Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

Miksi sosialismi ei toimi-Muistutus "nykylinjalle"

Mielestäni sosialismin voi laittaa samaan nippuun ajatuksesta maailmanrauhan kanssa, teoriassa kaunis ajatus, mutta tosielämässä enemmän satua tai utopiaa. Siinä on ihmisluonnon kanssa perustavanlaatuisia erimielisyyksiä. Lisäksi on syytä pohtia onko mikään –ismi oikeasti toimiva kun se viedään tarpeeksi pitkälle ja vallitsevaksi. Ja onko meillä oikeasti edes käsitteet hallussa arkipäiväisissä keskusteluissamme.

Sosialismi on aatesuunta, joka pyrkii luomaan yhteisomisteisiin tuotantovälineisiin perustuvan yhteiskuntajärjestelmän. Sosialismista on olemassa erilaisia suuntauksia, kuten eurokommunismi, reaalisosialismi, sosiaalidemokratia, kolmannen tien politiikka ja uusvasemmisto. Kommunismi sekoitetaan puheessa ja muussa käytössä usein yhteen sosialismin kanssa, mikä on sinänsä ymmärrettävää, sillä niiden eroista on eroavia mielipiteitä. Useimmiten kommunismin ajatellaan olevan sosialismia seuraava yhteiskuntamuoto. Myös siinä on eri muotoja, kuten marxismi tai Neuvostoliiton sekä Kiinan johtajien mukaan nimettyjä ja heidän harjoittamansa politiikan mukaisia suuntia. Sosialismin arvoja ovat yhteisö ja yhteistyö, tasa-arvo ja tarpeiden tyydytys sekä yhteisomistus. Vastakkaisena suuntana pidetään yleisesti kapitalismia ja markkinataloutta. Täysin vapaata markkinataloutta ei ole koskaan kokeiltu, kuten ei myöskään täysin sosialismin arvojen mukaista valtiota. Tämä johtuu siitä, että käytännössä aina sosialistisissakin valtioissa on muodostunut omat eliittinsä joita eivät samat säännöt ole koskeneet, ja lisäksi niissä usein toisinajattelijoita kohtaan on toimittu hyvin ”ei tasa-arvoisesti”.

Ensimmäiseksi esimerkiksi sosialismin ongelmista otan kuvitteellisen ja monelle ehkä tutun tarinan, joka kuvaa sosialismin ongelmaa sekataloudessa jossa on ajauduttu liikaa sosialismin suuntaan ja maksajia ei tahdo enää löytyä. Eli Margaret Thatcheria lainataksemme, ne muiden ihmisten rahat ovat loppuneet. Tarina menee seuraavasti.

Kymmenen henkeä menee joka ilta ulos illalliselle. Lasku on kaikilta yhteensä 100 euroa tai yksikköä. Mikäli lasku menisi samoin kuin tuloverotuksemme, menisi jako seuraavanlaisen suuntaisesti. Neljä köyhintä eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1 euron, kuudes 3€, seitsemäs 7€, kahdeksas 12€, yhdeksäs 18€ ja kymmenes 59€. Näin jaettuna he söivät illallista kunnes eräänä iltana omistaja päätti antaa usein käyville asiakkailleen alennusta 20€, eli sinä iltana ruokailu maksoikin 80€. Miten saatu alennus ja koko lasku nyt jaettaisiin?

Alennusta ei voinut jakaa tasan 2€ kaikille, koska osa ei maksanut mitään. Samoin sitä ei voinut laittaa tasan kuuden maksajan kesken, koska yksi maksoi vain yhden ja seuraava 3€. Omistaja ehdotti saman maksusuhteen säilyttämistä kuin aikaisemminkin. Tämän mukaan tilanne muuttui niin, että viisi ei maksanut mitään, kuuden maksoi 2€, seitsemäs 5€, kahdeksas 9€, yhdeksäs 12€ ja kymmenes 52€.

Illallisen jälkeen kuitenkin ravintolan ulkopuolella syntyi nahistelu. ”Minä säästin vain 1 euron kahdestakymmenestä”, aloitti kuudes, ”mutta kymmenes tienasi 7 euroa!”. ”Aivan!” jatkoi viides, ”Minäkin sain vain 1 euron. Se on epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin minä!”. ”On se niin väärin”, jatkoi seitsemäs, ”miksi öykkäri saa 7 euroa, kun minä sain vain 2 euroa?”. ”Hetkinen!” huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. ”Me emme saaneet mitään! Köyhiä riistetään!” Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä kymmenennettä ns. kuonoon. Seuraavana iltana kymmenes ei enää tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän söivät ilman ”öykkäriä”. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52 euroa.

 

Tarina on tietenkin täysin fiktiivinen. Mikäli haluaa sitä enemmän peilata Suomen tilanteeseen, kannattaisi ajatella, että hinta olisi noussut, sekä kinastelun kohteeksi muodostuisi miten kalliimpi hinta jaettaisiin. Kuitenkin tarina antaa hyvän kuvan sosialistisen ajattelun ongelmista, miten tulot ja kulut jaetaan niin, että samalla ei tuhota kannustimia tehdä asioita. Eli sosialismin suurimpia ongelmia on se, että jos kaikki jaetaan tasan, niin miksi kukaan viitsisi tehdä asioita hyvin, tai ainakaan paremmin. Tai vastaavasi miksi kukaan viitsisi opiskella tai kehittää itseään paremmaksi. Käytännössä missään sosialistisessa valtiossa ei kuitenkaan tuohon täysin tasan jakamiseen ole edes pyritty. Vastaava oikeudenmukaisuuden ongelma tulee vastaan myös yhteiskunnan velvoitteiden hoitamisessa. Missä suhteessa ja miten paljon niissä kukin osallistuu niihin.

Käytännön tasolla ongelmat olisivat siis mitä kustakin työstä tulisi saada korvaukseksi suhteessa muihin töihin, sekä saman työn sisällä mikäli toinen tekee sen paremmin tai tehokkaammin. Eli esimerkiksi jos toinen myyntimies myy 3 tai 4 kertaa enemmän kuin toinen kuuluuko heidän saada sama palkka vai enemmän myyneen enemmän? Ja mikäli enemmän, niin miten paljon enemmän?  Tai pitääkö palveluiden olla samalla tasolla joka puolella maata, eli niin suurissa keskuksissa kuin syrjäseudulla? Entä jos yhteiskunta tukee jotain, niin onko se alueellista vai sama kaikkialla? Tai mikäli kaikille tulisi yhteiskunnan hoitaa asunto, niin kuka saa minkä kokoisen, kuka uusimman, tai kuka saa parhaimmat tonttipaikat? Entä kuka käytännössä työskentelee missäkin? Kuka järjestää palvelut? Kuka maksaa ja kuinka paljon? Vastaavia ongelmaksi muodostuvia kysymyksiä voisi esittää monia lisää.

Toinen fiktiivinen esimerkki kertoo siitä, miten sosialismissa ei löydy kannustimia tehdä asioita hyvin tai paremmin, ja miten se monesti laskee tasoa heikommaksi kuin muussa järjestelmässä. Tätä usein on kompensoitu ”kepillä”, ja nationalismin ja ulkoisen uhan luoman motivaation avulla. Esimerkki kertoo opettajasta ja opiskelijoista ja se menee seuraavasti.

Erään yliopiston taloustieteen professori totesi taannoin, ettei ollut koskaan reputtanut yhtään opiskelijaa, mutta sitten reputtikin kokonaisen vuosikurssin kerralla. Kyseinen vuosikurssi oli inttänyt, että sosialismi toimii ja siinä kukaan ei olisi köyhä eikä kukaan rikas, vaan tasa-arvo vallitsisi.

Professori sanoi siihen opiskelijoille: "OK, kokeilkaamme sosialismia tällä vuosikurssilla. Kaikista arvosanoista lasketaan keskiarvo ja jokainen saa saman arvosanan. Ensimmäisen välitentin jälkeen arvosanoista todellakin laskettiin keskiarvo ja jokainen sai nelosen. Opiskelijat, jotka olivat päntänneet kovasti, olivat tuohtuneita, kun taas vähän lukeneet opiskelijat olivat iloisia. Toisen välitentin lähestyessä ensimmäiseen vähän lukeneet opiskelijat pänttäsivät vielä vähemmän ja paljon päntänneetkin halusivat päästä vähällä, joten hekin lukivat vähemmän.

Toisen välitentin keskiarvo olikin vain kakkonen, eikä kukaan ollut enää iloinen!

Sama meno jatkui ja kolmannesta välitentistä jaettiinkin jo kaikille hylätyt arvosanat.

Tenttien jatkuessa arvosanat eivät enää parantuneet, mutta kinastelu, syyttely ja nimittely sen sijaan lisääntyivät ja johtivat yleiseen pahaan mieleen ja kenenkään haluttomuuteen opiskella muiden hyväksi.

Suureksi yllätyksekseen opiskelijat saivat kaikki vuosikurssista hylätyn ja professori kertoi, että myös sosialismi epäonnistuu aina lopulta, koska silloin kun palkinto on suuri, onnistumiseen vaadittava työmäärä on myös suuri. Ja kun valtio ottaa palkinnon pois, niin kukaan ei enää yritä tai edes halua onnistua.

Käytännössä sosialismissa muodostuu ongelmaksi tehottomuus ja epätasa-arvo, vaikka siinä tasa-arvoon pyritäänkin. Eli siinä helposti syrjitään parempia, nopeampia ja tehokkaampia. Oikeastaan lähes samoin kuin kapitalismin sanotaan syrjivän niitä huonommista asemista lähteviä, hitaampia, ei niin hyviä tai tehokkaita. Samoin aiheutetaan tehottomuutta, kun kannustimet tehdä asioita paremmin puuttuvat. Tämä on nähtävissä kun vertaa ihmisten elintasoa aikaisemmissa sosialistisissa maissa verrattuna enemmän kapitalismiin ja markkinatalouteen suuntautuviin nähden. Sama on nähtävissä yleisellä tasolla tuotteiden paremmuudessa ja laadussa, muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Tätä ”kannustavuus ongelmaa” on monesti hoidettu ”kepillä” tai hakemalla ulkoista uhkaa tai vihollista ja siten tätä vasten rakennettu motivointia. Näiden lisäksi myös byrokratia ja korruptio ovat olleet suurempaa, sekä ihmisten vapaus toimia, liikkua ja omistaa rajoitetumpaa. Vapauden puute on näkynyt myös siinä, että erilaisuutta ja eri mieltä olemista ei ole hyväksytty vaikka tasa-arvo on yksi sosialismin tavoite. Sosialistisissa järjestelmissä onkin tapettu ja kuollut olosuhteista johtuen huomattavasti suurempi määrä ihmisiä, mitä kuoli esimerkiksi natsien toimesta, vaikka uutisoinnista päätellen niin ei uskoisi olevan. Muistaa tulisi myös, että kummalla puolella Berliinin muuria ihmisiä pidettiin sotilaiden ja konekiväärien voimalla, ja kumpaan suuntaan oltiin karkaamassa. Toki tämä ei tarkoita lännen järjestelmän olleen täydellinen, mutta sieltä on sentään saanut vapaasti lähteä pois, vaikka sinne ”toiselle puolelle muuria”, sekä julkisesti ilmoittaa olevansa eri mieltä asioista.

 

Kiina on tässä yhteydessä erikoinen tapaus. Virallisesti se on kommunistinen valtio, jota johtaa kommunistipuolue. Käytännössä se on kuitenkin erikoinen yhdistelmä kommunistista valtiota, sekä maailman kapitalistisinta valtiota viimeisten vuosien aikana. Siellä on yhdistetty osia molemmista järjestelmistä ja erittäin raju johtaminen kohti muutosta, mikä on näkynyt ennennäkemättömän suurena ja nopeana muutoksena. Huomioitavaa on myös, että rakennusvaihe on helpompi toteuttaa taloudellisessa mielessä. Euroopassakin oli pitkä ja vahva nousukausi kun jälleenrakennettiin mannerta toisen maailmansodan jälkeen. Kiinan haasteet ovat edessä sillä se on kasvattanut huomattavan velka- ja asuntokuplan, sekä sen tulisi nyt toteuttaa rakennemuutos ”maailman tuotantolaitoksesta” enemmän kohti palvelu- ja kulutusyhteiskuntaa, sekä vapauttaa valuutta ja talousjärjestelmänsä länsimaiseen suuntaan, sekä samalla pitää suuri väestö riittävän tyytyväisenä, jotta yhteiskuntarauha säilyy. Näiden lisäksi ongelmia on oman pohjaveden ja viljelymaan suhteen. Toki siellä suunnitelmat ja toiminta on ollut pitkäjänteisempää kuin lännessä ja siten mahdollisuus on onnistua haastavassa tehtävässä, mutta vielä on liian aikaista julistaa sikäläistä järjestelmää täysin onnistuneeksi, tai paremmaksi. Tästä osa on esimerkiksi korruption, ihmisoikeuksien ja tuomioistuinten tila, vaikka näihinkin on jo osittain puututtu kovalla kädellä, on niissä edelleen tehtävää.

Tässä kohtaa tulee muistuttaa, että en ole myöskään sanomassa että meidän tulisi siirtyä täysin vapaaseen ja ilman rajoituksia toimivaan kapitalismiin ja markkinatalouteen. Sellaista ei ole koskaan ollut, ei missään, eikä kukaan täysin sellaista uskoakseni haluaisikaan. Oikeastaan kaikki – ismit vietynä liian pitkälle ehdottomuuteen ovat huonoja ja vaarallisiakin. Optimi löytyy, kuten elämässä yleensäkin jossain ääripäiden väliltä. Ja se mistä kohtaa tuolta väliltä se löytyy, vaihtelee mielestäni kunkin maan tilanteen ja koko maailman tilanteen, ja kehityksen mukaan. Eli en usko Kiinan kaltaisen muutoksen olevan mahdollista niin nopeasti ilman keskusjohtoisuutta, mutta toki samalla on vielä näkemättä sen muutoksen pidempiaikainen kestävyys ja oikea mitoitus.

Samoin tietyt luontaiset monopolit tai perusinfrastruktuuriin liittyvät asiat ovat arveluttavia jättää täysin ilman kontrollia pelkästään markkinavoimien haltuun, kuten missään maassa ei ole tehtykään kaikilta osin. Lisäksi kunkin maan sisäisen tilanteen lisäksi vaikuttaa kansainvälinen tilanne, eli pääomien ja kaupankäynnin vapaus. Eli mitä suljetumpi, rajoitetumpi ja kontrolloitu maailma on, niin sitä sosialistisempaa järjestelmää maa halutessaan pystyy ylläpitämään ilman että se menettää kilpailukykyään ja siten mahdollisuutta pitää yllä elintasoaan.

Vastaavasti mitä avoimempi ja vapaampi maailma meillä on, niin sitä enemmän meidän tulee sopeuttaa oma toimintamme muiden asettamien rajojen suhteen. Nämä rajat koskevat niin osaamista, kustannustasoa, tai kustannustehokkuutta, tuotteita, laatua ja muita mitattavia ja määriteltäviä asioita. Lisäksi ne saattavat muuttua hyvinkin nopeasti. Eli mitä avoimempaa koko maailman talous on, niin sitä kovempaa on kilpailu ja tehokkuus kaikessa mielessä muodostuvat yhä merkitsevämmäksi asiaksi. Tämä sisältää kustannusten lisäksi niin ympäristön olosuhteet kuin kaiken muun mikä vaikuttaa myytävien tuotteiden tai palveluiden ominaisuuksiin, valmistukseen tai myyntiin ja markkinointiin.

Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että meillä aikaisempi sosiaalidemokraattinen malli toimi hyvin suljetumman talouden, oman valuutan ja sodan jälkeisenä aikana. Nyt kuitenkin olemme yhteisvaluutta eurossa ja sekä talous ja kaikki muukin on huomattavasti avoimempaa kuin aikaisemmin. Tähän kun yhdistetään finanssikriisin myötä investointien väheneminen globaalilla tasolla, meidän viennin rakenne, sekä tietyt geopoliittiset ongelmat, väestön ikärakenne lännessä ja talouden tila velan ym. suhteen, niin olemme nyt tilanteessa missä vanhat mallit ja menetelmät eivät toimi. Ja tämä koskee kaikkia osapuolia, niin julkista sektoria, ammattiyhdistysliikkeitä ja yrityksiäkin.

Eli me emme enää voi kasvattaa julkista sektoria ja menoja viivoittimella vedettyä suoraa viivaa pitkin, emme voi enää devalvoida omaa valuuttaamme, kuten aikaisemmin teimme säännöllisin väliajoin. Samaa koskee työntekijöiden palkkaa ja muita sivukustannuksia sekä sääntelyä ja byrokratiaa investointeja, yritysten perustamista tai sijoittumista ylläpitäen. Yritysten kohdalla tämä tarkoittaa, että enää ei voida joka vuosi laittaa 10–15% hintaa lisää tuotteisiin ja kuvitella kaupan käyvän kuin ennenkin, koska kilpailu on globalisaation myötä aikaisempaa kovempaa.

Nyt vaaditaan johdolta parempaa osaamista, innovointia ja tuotekehittelyä sekä parempaa myymistä sekä kotimaassa, että muilla, ehkä uusillakin markkinoilla. Eli toisin sanoa asiat ovat menneet vaikeampaan ja kovempaan sekä raadollisempaan suuntaan, mutta vastaavasti mahdollisuudet ovat myös kasvaneet. Käytännössä nyt muut maat/toimijat asettavat meille rajat, miten houkuttelevaksi meidän tulee maamme tehdä yrityksille ja investoinnille, sekä mitä meidän yrityksiltä ja niiden myymiltä tuotteilta tai palveluilta vaaditaan, jotta ne käyvät kaupaksi riittävästi, että saisimme kauppataseemme ja taloutemme riittävään tasapainoon.

Lopuksi on vielä todettava, että tässä tekstissä en tarkoita vain perinteistä palkansaaja ja pääoma välistä vastakkainasettelua, vaan kyseessä on asia laajemminkin. Eli aivan kuin sosialismi ei toimi edellä mainituissa tapauksissa kun se viedään liian pitkälle, niin se ei toimi myöskään nyt poliitikkojen ja keskuspankkien harjoittamassa sosialismissa suurten pankkien ja yritysten kohdalla.

Finanssikriisin jälkeinen aika on ollut erikoista, siinä on yksityisen puolen palkansaajille ja pienemmille yrityksille tarjottu raakaa kapitalismia ja markkinataloutta pienellä ripauksella fasismiakin, mutta vastaavasti pankeille, suurille yrityksille ja valtioiden julkisille sektoreille on tarjottu sosialismia lähes ilmaisen rahan myötä, tai jopa negatiivisella korolla. Tämä on johtanut yksityisen puolen irtisanomisiin ja konkursseihin, mutta muut on pidetty pinnalla ilmaisella tyhjästä luodulla rahalla. Systeemi on näin pidetty pystyssä, mutta mitään ei ole korjattu.

Nyt tätä tosiasiaa alkavat keskuspankkiiritkin tunnustamaan, koska edelleen jatkamme poikkeuksellisten rahapoliittisten toimien aikaa, sekä nolla/negatiivisilla koroilla myönnetään, että velka on arvotonta. Eli sosialismi ei toimi tässäkään tilanteessa näin toimimalla. Kysyntä on heikentynyt, ja markkinoille on muodostunut vakavia vääristymiä hintojen ja toiminnan suhteen. Toki niitä oli osittain aikaisemminkin, mutta ei näin laajassa mittakaavassa. Elvytystoimet ovat myös kohdistuneet/kohdistettu siten, että reaalitalouden on ollut vaikea elpyä, sillä narulle on edelleen äärimmäisen vaikea työntää.

Nykyisen järjestelmän toiminnan kannalta velkatasoa olisi saatava matalammalle tasolle.  Kapitalismin mukaisen romahduksen ja velkojen alaskirjausten myötä, tai mikäli inflaatio halutaan uuden rahan myötä liikkeelle, tulee se jakaa ihmisille. Tällöin kierre saadaan katkaistua ja kasvaneen kysynnän myötä käännettyä toiseen suuntaan. Tällöin sen tulee olla kuin pysähtyneen sydämen uudelleen käynnistys, joka on lopetettava heti kun se käynnistyy, koska todellista varallisuutta niin omaan käyttöön kuin muille jaettavaksi ei synny rahaa painamalla, eikä tule koskaan syntymään pidemmän päälle. Tällöin se on vähän kuin sosialismikin, teoriassa kaunis ajatus, mutta käytännössä ei tule toimimaan, kun se viedään liian pitkälle. Eli sen pitää löytää taso, jolla sitä pystytään pitämään yllä kyseisen maan toimintaympäristössä, jolloin se ei syö avoimen sektorin edellytyksiä ja mahdollisuuksia tämän hetkisessä avoimessa globaalissa taloudessa.

Teorian tasolla ajatus ”kaikille tarpeen mukaan” törmää heti seinään siinä, että meitä ihmisiä on hyvin erilaisia ja meidän tarpeet ja halut ovat myös hyvin erilaisia. Kuka on se taho joka määrittää sen oikean tarpeen tason, onko se ihminen itse, toinen vai järjestelmä. Mikäli se on järjestelmä, niin otetaan jo ensimmäinen askel yksilönvapauden tuhoamiseen ja kohti totalitarismia. Erot erilaisten ihmisten tarpeiden ja halujen välillä aiheuttavat ristiriitoja niin ihmisten kuin ihmisten ja järjestelmän välillä.

Mitä suuremmaksi ristiriidat tulevat niin sitä enemmän seuraa järjestelmän kannalta epätoivottavaa toimintaa, mikä johtuu siitä, että ihminen itsensä kannalta sen kaltainen toiminta on huomattavasti hyödyllisempää tai enemmän hyödyttävää. Meillä tämä näkyy esimerkiksi lisääntyneenä ostoksina verkkokaupoista, tai alkoholin, tupakan, polttoaineen ym. hakemisen lisääntymisenä rajan takaa niin idässä kuin etelässä. Nämä ja moni muu asiaan liittyvä toiminta aiheuttaa valuutan valumista ulkomaille ja siten lisää painetta alijäämien kasvuun ja sopeuttaviin toimiin. Tämä on nähtävissä sosialististen järjestelmien pyrkimyksissä rajoittaa niin ihmisten, tuotteiden ym. liikkumista ja yksilön vapautta toteuttaa itseään tai omaa tahtoaan

Toinen ideologinen ongelma sosialismin ajattelussa tulee vastaan ajatuksessa ”kaikki osallistuvat työllään yhteiskunnan ylläpitämiseen kykyjensä mukaan”. Kuka määrittää nuo kyvyt, ja kun monilla ihmisillä on monenlaisia eritasoisia kykyjä niin kuka valitsee mitä niistä ja missä suhteessa niitä käytetään yhteiskunnan ylläpitämiseen. Tekeekö jälleen päätöksen ihminen, joku muu vai järjestelmä. Ja mikä rooli on ihmisen omalla tahdolla asian suhteen. Ja mitä tehdään tilanteessa, jossa yksilö on erimieltä vaikka sen järjestelmän määrittelemän panoksesta kyseisen yksilön kohdalla? Tai edellisen esimerkin tarpeesta toteuttaa itseään? Onko ihmisen alistuttava järjestelmän edessä, viedäänkö ihminen vankileirille tai ”uudelleen koulutukseen” vai mitä tehdään kun yksilöllä on eri näkemys järjestelmän kanssa?

Kolmas ongelma tulee vastaan kun määritellään ”työn hintaa” tai ”arvoa/hinta”. Mille tasolle ne määritellään, ja entäs kun keksitään uusi tehokkaampi malli toimia, tai kehitetään uusi tehokkaampi kone tai laite? Määritetäänkö tilanne aina uudelleen vai annetaanko vääristymien kerääntyä ja kasvaa? Ja mikä olisi kannustin kehittää uutta, parempaa tai tehokkaampaa? Tämä johtaa tilanteeseen missä tällainen järjestelmä tulee jäämään jälkeen avoimessa taloudessa, ja siten aiheuttaa painetta muutokselle tai sulkeutumiselle.

Ongelmia syntyy kun yhdistetään liian pitkälle viety sosialismi ihmisen luontaisiin tarpeisiin tai haluin, niin kehittää itseään, elinympäristöään tai muita asioita. Tai halua päättää itse tietyistä asioita tai toimia haluamallaan tavalla. Tällöin kannustimien puutteessa yleensä siirrytään pakottamisen myötä kohti totalitarismia, eikä tuosta ole missään käytännön kokeilussa seurannut juurikaan kehuttavaa lopputulosta.

Pelkästään näistä ideologisesta lähtökohdasta johtunen sosialistinen tai kommunistinen järjestelmä on teoriassa kiva ajatus, mutta käytännössä se ei tule toimimaan, mikä on mielestäni jo nähty muutamien yritysten perusteella. Kannattaa tutustua miten erilaiset kokeilut käytännössä ovat toimineet ja millaiset ovat olleet ihmisten vapaudet ja elintasot niissä kokeiluissa.  Lisäksi jokainen voi historiasta muistella millä puolella muuria tai rajoja sotilaat olivat aseineen estämässä ihmisten siirtymistä muurin toiselle puolelle. Tai tehdä tutustumismatka Venezuelaan tai Pohjois-Koreaan, ja katsoa miten hyvin siellä on asiat keskimäärin ihmisillä. Venezuela suurine öljyreserveineen luulisi olevan huomattavasti toisenlaisessa tilanteessa kuin se nyt on, mutta ikävä kyllä se ei ole.         

Tuossa aiheeseen liittyvää pohdintaa

http://janilindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221839-ajatusleikki-sosialismiin-ja-tasa-arvoon-liittyen

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Ja mikäli joku ihmettelee kirjoituksen aihetta tässä ajassa ja tilanteessa, niin kannattaa tutustua mitä BOJ ja muutama muu keskuspankki jo tekevät, ja mitä keskuspankit meillä lännessa mahdollisesti alkavat tehdä. Halunsa he siihen ovat jo ilmoittaneet.
Eli kun keskuspankit "elvytyksen" nimissä ostavat tyhjästä luodulla rahalla jo osakkeitakin muodustavat he jatkossa "markkinat" mikäli hintojen ei sallita muodostua vapaasti. Tätä kun jatketaan hetken aikaa he ja siten tietyt tahot omistavat "kaiken" ja tilanne muistuttaa kovasti kom... tai sosi....

Tässä lukemista ja tutustumista BOJ eli Japanin keskuspankin toimista

https://news.markets/shares/bank-of-japan-owns-the...

http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/porssiuuti...

https://www.taloustaito.fi/Teemat/TT-Blogi/Blogit-...

Sveitsi ja Englanti

http://www.hs.fi/talous/a1349805941351

http://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/englannin-...

EKP ja FEDn toive tulevaisuudessa?

http://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/ekp-n-huom...

http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-200000...

http://www.zerohedge.com/news/2016-09-29/

Eli tämä liittyy tulevaisuuteen nykyisellä kehityslinjalla.... ja tuo kirjoitus olisi sen suhteen hyvä pitää mielessä.
Tosin vielä ei tiedä muuttuuko linja Trumpin myötä, sen tulee aika näyttämään...

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Mites toi "Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta", ja sen alasajo sopii ajatteluusi? Käsittääkseni phy:ssä ei sinänsä ollut kysymys sosialismista tai kapitalismista. Jonkun ajattelijan mukaan kyseessä oli kaikkien voimavarojen valjastaminen mahdollisimman monen hyvinvoinnin nostamiseksi. Ilmeisesti se (tavoitteena ja toteutuksena) on luonnonvastaista?

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Varsinainen ajatus kirjotuksen takana oli tuo kehitys, että keskuspankit ovat kohta "markkinat" ja siten ne/tietyt tahot omistavat "kaiken" ja olemme.... ja että tuo malli ei toimi.

Kysymykseesi liittyen tuossa kirjoitin, että meidän malli toimi hyvin suljetummassa maailmassa, nyt rajoitukset tulevat pitkälti muilta tahoilta, eivätkä ole siten täysin omissa käsissämme. Eli selkeämmin muut asettavat avoimessa globaalissa taloudessa, etenkin yhteisessä valuutassa painetta tietynlaiseen toimintaan ja toimintamalleihin. Ja tuossa tilassa on entistä vaikeampaa pitää yllä tehottomampaa mallia ja korkeampaa kustanustasoa mitä sosialistinen järjestelmä käytännössä tuo.

Ja tuo on realismia mielestäni, ei riippuvainen toiveistani tai ajatusmaailmastani. Ja mielestäni yksi syy nyt nähdyn nationalismin nousun takana.

Meillä Suomessa on sikäli erikoinen tilanne, että entisen mallin ja nykytilan suhteen keräämme niitä huonoja puolia molemmista. En kannata täysin esim. USAn malliin menemistä, eli tietynlainen turvaverkko on oltava, mutta samalla on myönnettävä, miten on erikoista, että maksamme 1,8 miljardia asumistuen myötä "tukea" asuntosijoittajille ym. järjetöntä.

Tiivistäen en kannata koko järjestelmän alasajamista, mutta kyllä paikoin kirveella olisi töitä sen sisällä, ja muutostarvetta. Kuten vaikka rakentaa halvemman hintatason asuntoja.

Tästä aiheesta saisi oman kirjoituksen helposti... kuten kysymyksestä onko mikään -ismi hyvä kun se viedään liian pitkälle.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kuinka lähellä on mielestäsi tilanne,että keskuspankit omistavat kaiken?

Jos realismia on se,että laitetaan kansakunnat kilpailemaan toisiansa vasten,niin silloin sota on realismia. Tämän tietty voi lukea jo blogistakin siis,että maailmanrauha on huuhata myöskin mielestäsi.

Tästä päästäänkin vääjäämättä yhteen lopputulemaan..eli nationalismiin. Jostain syystä silti ihmissuku on mennyt yhteen ja eriytynyt,mutta pitkänajanlinja on selkeästi yhteen menevää. Kapitalistinen markkinatalous ei aja mitään yhteen vaan samalla eriyttää kaikkea.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos Vastaus kommenttiin #4

Melko monelta kuulee nykyään "markets are rigged" tyylisiä kommentteja, joilla mielestäni tarkoitetaan, että hinnan muodostus ei tapahdu normaalisti vaan koneiden eli algoritmien toimesta. Se miten paljon noiden takana on keskuspankit, isot pankit, ESF ym. tai hedgerahastot ym. on vaikea sanoa. Ja uskaltaisin väittää, että nyt paljastuneet suurten pankkien tietyt manipulatiiot joista ne ovat selvinneet sakoilla (näpäytys sormille) ovat siten olleet joko "hyväksyttyjä" tai muuten "ei yllättäviä".

BOJ on jo top 5 omistaja 81ssa nikkei 225 yrityksessä, eli Japanin suurimmissa yrityksissä ja top 10 omistaja noin 90%:ssa. Siellä tuo kehitys ainakin virallisesti on pisimmällä monessa mielessä, mutta kyllä sitä täälläkin saa useammasta paikasta lukea, että muutkin jo epävirallisesti niin tekisivät "dark poolien" kautta, mutta tuosta en voi faktoja esittää.

Muistaakseni se oli Friedman jo aikanaan kun esitti globalisaatiota käsittelevässä kirjassaan käsitteen "kultainen pakkopaita", eli miten globlisaatio kuin pakkopaita pakottaa toimimaan tietyllä tavalla, mutta on kultainen niille, jotka pärjäävät siinä kilpailussa (tarjoaa paljon). Eli kyllähän se tuota kilpailua lisää, ja nyt kun sen ikävät puolet tulleet laajemmin selville tuo nationalismin nousu on vastareaksio sille. Ja olen samaa mieltä kanssasi, että kehitys on ollut vaihtelevaa ja monesti samaa historian aikana.

Pekka Heliste

Hyvin näyttää menevän Kiinalla, kasvu on edelleen vahvaa ja yhä useampi kiinalainen noudee köyhyydestä

Kapitalitisissa maissa väki köyhtyy ja syntyy noita trumpeja

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kuinkas paljon sitä sosialismia siinä Kiinan taloudessa oikein on? Yleinen käsitys kun näyttää olevan, että puhtaampaa laissez-faire kapitalismia ei tältä maapallolta löydy. Tuosta Kiinan talouden menestyksestä toki olen samaa mieltä, mutta eipä selityksesi sille voisi pahemmin pielessä olla. Toki sitä sosialismiakin Kiinassa kokeiltiin - Maon aikana - ja sen tulokset olivat surullisen kuuluisia.

Pekka Heliste

BKT tekee 70 % valtio-omisteiset yritykset eli sosialaismin periaate, yhteiskunta omistaa tuotantovälineet toteutuu aika hyvin

Poliittinen järjestelmä on eri asia kuin talousjärjestelmä

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #11

Joo. Paitsi, että se 70 % on yksityisen sektorin osuus kansantuotteesta. Ja poliittinen järjestelmä todella on muuta kuin talousjärjestelmä. Kiinan tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että talousjärjestelmä on kaikkea muuta kuin kommunistinen tai sosialistinen. Mikä olisi oikea nimitys Kiinan poliittiselle järjestelmälle, on sitten oma kysymyksensä.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #12

Yksityiseen sektoriin lasketaan valtion yhtiömuotoiset organisaatiot

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Jani Lindroos on selvästi pohtinut asiaa. Nostan tässä esille vain kaksi asiaa, joita hänen olisi hyvä pohtia lisää. Ensin sosialidemokratian ja kansandemokratien ero. Sosialidemokratiassa etusijalla on demokratia ja tavoittena on toteuttaa demokraattista sosialismia. Mitä se lopulta on, riippuu toteuttajista.

Kansandemokratiassa, jota myös reaalisosialismiksi kutsutaan, paino on sosialismissa ja tavoitteena on toteuttaa sosialistista demokratiaa. Se ei voi olla muuta kuin ylhäältä johdettua. Demokratiaa sallitaan vain sosialismin rajoissa tai tarkemmin niissä rajoissa, jotka kansandemokratian johtajat määrittävät.

Sitten tämä nykymeininki. Olennaisin perusta on rahan vapaassa luonnissa ja siihen liittyen erilaisten futuurien ja niiden johdannaisten käytössä alkuperäisen velkapääoman kasvattamiseen. Kaikki raha on jonkun velkaa ja jonkun toisen saamisia.

Futuureilla ja johdanaisilla on vain hinta, ei mitään arvoa. Kuvitteellinen arvo tulee siitä, että niillä voidaan muka suojautua markkinaheilahduksia vastaan, mutta ei voida, kun kaikki tekevät samaa. Tuo irto- tai virtuaalipääoma kaikkineen on reaalitalouden rasite, vaikka yleisin väittämä on, että siten markkinoilla on enemmän vapautta ja liikkumatilaa, kun maksuvälineitä on monen tasoisia ja rajattomasti.

Finnavia harrasti johdannaispelia ja huonosti siinä kävi. Käteen jäi maksettavaa 30 miljoonaa. Onneksi eivät pelanneet suuremmilla summilla. Se on oikea kuoluesimerkki siitä miten hankitaan maksu-ja suojautumisvälineitä, joilla on vain hinta. Parhaillaan Deutche Bank on suurissa vaikeuksissa nimenomaan johdannaispeliensä seurauksena. Pankki on maksanut hirvittävän summan tyhjästä, joka kuitenkin jää pankin rasitteeksi, kun tuon tyhjän myyjät vaativat sopimuksen mukaisia maksuja.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Kiitokset hyvästä kommentista. Tulokulmani oli tuo keskuspankkien(+suurten pankkien) toiminta, ja epäilykseni kehityssuunnasta. Tietysti tähän liittyy niin poliittiset toimija kuin globalisaatio. Ja siinä mielessä oletus tietynlaisesta keskusjohtoisuudesta, joka mielestäni näkyy esim. keskuspankkien muutamissa koordinoiduissa (elvytys)toimissa.

Nykytilanne on mielestäni muutamassa mielessä vaikea ja sekava. Ensinnäkin nykytilanne (2008 jälkeen) on monessa mielessä outo sekoitus, missä joillekin tahoillee tarjoillaan raakaa kapitalismia, mutta vastaavasti toisille sosialismia. Eli monet ihmiset kokevat työpaikkojen menetyksiä ja jotkin yritykset joutuvat irtisanomaan/konkursseja, mutta sitten toisille tarjotaan tyhjästä luotua rahaa triljoona(biljoona) luokassa, sekä nolla tai negatiivisia korkoja.

Samoin sekavaa on, että miten paljon meillä, tai poliittisillä päättäjillämme on päätäntä- tai sananvaltaa tapahtumissa verrattuna suuriin pankkeihin ja keskuspankkeihin. Ja niiden toimintaan ja päätöksiin. Miltei pelottavan moni Euroopan viime vuosina merkittävässä asemassa oleva tai ollut henkilö omaa GS taustan tai kytkötset sinne. Kuvaavaa on myös Obaman eräs lausahdus jossa hän sanoi, ettei hän voi vaatia tai olettaa, että pankkiirit yhtäkkiä muuttuisivat toisenlaisiksi tai muuttaisivat toimintatapojaan toisenlisiksi. Eli miten paljon meillä on ollut ja on nyt tuota keskusjohtoisuutta ja demokratiaa? Toki parit viimeiset merkittävät vaalit ovat ainakin osittain murtaneet tuota mielikuvaa keskusjohtoisuudesta.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Erittäin hyvä kirjoitus blogistilta.

Mahtaako demarien demokratia tykätä tästä:)

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Kiitoksia, tosin täytyy todeta, että en miettinyt puoluepolitiikkaa tätä kirjoittaessani. Toiseksi täytyy tunnustaa, että en globaalilla tasolla ole perehtynyt puolueiden kansainvälisiin sidoksiin ja kytkentöihin, että perehtymättä lähtisin niistä nyt kirjoittamaan.

Mitä tulee demareihin, niin mielestäni puolueen (kuten AY-liikkeenkin) tulisi uudistaa toimintaansa ja ohjelmiansa pois sieltä "vanhasta maailmasta" tähän alan/uran vaihto tai pätkätöiden aikaan missä yhä suurempi osa ihmisistä on toiminut jo pidemmän aikaa. Siinä mielessä mielestäni Ulpu Iivari on aivan oikeassa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000195479...

Eli tarkoitin tämän aivan kaikille puoluekannasta riippumatta. Suomessa tuo linja on hieman erikoinen, koska mielestäni Lipposen hallitus teki paljon "oikeistolaisempaa" politiikkaa kuin vaikka Kataisen. Ja päinvastoin Kataisen hallitus teki "vasemmistolaisempaa". Mutta onhan Yhdysvalloissakin republikaanit ja demokraatit vaihdelleet "linjoja" ajan saatossa, joten ei kai tuo niin ihmeellistä ole.

Ja loppuun vielä "pakollinen osuus", en ole tätä kirjoittaessa minkään puolueen jäsen.

Pekka Heliste

Pätkä ja osa-aikaisten määrä ei ole kasvanut 20 vuoteen, joten ei työelämä ole muuttunut kuten yrität esittää

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos Vastaus kommenttiin #15

Sinusta työelämä ei ole muuttunut?

Minun mielestäni pitkät, mahdollisesti eläkeikään saman työnantajan palveluksessa olot ovat entistä harvinaisempia nyt, ja etenkin tulevaisuudessa nykyisellä kehityslinjalla. Ja siten alan/työpaikan vaihdot ja mahdolliset pätkät koskevat entistä useampi jossakin vaiheessa. Toki tuo oli mutu kun sen kirjoitin.

http://www.findikaattori.fi/fi/53

Mutta kun tuosta katsoo niin, kyllä ne ovat kasvaneet. Entä mitä tapahtuu jatkossa?

Lisäksi ainakin työttömyyden osalta tulee huomioida muutokset tilastoinnissa. Jos käytettäisiin samoja malleja kuin vaikka 80-luvulla lukemat olisivat erilaisia kuin nyt ilmoitetut. Tuo tulee hyvin esiin kun katsoo vaikka John Williamsin ja shadowstatsin lukuja verrattuna Obaman hallinnon esittämiin "virallisiin" lukuihin. Eikä Yhdysvallat ole ainoa maa jossa tilastoja "kaunistellaan". Tuo nyt toimii ehkä tunnetuimpana tilastojen "entiseen malliin" tekijänä, ja siksi ensimmäisenä tuli mieleen esimerkiksi.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Lisätään vielä tähän loppuun kommentti, että keskuspankkien poikkeukselliset toimet olivat ymmärrettäviä kriisin akuutissa vaiheessa. Ja mikäli ne olisivat onnistuneet tähän päivään mennässä pienentämään tai edes reilusti aloittamaa taseidensa pienentämisen ne ansaitsisivat kaiken ylistyksen. Nyt sen sijaan olisi aika laittaa "mietintämyssy päähän" ja miettiä toisenlaisia ratkaisuja tähän nykylinjaan, joka mielestäni ei toimi/tule toimimaan pidemmällä aikavälillä.

Selkein näyttö tuosta on, että nyt toipuminen on tapahtunut pitkälti finanssisektorilla ja assettien arvoissa, reaalitalouden tila on sen sijaan jatkunut heikkona. Toki meillä on ylistetty miten työttömyys on vaikka Yhdysvalloissa laskentut ym. Todellisuudessa monia ei vain enää lasketa mukaan, ja toineksi mikäli menetät kokopäiväisen työn ja joudut tekemään kahta tai kolmea osa-aikaista niin ne lasketaan kahdeksi tai kolmeksi työpaikaksi riippumatta miten hyvin tai huonosti tulet toimeen.

Toinen oleelline mittari on "money velocity", eli miten raha liikkuu ja kkiertää taloudessa. Tämä on erittäin oleellista, sillä reippaasti kiertäessään pienempikin määrä saa aikaan taloudellista aktiviteettiä.

Tuossa kaaviot noista molemmista.

http://www.businessinsider.com/labor-force-partici...

https://fred.stlouisfed.org/series/M2V

Ja mikäli nuo eivät vielä vakuuta, niin pohtikaapa hetki miksi Walmart ja monet suuret kauppaketjut ovat sulkeneet paljon myymälöitä, tämä siis olettaen että työttömyys olisi todella alhainen ja ihmisillä olisi paljon mitä he voisivat kuluttaa. Tai katsokaa vaikka Baltic Dry indeksiä, tai raaka-aineiden hinnan kehitystä.

Eli vaikka akuutein vaihe ohitettin ilman suurempaa romahdusta on edelleen tiettyjä asioita ja ongelmia, joita ei ole korjattu. Nyt ollaan vain jatkettu fiat järjestelmän yhden suunnan menoa ja yritetty saada uutta velkaa ja kuplaa aikaiseksi. Ja samalla siirrytty erikoisiin toimiin, joista tämä kirjoitus yritti kertoa.

Toimituksen poiminnat