Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

USA presidentinvaalit – kohta ohi ja tulos selvillä

Vihdoin se on ohi. Näin varmasti moni ajattelee ehkä kaikkien aikojen erikoisimmasta ja likaisimmasta vaalista, tai niin se on monessa mielessä tuntunut suuren mediahuomion myötä. Monessa mielessä valinta tehdään huonon ja huonon välillä, sekä erityisen paljon äänestetään jotakin vastaan sen sijaan, että äänestettäisiin jonkun puolesta. Ellei nämä vaalit mene ”jatkoerään” kuten vuonna 2000, on tulos hyvin pian selvillä, mutta uskon että moni asia tulee esille vielä tulevissa vaaleissa niin Ranskassa kuin Saksassakin.

Historiallinen ja poikkeuksellinen vaalikampanjointi on loppusuoralla, ja nyt on aika antaa kansan puhua äänten myötä. Moni on varmasti helpottunut tämän olevan lopulta ohi, ellei sitten tulos mene tarkempaan selvitykseen kuten vuonna 2000 kävi. Tuo oli aivan aiheellinen tilanne huomioon ottaen, joskin edelleen on monien mielestä epäselvää voittiko oikea henkilö silloin vaalit. Kun tuo tapahtuma tulisi olla vielä riittävän hyvässä muistissa on erikoista, miten paljo on peloteltu ja luotu uhkakuvia, mikäli tulosta ei heti hyväksytä. Tässä mielestäni oleellisempaa on tulos, ja miten selvä se on. Tuskin kukaan selvää tulosta tulee kiistämään, eikä se maailma loppunut vuonna 2000 vaikka sitä tutkittiin pidempäänkin, siinä mielessä pelottelu on aivan turhaa. Erikoisempaa on mielestäni huomata miten paljon tänä päivänä asioita yritetään ajaa uhkakuvia luomalla ja pelottelemalla. Mutta tuota on ehkä parempi pohtia enemmän muussa yhteydessä.

Nyt siis valitaan Yhdysvalloille presidenttiä numero 45 ja itseni kuten monen muunkin mielestä valinta tehdään huonon ja huonon välillä. Tämä siksi, että molemmista löytyy poikkeuksellisen paljon kritisoitavaa ja heikkoja puolia, ihmeellistä onkin, että noin suuresta väkimäärästä ei laadukkaampia ehdokkaita löytynyt. Uskoisin kumman tahansa edellisten vaalien ehdokkaista voittavan nämä vaalit kirkkaasti.

Valinta tehdään ehdokkaiden välillä, joista toisen käytöksestä, persoonasta ja henkilöstä sekä tietyistä sanomisista moni ei pidä, mutta vastaavasti moni tuntee vetoa hänen tiettyihin isompiin linjauksiin ja perinteisen politiikan ulkopuolelta tulemiseen. Toinen ehdokas käyttäytyy, puhuu ja on pintapuolisesti perinteisessä mielessä paljon presidentillisempi, mutta vastaavasti moni vihaa häntä niin uran ”track recordin” kuin monien skandaalien vuoksi. Lisäksi siksi, että hän omaa vahvan kytköksen tiettyihin rahoittajatahoihin. Sukupuolesta hän saa varmasti joidenkin kohdalla etua.

Ehdokkaiden lisäksi näissä vaaleissa on pitkälti kyse globalisaatiosta ja siitä hyötyvien tahojen, sekä globalisaatiosta kärsivien tahojen välillä, ja siten nykyistä vahvemman nationalismin kannattajia. Lisäksi uskoisin myös nykyisen poliittisen eliitin ja sen kytköksien, sekä rahoittajiin suhteen olevan merkittävässä asemassa näissä vaaleissa. Ulkopoliittisiin kysymyksiin uskoisin muualla panostettavan enemmän Yhdysvaltojen ulkopuolella.  Toki niissä löytyy selkeitä eroja ehdokkaiden välillä, mutta miten merkitseviä ne ovat yhdysvaltalaisten äänestäjien kohdalla on sitten toinen kysymys.

Siinä on siis meillä valintatilanne, joskin meistä täällä äärimmäisen harva on äänioikeutettu, joten sinänsä se ei kosketa meitä. Meitä sen sijaan koskettaa moni asia, joka näiden vaalien myötä on päästetty ulos ”laatikosta”. Näistä monen ei enää pitäisi olla epäselvä kenellekään, jolla silmä ovat yhtään auki, ja henkilökohtaisessa ”kompuutterissa” jokin liikkuu. Näitä ovat nuo kysymykset globalisaation, kauppasopimusten, terrorismin, sotien ja pakolaisten osalta, sekä median rooli ja uskottavuus. Ensimmäisten osalta on monissa maissa noussut vahvaa vastustusta nykyisten päättäjien harjoittamaa linjaa kohtaan, joten tämä vaali ei siinä mielessä ole erikoinen. Sama oli nähtävissä Brexit äänestyksessä sekä monen maan tilanteessa, ja selvää on, että samat asiat tulevat olemaan suuressa roolissa tulevissa Ranskan ja Saksan vaaleissa. Ranskassa Sarkozy on osoittanut jo ”poliittista selkärankaa” siirtymällä lähemmäs Le Pennin linjaa suuremman suosien toivossa, ja varmasti osittain perinteisten tahojen pelästyessä Kansallisen rintaman suosiota.

Saksassa Merkelin CDU:n sisarpuolue CSU on alkanut vastustaa avoimesti Merkelin pakolaispolitiikkaa ja vaatinut luopumista nykyisestä linjasta ja asettanut tiettyjä ehtoja, tai se ei ole mukana seuraavassa koalitiossa.

Eli tietyt asiat ja kysymykset tulevat jatkossakin olemaan ajankohtaisia ja vahvasti esillä riippumatta näiden vaalien tuloksesta. Ja ne tulevat olemaan esillä vielä Yhdysvalloissakin, Euroopasta puhumattakaan. Median rooli on myös saavuttanut sellaisen pisteen näiden vaalien myötä, että paluu entiseen on mielestäni lähes mahdotonta. Tällä tarkoitan miten räikeän läpinäkyvästi perinteisen mediat ovat luopuneet puolueettomuudestaan ja objektiivisuudestaan. Kukaan joka on nyt seurannut vaikka CNN:n ym. tai FOXin uutisointia, ei varmasti enää ihmettele miksi eräissä tutkimuksissa enää 6 % yhdysvaltalaisista luottaa perinteiseen mediaan ja sen puolueettomuuteen sekä objektiivisyyteen. Tätä ovat vahvistaneet vielä hakkeroidut sähköpostit, joissa asia tulee enemmän kuin selvästi esille. Samalla perinteinen media ampuu itseään jalkaan ja luo otollisen pohjan vaihtoehtoiselle medialle nostaa suosiotaan, jota se selvästi tehnytkin.

Sama räikeä puolueellisuus oli nähtävissä myös meidän mediassamme, joskin pitää myös huomioida positiivinen asia, että loppua kohden se otti askeleen tasapuolisempaan suuntaan. Mutta mielestäni median meillä tulisi hetken pohtia tilannetta, ja sitä kannattaako sen lähteä tuolle tielle, missä Yhdysvaltojen media nyt on, sillä sen tien päässä ei minun mielestäni ole mitään hyvää. Ja vaikka me perinteisesti olemme hyviä ”ampumaan itseämme jalkaan”, niin ei sitä kaikissa asioissa kannattaisi tehdä. Positiivinen palaute tulee antaa myös Obamalle, vaikka hänkin jossain kohtaa osallistui loanheittoon, palasi hän lopulta oikean asenteen ääreen sanoessaan vaalitilaisuudessa ”älkää buuatko, äänestäkää..”.

Muita positiivisia asioita pohtiessa esiin tulee myös se varoittava herätys, että emme voi unohtaa isoa osaa väestöstä, kuten emme voi rakentaa minkäänlaista hyvinvointivaltiota pidemmän päälle, jossa ei ole omaa tuotantoa ja siten ”perinteisiäkin työpaikkoja”. Nämä perustan niin historiaan, kuin siihen, että emme voi kouluttaa kaikista kansalaisistamme tohtoreita. Ja vaikka niin onnistuisimmekin tekemään, niin silloin olisi niitä vastaaviin työpaikkoihin suurta ylitarjontaa. Lisäksi mitä tulee tuohon nykyiseen tuotannon siirtämiseen Kiinaan ja Yhdysvaltojen todella suuriin alijäämiin,  uskon että tulemme huomaamaan, miten ei edes globaalin reservivaluutan omaava maa loputtomasti voi elää velaksi. Ja miten hinta tuosta tulee vielä joidenkin tahojen maksettavaksi, tavalla tai toisella.

Nyt on kuitenkin aika katsoa kenestä tulee Yhdysvaltojen presidentti numero 45, ja unohtaa nämä vaalit, sekä kääntää katse eteenpäin. Vaikkakin monet näistä samoista asioista tulevat eteen vielä jatkossa, muiden vaalien myötä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat