa Hillary hävisi oman puolueensa ehdokkuuden Barack Obamalle. Kun Obamasta tuli presidentti hän ilmoitti nimittävänsä Hillary Clintonin ulkoministeriksi, jossa John Kerry korvasi hänet 2013 Bengasi iskun ja tutkinnan tulosten myötä.

Vuonna 2015 nousi kohu miten Clinton ulkoministerinä käyttänyt yksityistä sähköpostitunnusta ja palvelinta. FBI tutki tapausta ja löysi siitä moitittavaa ja huomautettavaa, mutta virallisesti asia ei ole johtanut enempään. Epävirallisesti se on edelleen mukana vaikuttamassa, ja Wikileaks on edelleen luvannut lisää paljastuksia asian suhteen.

Poliittisena linjana Clintonilla on melko pitkälti nykyisen presidentin Obaman linjan jatkaminen, toki joillakin omilla muutoksillaan. Hän on ilmoittanut olevansa pienten ja keskiluokan asialla, haluavansa tukea keskiluokkaa ja korottavansa rikkaiden verotusta. Eli pitkälti tyypillisiä Demokraattiehdokkaan ja pitkän linjan ammattipoliitikon puheita ammattitaitoisen kampanjan kera. Esiintymisissään hän on myös ollut selvästi ammattimaisempi. Kysymysmerkkejä tähän aiheuttaa se ristiriita, että hän on saanut suuria puhujanpalkkioita ja paljon tukea kampanjaan suurilta pankeilta, sekä kysymykset hänen terveydentilastaan, etenkin hänen olleen sairas tai saaneen jonkinlaisen sairauskohtauksen New Yorkissa.

RISTIRIITAISUUS JA KAHTIA JAKAUTUMINEN

Vaaleja on aiheesta luokiteltu likaisiksi ja poikkeuksellisiksi. Joskin tämä on mielestäni vain pidemmän ajan kehityksen tulos, jossa nyt on vain menty aikaisempaa pidemmälle, tai luotu uudet pohjat jos sitä haluaa tuohon suuntaan ajatella. Vaalijärjestelmä ja kahden vallitsevan puolueen taistelu on myös osaltaan luomassa tuon suuntaista kehitystä, jossa oleellisia kyllä/ei asioita aborttioikeuteen ja muihin on jo pitkään pidetty yllä ja vain vahvistettu vaali vaalilta. Eli kansaa on jaettu eri asioiden osalta jo vuosien ajan.

Historiallisesti katsottuna tuon ei pitäisi kuitenkaan olla niin suuri yllätys, koska läpi historian Yhdysvallat on ollut täynnä ristiriitaisuutta ylevien ajatusten ja todellisten toimien välillä. Tämä on nähtävissä jo valtion perustamisesta lähtien, kun se taisteli itsenäisyydestä ja vapaudesta imperialistista Englantia vastaan, mutta samalla kyse oli pitkälti maan omistamisesta, ja osa kampanjassa mukana olleista piti itse orjia. Samankaltainen ristiriitaisuus on löydettävissä läpi Yhdysvaltojen historian. Ajatuksen tasolla itsenäisyysjulistus on mitä hienoin asiakirja ja moni varmasti haluaisi elää sellaisessa maassa, mutta onko käytäntö samaa kuin asiakirjan henki? Vapauden ja demokratian esikuvana toimiva maa on ollut mukana jossakin sodassa melkein koko historiansa ajan. Sama tilanne on nyt nähtävissä Lähi-Idässä kun sinne on viety vapautta ja demokratiaa, mikä on koko seudun tilanne tällä hetkellä?

Ristiriitaisuus ei siis pitäisi olla niin suuri yllätys tai järkytys kenellekään. Pohdittava asia olisi myös onko se meille ulkopuolisille sitä miten paljon enemmän kuin Yhdysvalloissa asuville ja siellä kasvaneille.

TALOUS

Mielestäni on erikoista miten vähälle huomiolle talous ja sen tila ja kehitys on jäänyt näiden vaalien keskustelussa, enkä täysin voi välttyä ajatukselta, että kyseessä ei ole sattuma tai vahinko. Tämä siitä syystä, että valitaan presidentiksi kuka tahansa niin tietyille talouden asioille hän ei voi mitään, ilman että koko järjestelmää muokataan velkojen tai rahan luonnin osalta.

Molemmat myös puhuvat muunneltua totuutta talouteen liittyen tai sitten he eivät ymmärrä siitä juuri mitään. Näistä räikeimpinä esimerkkeinä voisi mainita Trumpin suunnitelmat 4-6% kasvusta kun jokainen dollari lisää velkaa luo enää vain pienen murto-osan kasvua tai Clintonin puheet, että hän ei ota yhtään lisää valtion velkaa. Molemmat ovat täyttä hölynpölyä ilman erittäin rajuja muutoksia edellä mainittuihin asioihin.  

Trump aikoo laskea verotusta, houkutella suuria nyt ulkomailla olevia pääomia takaisin Yhdysvaltoihin ja lisätä maan omaa tuotantoa samalla asettaen oman maan edun edelle kauppasopimuksissa ja muissa asioissa. Eli jonkin asteista protektionismia, jonka laajuudesta ei ole saanut selvää käsitystä. Myös hyvänä neuvottelijana ja sopimusten tekijänä hän aikoisi parantaa tilannetta. Velkaongelman hän siis ratkaisisi kasvattamalla taloutta huomattavasti.

Yhdysvallat on niitä harvoja maita joilla on muskeleita protektionismiin ja mahdollisuus suureen omavaraisuuteen, mutta lyhyellä aikavälillä velkaantuneisuus ja alijäämät tulisivat kasvamaan mahdollisesti reilustikin. Lisäksi ongelmaksi muodostuisivat ulkomaiden vastaus kyseiseen toimintaan, sekä ulkomailla suurina määrinä olevat velan, dollarien sekä muiden instrumenttien omistus ja mahdolliset toimet niiden suhteen.

Clinton ei ole myöskään mitään yksityiskohtaisia suunnitelmia. Hän on muutamaan kertaan vedonnut miehensä aikanaan saaneen velkaantumisen kuriin. Hänen rahoittajansa ja uransa huomioon ottanen, nykyinen linja tulisi varmasti jatkumaan selvästi selkeämmin kuin Trumpin kohdalla. Vaalipuheissa hän on kertonut rahoittavansa uudistukset verottamalla rikkaita nykyistä enemmän. Jo nykyiset alijäämät huomioiden sitä tulisi nostaa huomattavasti ja epäselvää on tulisiko sekään riittämään. Asiantuntijoiden mukaan myös Clintonin linjassa velkaantuminen tulisi jatkumaan, joskaan ei niin paljoa kuin Trumpin linjassa.

Se miten paljon Yhdysvaltojen presidentti oikeasti pystyy talousasioihin vaikuttamaan, on myös asetettava pohdinnan alaiseksi. Talouden painopiste on siirtymässä väestön kehityksen myötä kohti Aasiaa, ja Obama tuli lipsauttaneeksi ikävän kommentin eräässä haastattelussa, ettei hän voi yhtäkkiä saada pankkiireja toimimaan toisella tavalla. Lisäksi on huomioitava kampanjarahoitus, ja muu lobbaus sekä vuosia jatkunut pyöröovi politiikka.

ULKOPOLITIIKKA

Clintonin oltua viime vuosina niin vahvasti mukana ulkopolitiikassa oltuaan ulkoministerinä ei hänen linjansa uskoisi hirveästi muuttuneen nykyisestä. Trump sen sijaan on kovaan ääneen kritisoinut toimintaa Lähi-Idässä ja siitä seurannutta pakolaiskriisiä ja Venäjän sekä Iranin kasvanutta vaikutusvaltaa alueella. Lisäksi hän on korostanut miten kalliiksi Yhdysvaltojen toimet ovat tulleet huonoihin saavutuksiin nähden. Lisäksi hän on kertonut haluavansa keskustella Putinin kanssa, kun taas Clinton on ilmaissut halunsa vielä nykyistä kovemman linjan ottamista käyttöön.

Lähi-Idän tilanne on melkoinen sekasotku, sitä ei varmasti kiellä kukaan. Ja sen ongelmat ovat muodostuneet ongelmaksi myös täällä Euroopassa. Siitä kenelle vastuu kuuluu missäkin muodossa, on vaikeampi kysymys, kun ottaa huomioon milloin Yhdysvallat meni Irakiin tällä nykyisellä kerralla, ja miten kukin tuleva hallinto on aina sitoutettu tiettyihin linjoihin sekä tilanteisiin edeltäjiensä toimesta. Nyt tuleva presidentti ”perii” jälleen useampia tilanteita.

Vaalikeskusteluissa ulkopolitiikkakin on ollut enemmän tai vähemmän toisten syyttelyä tai syyllistämistä, eikä todellisiin keskusteluihin ole päädytty epämääräisempiä linjapuheita lukuun ottamatta. Esille on nostettu paljon Trumpin kommenttia miten muiden pitäisi maksaa enemmän NATO:n toimintaan ja siten turvatakuihin liittyen. Mielestäni hänen poikansa selvensi sen jälkeen, että kyse ei ole turvatakuiden poistamisesta, vaan siitä, että tietyt maat eivät ole maksaneet sopimusten mukaisia osuuksia kustannuksista, ja tähän haetaan muutosta. Tämä on huomattavasti loogisempi tulkinta asiaan, joskin tuolla tasolla ei pitäisi lausua niin epäselviä kommentteja, että noin selviin virhetulkintoihin olisi kenelläkään mahdollista päätyä. Tämän rahoituksen lisäksi Trump on sanonut, että oman puolustuksen rahoitus tulisi laittaa kuntoon, ja vahvistaa se niin vahvaksi, että sitä ei tarvitsisi käyttää niin paljon kuin tällä hetkellä.

Tässäkin kysymyksessä vaihtoehtona tuntuu olevan nykyisen kaltaisen linjan jatkuminen, ehkä hieman kovempana tai Trumpin uudistua ja enemmän sopimusten tekevään linjaan pohjautuva jatko. Tuon tarkemmasta sisällöstä jokainen saa tehdä omat arvionsa. Molemmat kertovat nujertavansa ISISin, keinot tuntuvat oleva vain erilaiset.  Trump on ottanut selkeästi kovemman linjan islamtaustaista terrorismia kohtaan.  

SISÄPOLITIIKKA

Tässä osiossa on selkeämpiä eroja edelliseen verrattuna. Toki muurin rakentamisen voi katsoa olevan aivan yhtä paljon ulkopolitiikkaa kuin Yhdysvaltojen kotimaan politiikkaa. Muurin lisäksi eroja on maahanmuuttoon, pakolaisiin ja kansalaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Clinton on selkeästi pehmeämmällä linjalla, joskin korostaa, että kukaan ei tule maahan tai saa kansalaisuutta ilman kunnollista tarkistusta. Samoin hän olisi valmis antamaan maassa jo oleville kansalaisuuksia helpommin, perusteluina työolojen ja palkkojen yhdenmukaistaminen jne.

Trump ajaa huomattavasti tiukempaa linja niin pakolaisia kuin maahan muuttoa tai maassa jo olevien laittomien siirtolaisten asemaan. Hän ei ottaisi sinne ihmisiä kuten nyt, ja olisi valmis karkottamaan nyt laittomasti maassa olevia. Lisäksi hän on luvannut rakentaa sen muurin, eli tiukentaa rajaa huomattavasti Meksikon ja Yhdysvaltojen välillä.

Se miten realistisia muurin rakentaminen, tai laittomien karkottaminen käytännössä olisivat, on jokaisen itse arvioitavissa. Mutta samankaltainen asenteiden tiukentaminen, tai sen vaatiminen/kannattamien on aivan yhtä ajankohtainen meillä täällä Euroopassa.

HENKILÖ JA ESIINTYMINEN

Tämä on nostettu selvästi merkittävimmäksi asiaksi koko vaalitaistelun ajan niin ehdokkaiden itsensä kuin toimittajien ja median toimesta. Asetelma on pitkälti ollut, että median ja nykyisen Status quon osalta Trump on julistettu sopimattomaksi, arvaamattomaksi ja pelottavaksi vaihtoehdoksi presidentiksi, kun taas Trump on julistanut Clintonin olevan sopimaton korruption, laittomien toimien ja huonon terveyden tilan vuoksi. Lisäksi hän on korostanut voimavaraksi sitä, että hän tulee politiikan ulkopuolelta ja on taloudellisesti riippumaton, joten häntä ei voi ostaa, eikä hän ole poliittisesti korruptoitunut. Clintonin puoli taas on vastaavasti korostanut ehdokkaansa kokemusta, sekä Trumpin sopimattomuutta niin puheiden kuin tekojen osalta.

Tässä mielessä tämä vaali on varmasti historiallinen, sillä itse en muista milloinkaan miten itse henkilöt olisivat näin keskeisessä roolissa asiakysymysten sijaan. Samankaltaista kyseenalaistamista oli ehkä Ronald Reaganin kampanjan aikana, mutta ei varmastikaan näin pitkälle vietyä. Samoin milloinkaan ei varmasti ole ollut niin suurta ristiriitaa ehdokkaiden olemuksen, mielikuvien, puheiden ja toimien välillä riippuen mistä lähteestä niitä katsoo tai kuuntelee.

Trump on esitetty arvaamattomana ja pelottavana villikorttina, joka on täysin sopimaton presidentiksi. Hänen olemuksensa ja puhetyylinsä yhdistettynä kärkeviin mielipiteisiin varmasti osittain vaikuttavat asiaan. Hänestä saattaisi tulla mieleen narsistisia piirteitä omaava cowboy joka puhuu kovaa, ampuu lonkalta ja omaa hieman punoittavan niskan. Kuitenkin kun tarkemmin seuraa hänen sanomisiaan niin hän on selkeämmin tuonut esiin miten lakia ja järjestystä olisi noudatettava nykyistä enemmän, mikä oli pohjana myös kohua herättäneeseen lausuntoon.  Kun ottaa huomioon miten hän haluaisi puhua Putinin/Venäjän ja Kiinan kanssa niin noissa asioissa hän vaikuttaa maltillisemmalta kuin Clinton.

Politiikan kokemattomuuden vastapainoksi Trumpin kokoisten liiketoimien ja rakennusurakoiden johtaminen ja hallitseminen on varmasti opettanut miten asiantuntijoita tulee kuunnella ja ottaa mielipiteet huomioon, sekä uskoisin, että etenkin rakennusalalla pieni suhmurointikin on varmasti tullut tutuksi.

Lisäksi imagosta ja olemuksesta huolimatta hän puhuu asioita, jotka varmasti vetoavat moneen isänmaalliseen ja etenkin globalisaatiosta kärsineeseen Yhdysvaltalaiseen. Yhtä varmasti hän myös inhottaa monia ihmisiä, jotka eivät koskaan voisi häntä äänestää.

Clinton on esitetty hillitympänä kokeneena poliitikkona ja etenkin naisena. Päällisin puolin hän vaikuttaa ja puhuu tämän mielikuvan mukaisesti. Kuitenkin ristiriitaa löytyy myös hänestä hyvin paljon. Eli kun katsoo videon missä hän puhuu miten tulimme, näimme ja hän kuoli sekä ilakoi päälle, tai miten hänen ei enää tarvitse mennä niin pitkälle kuullakseen mitä tehdä, kun CFR avasi uuden pisteen. Niin enää hän ei vaikutakaan niin presidentilliseltä, kuin ensi vaikutelma tai median mielikuva antaa ymmärtää. Samoin tuntuu hyvin oudolta, että hänen kokemuksellaan hän ei olisi tiennyt, ettei ole ”ihan OK” hoitaa ulkoministeriön asioita omalta serveriltä. Samoin erittäin raskauttava on Bengasin tutkinnan raportin tulkinta miten isku johtui ”ulkoministeriön hallinnon systemaattisista epäonnistumisista”.

Raskauttavia ovat myös paljastuneet asiat puhujanpalkkioista ja tukemisen ja maksamisen välisistä yhteyksistä, tai poistettujen sähköpostien sisällöistä, tai muista Clintonin väitetyistä toimista vuosien aikana. Se miten paljon näissä on savua ja itse tulta on jokaisen itsensä tulkittavissa. Mutta kun noita on noin paljon yhdistettynä vaikka noihin videoihin joita ei voi kiistää niin ei voi välttyä hyvin ristiriitaisilta tuntemuksilta.

Erikoista on myös miten puolin ja toisin on reagoitu tiettyihin väittämiin tai asioihin. Tietyt asiat on kiistetty selkeästi, toiset vaiettu ja unohdettu. Trump on pyrkinyt kiistämään tai kommentoimaan asioita, kun taas Clintonin kampanja on jättänyt huomiotta monet väitökset. Tämä tuli esiin viimeisessä väittelyssäkin ehdokkaiden itsensä toimesta. Myös molempien ehdokkaiden selvästi epätosiin puheisiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on jätetty puuttumatta.

Olemme siis selvästi siirtyneet ”totuuden jälkeiseen aikaan”, jossa mielikuvat ja propaganda ovat entistä merkittävämmässä roolissa, puolin ja toisin aiheuttaen vielä suurempaa sekaannuksen tunnetta. Sekä aikaan jossa lain noudattaminen tai sen toteutuminen on kaikkea muuta kuin selvää. Eikä tämä koske vain näitä henkilöitä, vaan tilannetta yleisemmälläkin tasolla.

MEDIA

Median rooli ja toiminta on ollut suoraan sanottuna melko erikoista kampanjan aikana. Ensinnäkin on erikoista miten paljon Yhdysvaltojen vaalit ovat saaneet palstatilaa, ja toiseksi miten räikeän puolueellista koko median raportointi on ollut. Enkä tällä tarkoita sitä kumpaan suuntaan se on ollut, vaan noin selkeä asenteellisuus on häiritsevää, on se mihin suuntaan tahansa. Aivan yhtä häiritsevää kuin päivänselvät copy/paste tai suorat käännösartikkelit, jotka ovat pelottavan yleisiä tänä päivänä.

Ehkä viimeisimmän väittelyn jälkeinen eräs uutisointi voisi toimia esimerkkinä. Eli kovaan ääneen uutisoitiin, miten on ennen kuulumatonta miten Trump ei luvannut etukäteen tunnustaa vaalitulosta oli se mikä tahansa. Onko toimittajien muisti niin lyhyt, että ei muistu miten vastaavasti demokraatit kiistivät tuloksen vuonna 2000 ja sitä selviteltiin korkeinta oikeutta myöten, ja vielä vuosien jälkeenkin tuli uutisointia menikö se lopulta oikein. Ja tiettyjä kyseenalaisuuksia on muissakin vaaleissa noussut esiin tietyissä paikoissa. Ja kun ottaa huomioon Yhdysvaltojen vaalijärjestelmän, ja miten tietyt alueet menevät demokraateille ja tietyt republikaaneille niin tiettyjen osavaltioiden ja niissä tiettyjen pienienkin alueiden merkitys saattaa olla hyvin suuri lopullisen tuloksen kannalta, kuten jo vuonna 2000 tuli selväksi. Vastaavia räikeän puolueellisia tai asenteellisia uutisointeja löytyy todella paljon.

Lisäksi on outoa, että media on mennyt niin vahvasti mukaan tuohon henkilöiden sopivuuteen ja todellisen sisällön jättänyt vähemmälle. Jotenkin vaikuttaa tutulta miten meillä tai Euroopassa on uutisoitu monesta nousevasta tai uudesta puolueesta. Ei ole myöskään näkynyt paljon tutkivia toimittaja ja heidän artikkeleitaan molempia ehdokkaita koskeviin väitteisiin. Oli sitten kyse Trumpin veroista, terveydestä tai kytköksistä tai Clintonin sähköposteista, Bengasista, säätiön toiminnasta ja Haitista tai muista asioista.

Erikoista on myös huomioida miten mielipidemittausten, online-kyselyiden tai väittelyiden voittajat eroavat niin paljon lähteestä riippuen. joidenkin mielestä Clinton on selvästi edellä, joidenkin mukaan tilanne on lähes tasan, joidenkin mukaan Trump johtaa.

Lisäksi mediassa ei ole silmiini osunut yhtäkään artikkelia miten kaikki presidentit keräävät miljoonien omaisuuden, kun palkka on 400 000 vuodessa. Putinista vastaavia juttuja on tehty useita, mutta missään ei ole pohdittu miten Clintonien omaisuus arvioidaan 100 miljoonan suuruusluokkaan, kun viime väittelyssä Hillary juuri korosti miten hän syntyi pienyrittäjän perheeseen, kun Trump rikkaaseen. Tämä ei koske siis pelkästään tätä vaalitilannetta, vaan journalismin tilaa yleisemminkin, tuosta sai yhden hyvän esimerkin aiheeseen liittyen. Tutkiva journalisti voisi esimerkiksi perehtyä miten uutisointi ja tieto voi olla niin erilaista lähteestä riippuen, ja sitten jatkaa eteenpäin.

Tämä median toiminnan kritisoiminen on enemmän sitä, että se toimii erittäin lyhytnäköisesti ja sahaa koko ajan omaa oksaansa tulevaisuuden osalta.  Yhdysvalloissa joissa tämä kehitys on selvästi pidemmällä, on ihmisten luottamus perinteisiin medioihin romahtanut erittäin alhaiseksi. Tämä puolestaan lisää vaihtoehtoisten medioiden suosiota ja vaikutusvaltaa, mikä lisää sellaisten ainesten suosiota ja vaikutusvaltaa mitä vastaan perinteinen media ja status quo juuri toimivat tällä hetkellä. Eli tämän hetken toiminnallaan kumpikin sahaa tulevaisuuden oksaansa.

LOPUKSI

Muut pienemmät yksityiskohdat ja erot ehdokkaiden välillä jätän sinun selvitettäväksesi. Tämä koska en usko niiden olevan lopulta niin ratkaiseva, ja toiseksi tästä tulisi nykyistä huomattavasti pidempi kirjoitus. Uskon vaalien ratkeavan pitkälti siihen, miten paljon miltäkin alueelta ja kohderyhmästä löytyy niitä, jotka ovat vihaisia tai pettyneitä nykytilaan. Eli saako Trump riittävästi ihmisiä taakseen. Vastaavasti miten paljon on tyytyväisiä nykytilaan tai joita globalisaatio tai talouden ongelmat eivät ole haitallisesti koskettaneet tai nykypolitiikka ei häiritse. Oleellinen kysymys asiaan liittyen on, että miten paljon miten optimistisia ihmisiä Yhdysvalloista löytyy. Koska Trumpin kampanja perustuu nykytilan huonouteen, jota Clinton edustaa. Samoin tämän vastapainoksi se perustuu uskoon muutoksesta parempaan.

Koko kampanjan ajan on melko selvää ollut, miten tietyt ryhmät ovat ehdottomasti puolensa valinneet, eivätkä tule sitä muuttamaan, korkeintaan jättävät äänestämättä tai äänestävät muuta ehdokasta. Ratkaisevaksi muodostuu siis omien liikkeelle saamisen lisäksi se väliin jäävä ihmisjoukko.

Kaikkien perinteisten medioiden mukaan Clintonilla on kohtuullinen johto tässä vaiheessa, ja olisi menossa kohti voittoa. Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, eikä etenkään Brexit tapahtumien jälkeen kannata julistaa tuloksia liian aikaisin. Etenkään tässä vaalissa, koska mahdollisia yllätyksiä saattaa vielä tulla, jotka voivat muokata tilannetta ratkaisevasti. Tällaisia voi olla jompaakumpaa koskeva uusi järkyttävä paljastus, kuten vaikka Trumpin kytköksiin tai liiketoimiin liittyvää, tai Clintonin sähköposteihin, vaikka jotain selkeästi salaista mikä todistaisi aukottomasti valehtelun tai muuhun liittyvää. Trumpin kohdalla jokin lausunto voi myös helposti nousta vielä merkittävään rooliin.

Monelta taholta kuultu kommentti, että miten noin väkirikkaasta maasta ei parempia ehdokkaita löydy, on minusta varsin perusteltu. Ja mikäli jotain positiivista tästä hakee, niin ensimmäisenä asiana tulee mieleen, että tämän vaalikampanjan luulisi olevan monella tapaa herättävä kokemus monille ihmisille, jotka ovat eläneet jonkinlaisen kupla suojassa. Tämä siis politiikan ja median nykytilasta, kuin myös pelottavana esimerkkinä poliittisten ”kuninkaallisten” synnystä, koska nyt jo hokemia miten Obaman vaimo voisi tulla presidentiksi seuraavissa vaaleissa. Ja viimeiseksi herätyksenä poliittiselle eliitille. Tällä tarkoitan Obaman kommenttia miten Trump vetoaa ja osaa vedota ihmisiin jotka ovat pudonneet ulkopuolelle, ja kokevat pudonneensa ulkopuolelle. Jos noin iso osa väestöstä kokee tuollaista, niin silloin olisi tietyllä taholla peiliin katsomisen paikka. Sama tilanne on meillä Euroopassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos
Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kahvipöytäkeskusteluissa on usein tullut esiin sellainen näkemys, että parhaat ja tasapainoisimmat analyysit tulevat nykyisin jostakin muualta, kuin ammattitoimittajien näppaimistöiltä. Tämä kirjoitus tukee sitä näkemystä erinomaisesti.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Näin on.
Erinomainen kirjoitus.

Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa eniten se, miten sotaisa presidenti tulee olemaan. Clinton on haukka, siitä ei pääse mihinkään.

Henry

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Luulin ennen lukemista, että tässä on taas yksi tyypillinen trumpilaisten mainospuhe, mutta luettuani sen huomasin, että kyseessä olikin epätyypillinen sellainen. Tämä kirjoitus edustaa samanlaista genreä kuin taidesuunta "sosialistinen realismi" aikoinaan. Epäkohtia ei kiistetä, mutta niitä ei näytetäkään.

Totuushan on, että Trump on täysi pelle, jollaista ei missään nimessä voi kuvitella valittavan maailman ykkössuurvallan johtoon. Kun tätä totuutta ei haluta suoraan sanoa, asia verhotaan älyllisen analyysin kiemuroihin, joilla suhteutetaan ja rinnastetaan, ymmärretään ja metaforoidaan, ignoreerataan faktoja y.m.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kannattaa kuitenkin katsoa tämä pieni kooste Trumpin puheesta, ei mitään pellen puhetta ollenkaan > https://youtu.be/JK_mdxzNKYI

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Kyllä tuo puheen sisältö on suorastaan koominen Trumpin sanomana.

Trump esiintyy rehellisenä, talousjärjestelmän ulkopuolisena kansalaisten edusta kiinnostuneena hyväntekijänä, vaikka häntä itsekkäämpää, egoistisempaa, epärehellisempää, naisvihamielisempää, rasistisempaa ja myös velkoineen taloudellisen ja järjestelmän tuesta riippuvampaa ehdokasta ei ainakaan USA:n lähihistoriasta löydy.

Tuo Putinin sätkynukke ajaa tässäkin vain omaa etuaan - muiden kustannuksella.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #6

Jatketaanpa moralistit sitten tällä perinteisellä videolinjalla. BAD HOMBRES, NASTY WOMEN (ft. "Weird Al" Yankovic) https://www.youtube.com/watch?v=FdBF6h7oH5I ;D

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Mielenkiintoinen vastaus (Juha Kuikan). Ennen kuin täsmennän miksi kirjoitin tuon, sekä täsmennän noita ajatuksiani kyseisistä henkilöistä, voisin esittää sinulle muutaman kysymyksen takaisin...

Mikäli tuo oli mielestäsi mainospuhe, kuten kirjoitit, niin mitä sitten on sinun objektiivisen näkemyksen ja mielipiteen mukaan ollut median kirjoittelu ja uutisointi asiasta?

Mikä on sinun arvomaailmasi asioiden tärkeydestä ja oikeista toiminna linjoista. Eli pitäisikö mielestäsi nykyistä kireää tilannetta entisestään kiristää ja lisätä jännitteitä, vai yrittää puhua ja neuvotella? Mitä mieltä olet nyt Euroopan toimijoiden neuvotteluista? Ja mikä merkitys on edustuskelpoisuudella ja poliittisella korrektiudella suhteessa suurempiin linjoihin?

Ja mitä mieltä sinä olet tuosta sähköposti toiminnasta, tai Bengasi tapauksesta ja ministerin vaihdosta? Itse olen asiaa yrittänyt miettiä monelta kantilta, mutta kun en usko "tietämättömyyteen" tuolla tasolla, niin en keksi mitään muita kuin ikäviä syitä toimia tuolla tavalla. Entä sinä?

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Syy miksi tämän kirjoitin mielestäni selviää kyllä tekstistä, mutta voidaan sitä vielä selventää.

Eli minusta tuo media kirjoittelu ja uutisointi on ollut niin häiritsevän puolueellista, ja olisi sitä toiseenkiin suuntaa.

Samoin minusta on häiritsevää miten tuo "olet meidän puolella tai meitä vastaan" asenne on levinnyt sellaisille tasoille, joihin sen ei olisi uskonut leviävän. Lisäksi minusta on häiritsevää miten demokratia on hyvä kun tulos on toivottu, mutta jos ei ole tai on pelko siitä niin se ei ole. Aivan kuin se olisi varattu vain tietyille ihmisille ja tahoille. Samoin populismia huudetaan hyvin lujaa kun toiset harrastaa sitä, mutta ollaan hyvin hiljaa kun itse sitä harjoitetaan.

Tuo ei tarkoita, että olisin jonkun puolella tai jotakin vastaan. Mielestäni meillä joidenkin kansanedustajien toimet eivät ole sopivia tai hyväksyttäviä, mutta jos Suomen kansa on heidät sinne äänestänyt niin sitten on. Ei Suomi tai eduskunta tule muutamaan ihmiseen kaatumaan, ja jos kaatuu niin sitten ehkä sietääkin kaatua, mutta en usko kaatuvan. Yhdysvalloissa on no Obaman aikana nähty tilanne, missä koko hallinto on melkoisessa "neliraajahalvauksessa", joten siksi en usko näihin pelotteluihin sen suhteen että presidentti yksin sotkisi kaiken ja koko maailman.

Tuohon vielä lisätäkseni, että on jo melko selvästi nähty miten presidentin valta ja rooli ei ole aivan sitä mitä annetaan ymmärtää. Vaan melkoisen suurta käytännön valtaa on niin poliittisella koneistolla, finanssisektorilla, sotateollisella kompleksilla kuin tiedustelu organisaatioillakin. Ja monessa suhteessa presidentti jää näille toiseksi.

Samoin minua on ihmetyttänyt ja häirinnyt tämä uutisointi ja demonisointi Venäjää ja Putinia kohtaan. En ole kaikesta samaa mieltä kuin he, mutta monesti mennään niin pitkälti ohi maalin, että pahaa tekee. Muutama pointti tämän suhteen.

Ilmeisesti Was-Mos välillä on melko eri tulkin tietyistä asioista mitä on joskus sovittu, ja onko ne enää voimassa. Lisäksi mielestäni Syyrian laillinen hallinto on kutsunut Venäjän sinne, millä mandaatilla muut siellä ovat? Ja lopuksi mielestäni voisi antaa tunnustusta, että Putin ei provosoitunut koneen alas ampumisesta. Mikä olisi ollut reaktio mikäli amerikkalainen hävittäjä olisi ammuttu alas?

Ja jos joku tästä saa ajatuksen, että olisin joten Yhdysvaltoja vastaan, niin voin kertoa, ettet voisi enempää erehtyä. Se oli lapsuuden ja nuoruuden ajan se "suurin ja kaunein", ja yksi lapsuuden kohokohdista oli kun sinne pääsi lomalla. Ja vaikka silmät eivät enää niin siniset ole, eikä hyllyssä ole kotkanpäätä tai lippua, kuten silloin. Kuitenkin edelleen mielestäni heidän itsenäisyysjulistuksensa on yksi parhaita asiakirjoja, joita olen koskaan lukenut. Eikä sitä poista yhtään, että ymmärrykseni mukaan siihen on kohtia kopioitu toisesta opuksesta (korjatkaa jos olen väärin ymmärtänyt). Uskon edelleen, että noiden aatteiden mukaan toimivassa maassa suurin osa ihmisistä haluaisi elää.

Ja noiden aatteiden mukaan saan olla eri mieltä tietyistä politiikan linjoista, erityisesti joistakin "neoconnien" näkemyksistä. Yksi selkein on nämä linjaukset ydinasein tehtävistä ensi-iskusta, joista Britannian uusi "rouvakin" puhui. Missä on mediä sanomassa näitä ihmisiä vaaralliseksi? Mutta noiden aatteiden mukaan saan olla eri mieltä, sanoa sen, ja jopa kirjoittaa... Aivan kuten sinäkin jos olet eri mieltä minun kanssani.

Enkä tarkoita, että pitäisi mennä vastapainoksi minnekään ultra pehmeään linjaan. Itsekin monesti sanonut, että idässä kunnioitetaan voimaa ja vahvaa johtajaa. Mutta se ei ole sama asia kuin uhoaminen ja riidan haasto. Se on enemmän voiman käytön välttämistä siihen asti kunnes se on välttämätöntä, eli ei aloiteta tappeluita, mutta ollaan se joka ne lopettaa. USA ei aloittanut kumpaakaan maailmansotaa, mutta oli vahvasti lopettamassa niitä. Sen jälkeen se nousi johtavaksi maaksi ja omasi pitkään "moral high ground" aseman, jonka ansiosta se on saanut anteeksi monia asioita, mitä muut maat eivät olisi samassa mitassa saaneet. Mutta tämän vuosituhannan toimet ja linjat ovat tuota tuhonneet ikävällä tavalla entisestään...

Ja ymmärrän mitä tuolla linjalla on haettu, en vain usko sen keinoihin ja toimivuuteen. Lisäksi olen huolissani seurauksista mikäli toimimattomuutta ei riittävän ajoissa tunnisteta. Tuo linja alkoi Bushin aikana, mutta en usko hänen suunnitelleen mitään, vaan olleen vain toimeenpanija. Obaman aikana linja on jatkunut, joinakin lievennyksinä, mutta ei loppunut tai lopullisesti kääntynyt. Nyt on mielestäni oleellinen kysymys minne suuntaan sen jatkossa menee...

Ja hieman asian sivuun mentäessä tässä olisi EU:lla paikka kiillottaa kilpeään ja osoittaa omaavansa jotain merkitystä ja syytä olla olessa. Miksi EU ei ole ottanut isompaa roolia asioiden ratkaisussa, koska me niistä suurempaa hintaa olemme maksamassa ja maksamme jo nyt. Emmekö itse voisi hoitaa asioitamme, vai pitääkä Washingtonin johtaa koko maailmaa? Minulta siis kannatus näille neuvotteluille, joita nyt järjestettiin.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Sitten vielä noista henkilöistä. Mielestäni kirjoitin melko selvästi ihmetykseni miten noin väkirikkaasta maasta ei parempia ehdokkaita löytynyt. Molemmat vaikuttavat mielestäni henkilöiltä, jotka hetkittäin ovat hankalia esimiehiä ja saattaisi ikävää palautetta tulla ansiottakin paineen ollessa päällä. Sekä uskon molempien hetkittäin paineistavan alaisiaan myös, mutta pääseekä tuolle tasolle edes ilman, että omaa vastaavia tai osittain narsistisia piirteitä?

Trumpista kirjoitin hänen olevan "narsistisia piirteitä omaava cowboy joka puhuu kovaa, ampuu lonkalta ja omaa hieman punoittavan niskan". Mielestäni tuo on melko selvästi sanottu, ettei persoona tai esiintyminen ole niin vahvoja puolia. Mikä on minusta erikoista, koska ne ovat myös opittavia asioita. Esimerkkinä miten Jutta Urpilainen paransi nopeaan tahtiin esiintymistään ja oli siinä sitten aivan samalla viivalla muiden poliitikkojen kanssa Suomessa.

Taloudesta kirjoitin, miten Trumpin puheet 4-6% kasvusta tai Clintonin puheet, ettei ote yhtään lisää velkaa ovat molemmat niin vahvaa potaskaa, että niitä ei usko kuin aivan yksinkertainen ihminen.

Clintonista kirjoitin hänen olevan selvästi kokeneempi pintapuolisin paremman oloinen vaihtoehto. Lisäksi mainitsin hänen kampanjansa olevan ammattitaitoisempi ja viimeistellympi. Eli päällisin puolin hän vaikuttaa selvästi paremmalta, mutta sitten on näitä monia ristiriitoja aiheuttavia asioita. Kuten hänen väheinen kampanjointinsa, ja sairaskohtaukset, eli mikä terveytensä oikeasti on. Itse arvioisin oman terveyteni ja mahdolllisen jaksamiseni, mutta Clinton mielestäni vaikuttaa niin kunnianhimoiselta, että ei oikeasti tiedä.
Tai tämä video
https://www.youtube.com/watch?v=Fgcd1ghag5Y

Ei minusta kovin presidentillistä, kuten ei ole olleet nuo vastaehdokkaan puheetkaan joita media on toistanut, ja kaikki siten jo varmasti ne nähneet.

Sitten nämä Bengasi, ja sen raportti, sähköpostisotkut, niiden paljastukset ym. En keksi kuin ikäviä syitä miksi noin on toimittu, ja olen yrittänyt miettiä niitä.

Hyviä puolia Trumpista on mielestäni nuo isommat linjat ja aatetason näkemykset, siis, että ei lisätä jännitteitä ellei ole pakko. Lisäksi uskoisin monia viehättävän ajatus miten hän ei ole tuon järjestelmän kasvatti.

Clintonista hyviä puolia on arvattavuus ja jatkuvuus, vaikka itse en pidä ajatuksesta näistä polittisist "kuningassuvuista". Mutta luontaisesti moni meistä pelkää muutosta ja siten jatkuvuus tuntuu turvalliselta. Ja esimerkiksi rahoitussektori ja suuret yritykset varmasti kokevat Clintonin paremmaksi. Itselleni sukupuolella ei tässä ole merkitystä, mutta jotkut voivat sille asettaa merkitystä.

Tuohon liittyvät ajatukset yritin tiivistää ajatukseen miten optimistia yhdysvaltalaiset lopulta ovat. Eli onko Trumpin edustama linja tie parempaan vai huonompaan, verrattuna Clintonen selkeämpaan tulemaan.

Lisäksi itse odottaisin vielä tuleeko jotain asioita muuttavaa esiin. Jota molemmista voi hyvinkin tulla.

Mikäli itse olisi äänioikeutettu pohtisin suurempia linjoja ja asioita, koska minulle edustuksellisuus tai poliittinen korrektius eivät ole niin tärkeitä asioita verrattuna suureempiin konflikteihin, globalisaation tai talousasioihin tai vapaakauppasopimuksiin ym. Mutta nämä ovat omia mielipiteitäni, enkä ole äänioikeutettu, kuten ei varmasti moni muukaan tällä palstalla.

Toimituksen poiminnat