Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

Globalisaatio vs nationalismi

Poliittinen kenttä yhdessä median kanssa on ollut järistysten kohteena. Ensin ne yllätettiin brexitin kohdalla, sitten Yhdysvaltojen vaalien kohdalla, kun Trump tuli valituksi. Kaikki puhuvat populismista, ja sen noususta. Todellisuudessa kehitys on ollut pidempää, eikä ollenkaan niin yllättävää, mikäli on avoimesti seurannut asioiden kehitystä. Mielestäni suurempi linja kehityksen takana on nationalismin nousu vastavoimana globalisaatiolle, ja sen seurauksille sekä vaikutuksille.

Meidän ja monen muun läntisen maan perinteisten poliittisten puolueiden ja median linja on ollut järjestään samanmielinen monessa suuressa kysymyksessä ja linjassa. Tätä linjaa ja näkemystä vastaan eriäviä on moitittu, haukuttu, vähätelty ym. suurella ideologian innolla ja voimalla, eikä siten edes asiallista kritiikkiä ole voinut esittää ilman poliittisen korrektiuden, suvaitsemattomuuden, rasismin ym. kortin heilahtamista. Erikoista tässä on, että tämä on tapahtunut Obaman ”muutoksen” aikana, mutta todellisuudessa linja on kuin hänen edeltäjänsä, aiheelliseesti moititun George W. Bushin aikana, eli ”olet joko meidän puolella, tai meitä vastaan…”. vallitseva todellinen suvaitsevaisuus on ollut hyvin valikoivaa.

Globalisaatio on käsitteenä melkoisen määrittelemätön ja monta asiaa sisältävä. Usein sitä ajatellaan talouden kautta, mutta se sisältää oikeastaan kaikenlaista maailmanlaajuista verkottumista, ja kehitystä kansallisvaltioista kohti maailmankansalaisuutta. Eli siis ajatusta yhdestä maailmasta ja rajojen häviämisestä. Tällä kehityksellä on sekä positiivisia, että negatiivisia vaikutuksia. Positiiviasia ovat ihmisten, tiedon, tavaroiden ja pääomien vapaampi liikkuminen ja siten kehitysmaiden ihmisten mahdollisuus parantaa asemiaan kun työpaikkoja siirtyy sinne, ja kansainvälisen kaupan kehittyminen. Negatiivisia on kulttuuristen monimuotoisuuksien ja eri kielten väheneminen ja häviäminen. Valtioiden suvereniteetin häviäminen, ja vallan siirtyminen ylikansallisille organisaatioille. Entistä selvempi jakautuminen rikkaiden ja köyhien välillä, sekä pääomien entistä suurempi keskittyminen muutamien käsiin. Yhdenmukaisuuden ja ”standardoinnin” kasvu sisältää niin hyviä kuin huonoja puolia, mutta globalisaatiossa tämän suuntainen kehitys tavallaan pakotetaan kaikille, joka mielestäni on huono asia. Siirtolaisuuden kasvu, sekä suurten yritysten suorittama riisto kehitysmaissa ovat myös negatiivisia asioita, kuten myös kehittyneiden maiden kansalaisten aseman heikkeneminen.

Kansallisuusaate eli nationalismi korostaa kansakuntien asemaa ja merkitystä. Siinä kansallinen identiteetti ja itsemääräämisoikeus ovat tärkeitä asioita. Termi tuli käyttöön 1700-luvun lopulla ja se oli merkittävä oppi ja ohjenuora 1800-luvulla niin kulttuurissa kuin politiikassa. Toisen maailman sodan jälkeen aatteen kehitys on ollut laskeva globalisaation noustessa, ellei sitten termin sisään lasketa kylmän sodan vaihetta ja kahtia jakautumista. Myös tämä aate sisältää niin positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. Positiivisina voidaan pitää sen tarjoamaa voimavaraa kansojen nostaessa elintasojaan ja olosuhteita infran ja muiden rakentamisen yhteydessä. Negatiivisina voidaan pitää sulkeutuneisuutta ja mahdollisia vastakkainasetteluja ja konflikteja. Toki nämä ovat hyvin paljon riippuvaisia miten vahva aate on ja miten pitkälle sitä toteutetaan toiminnassa.

Tervettä kansallista itsetuntoa ja identiteettiä vahvistettiin vielä muutama vuosi sitten monella tapaa, ja sitä pidettiin arvostettuna asiana. Esimerkkinä tästä voisi mainita panostukset kansan urheilijoiden menestymiseen kansainvälisessä kilpailussa ym. Ja edelleen vietämme ja juhlistamme itsenäisyyspäivää, liputamme kansallisella lipulla, mainostamme kotimaisuutta tuotteissa ja pidämme yllä mielikuvaa miten kotimaisten tuotteiden ja palveluiden ostaminen lisää työllisyyttä maassamme. Ei meillä soiteta EU:n tai YK:n tai minkään kansainvälisen organisaation tai korporaation tunnuslauluja, tai liputeta niiden lippuja yleisellä tasolla, ja isossa kuvassa. Mutta selkeä asenteen ja mielipiteiden muutos on havaittavissa ikäpolvien välissä, ja muuttuneena tilanteena median ja poliittisten päättäjien osalta.

Pohdinnan arvoinen asia on, että milloin ja kenen / keiden toimesta aikaisemmin positiivisena pidetty terve kansallinen itsetunto ja identiteetti ovat nyt muuttuneet huonoksi ja negatiiviseksi asiaksi? Ja miksi tällaista kehitystä ajetaan?

Mikäli joku epäilee, että mitään keskusjohtoisuutta ei ole, tai esiinny, niin hänen kannattaa tutustua keskuspankkien toimintaan viime talouskriisin jälkeen. Tai ”perinteisten” poliittisten puolueiden ja päättäjien yksimielisyyteen niin monessa asiassa ja linjassa viime vuosina, riippumatta onko puolueet oikealta tai vasemmalta. Pienissä asioissa on eri linjaa ja niistä jopa väitellään, mutta suuri linja on kaikilla ollut pitkälti samaa, etenkin kun on oikeasti oltu päättämässä. Oppositiossa huutelu on aivan eri asia. Samoin kannattaa tutustua miten valmiita samat tahot ovat olleet erilaisten poikkeustoimien tai sääntöjen sekä sopimusten rikkomiseen tietyissä asioissa, ja vastaavasti pilkkua on viilattu ja säännöistä pidetty kiinni toisissa asioissa. Tuossakin suhteessa selkeä linja on nähtävissä. Samoin miten perinteinen media on myös valjastettu tämän linjan taakse niin, että propagandan keksijät olisivat varmasti ”ylpeitä” miten heidän oppejaan on sovellettu. Myös eri mieltä olevat ja uudet poliittiset toimijat on pyritty yhteisen linjan ja agendan mukaan vaientamaan vähättelyn, mitätöinnin ja tiettyjen ”korttien” heiluttelun avulla. Populismi kortti on näistä viime aikoina heilunut eniten, vaikka esimerkiksi meillä selvästi suurimmat populistit löytyvät tällä hetkellä perinteisempien puolueiden joukosta, ja todella suurella marginaalilla.

Jokaisella voimalla on vastavoima, ja ihmisten kohdalla toiminnalla vastareaktio. Tai mikäli käydään läpi aivan peruspsykologiaa ja yhdistetään siihen noita harjoitetun linjan ja globalisaation huonoja puolia, niin kenellekään ei oikeasti pitäisi tulla yllätyksenä, että vastareaktio syntyy. Enemmän yllättävää itselle on ollut, että sen syntyminen ja kasvu eivät ole tapahtuneet jo aikaisemmin. Ja tämä ei ole vain meitä, tai jotakin tiettyä kansallisuutta koskeva asia, vaan kun sitä tapahtuu nyt meillä, Ruotsissa, Hollannissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Yhdysvalloissa, Unkarissa, Turkissa ja monessa muussa maassa niin kukaan ei voi kiistää, ettei kyseessä olisi suurempi ilmiö. Toki tätä vieläkin yritetään väheksyä ja vaientaa median ja poliitikkojen toimesta. Tähän suhteen kysyttävä asia onkin miten paljon suuremmaksi tämän ilmiön pitää vielä nousta, ennen kuin siihen reagoidaan asiaan kuuluvalla tavalla, että sen kasvua ei enää ruokita.

Itsellä on vahva tunne, että edelleenkään noin ei tehdä, ja saamme todistaa kehityksen jatkumista tulevissa Italian, Ranskan ja Saksan tilanteissa ja vaaleissa. Tai tuo on jo todistetusti näkyvissä tiettyjen tahojen kannatuksen nousuna. Mielenkiintoista on myös nähdä median toimintaa jatkossa. Yhdysvaltojen vaaleissa se oli niin läpinäkyvän puolueellisesti Hillary Clintonin kannalla, ja osittain perusteluina oli, että ensimmäinen nainen pitäisi saada presidentiksi ja tuo ”lasikatto” rikotuksi. Saman periaatteen mukaisesti sen pitäisi sitten kannustaa Le Penniä Ranskan ensimmäiseksi naispresidentiksi. Eikö näin tapahdu? Miksi ei? Siinä olisi jälleen pieni pohdinnan paikka… Sen sijaan mediasta saa lukea uutisointia, ketä ehdokas olisi paras vaihtoehto Le Pennin voittamiseksi, ja siten estämässä hänen mahdollista voittoaan. Eikö kuulosta erittäin puolueettomalta ja objektiiviselta uutisoinnilta? Riippumatta mitä mieltä olisi itse ehdokkaista tai heidän ajamista linjoista.

Itsellä ei sinänsä ole mitään globalisaatiota vastaan, kunhan se tapahtuu ”luonnollisella” tavalla ja aikataululla, että ihmiset ja yhteiskunnat pysyvät kehityksen mukana. Sen sijaan näen paljon ongelmia, että sitä ajetaan keskusjohtoisesti ”pakottamalla” ja vain suurten yritysten edut huomioiden. Eli minusta on aivan luonnollista, että ihmiset matkustelevat, työskentelevät ja muuttavat / asuvat eri maissa. Samoin kaupankäynti osaamiset, ja olosuhteet huomioon ottaen on hyvä asia. Sen sijaan näen paljon ongelmia nykyisessä tilanteessa missä politiikka, sopimukset ja lait ovat entistä enemmän ja suoraan lobbareiden ja siten suurten yritysten sanelemia ja kirjoittamia. Tämä siis näin tiivistetysti ja yksinkertaistetusti.

Tuosta löytyy valtavasti esimerkkejä miten viime vuosien tukipaketit, monet lait ja päätökset ym. on tehty. Tai miten ”pyöröovi” toimii yritysmaailman ja politiikan välillä, tai miten moni ”ei vaaleilla valittu” omaa GS taustan ym. Esimerkkejä löytyy runsaasti. Yksi vahvimmista on se, miten niin Washingtonissa kuin Brysselissä on molemmissa kymmeniä tuhansia lobbareita töissä, pelkästään ajamassa edustamiensa tahojen asiaa. Tai miten suuret rahat tässä, tai vaikka Yhdysvaltojen vaaleissa liikkui eri tahoilta ehdokkaille. Viimeisin hyvä esimerkki on vaikka tuoreessa MOT jaksossa käsitelty kemikaaleihin liittyvät kysymykset ja niihin liittyvän päätöksen teon eteneminen EU:ssa.

Tuossa linkki jaksoon

http://areena.yle.fi/1-3500895

Tuohon globalisaation ja nationalismin kysymykseen liittyen meidän tulisi mielestäni nykyistä enemmän keskustella todellisista seurauksista vähättelyn sijaan. Lisäksi olisi aiheellista pohtia onko kulttuuriset ja muute erot eri maiden välillä rikkaus vai rasite josta pitää päästä eroon. Kuten myös onko tervettä kansallista identiteettiä ja ylpeyttä, sekä missä menee sen raja. Huomionarvoista tässä suhteessa on mielestäni, että asiat ovat pitkälti unohdettu ja vaiettu, kun ne ovat koskettaneet enemmän pieniä ja kolmansia maita. Nyt kun ne alkavat koskettaa niin länsi- kuin suurempia maita, ei asioita pääse enää pakoon, vaan ne on kohdattava ja käsiteltävä.

Tosin ennen kohtaamista ja käsittelyä ne on tunnustettava…

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat