Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

Politiikan vinoutuneet kannustimet

Olen aikaisemmin kirjoittanut miten vallan ja vastuun eriytyminen on mielestäni suurin yksittäinen tekijä monen tämän hetken ongelman takana. Samoin olen kirjoittanut miten talousjärjestelmässämme pankeilla on vinoutuneet kannustimet toimia niin, että kuplat ja niiden puhkeamiset eivät pitäisi olla yllätys kenellekään. Tässä tekstissä on osittain tarkoitus yhdistää noita, ja pohtia miten meidän politiikassa on myös vinoutuneet kannustimet. Näiden myötä ei vastuullinen ja ennakoiva toiminta välttämättä ole kannattavinta politiikassamme, valitettavasti.

Aikaisemmin kirjoitin, miten vallan ja vastuun eriytyminen, sekä pankkijärjestelmän vinoutuneet kannustimet ovat syynä ja taustalle monessa tämän hetken ongelmassa. Myös politiikassa on vastaavan kaltaiset vinoutuneet kannustimet, jotka johtavat siihen, että vastuullinen ja etenkin ennakoiva toiminta ei kannata. Samoin kannustimet kannustavat niin populismiin, julkisen sektorin kasvattamiseen ja velkaantumiseen kuin ongelmiin puuttumista vasta kun ne ovat iskeytyneet päälle, tai muuten tulleet julkiseen keskusteluun.

Martin Armstrong tiivisti yhden ongelman hyvin eräissä haastatteluissa. Hän kertoi miten poliitikko tulisi sanomaan äänestäjälleen miten hän esti mäen päällä olevan kiven tulemista hänen päälleen, tai hänen menettämästä työpaikkaansa. Tähän äänestäjä esitti kysymyksen takaisin, että mistä hän tiesi, että kivi oli tulossa hänen päällensä tai hän oli menettämässä työpaikkansa? Sen sijaan käytännössä monesti paremmin pärjää poliitikko, joka edellisten esimerkkien tai muun ikävän asian tapahduttua ilmestyy paikalle ja sanoo, että hän selvittää syyllisen ja rankaisee tätä, sekä pitää huolen, että tämän kaltaista tilannetta ei tapahdu enää toiste. Sillä ei sitten enää ole aivan niin suurta merkitystä tekeekö hän niin kuin lupasi.

Käytännön elämässä tämän kaltaisia esimerkkejä voisi olla liiallinen velkaantuminen, EU:n ja euron valuviat, globalisaation ongelmat tai vaikka kattamattomat vastuut eläkkeiden tai muiden muodossa. Monessa tapauksessa ongelmat ovat olleet tiedossa vuosien ajan, toisissa jopa vuosikymmenten ajan. Mutta moneen näihin tai muihin vastaaviin olette nähneen puututtavan ennen kuin se kuuluisa erite on iskeytynyt siihen yhtä kuuluisaan tuulettimeen, tai asiat ovat jostain muusta syystä päätyneet julkiseen keskusteluun. Matti Vanhanen päätti hiihtelyn jälkeen puuttua erääseen asiaan, mutta se mitä siitä seurasi, on hyvä esimerkki vinoutuneista kannustimista. Vastaavasti vuoden 2008 jälkeen on muutama ”kissa nostettu pöydälle”, mutta edelleen samoihin aiheisiin liittyen monta ”kollia” pyörii jaloissa. Vai oletteko nähneet tai kuulleet kestävämpiä ja todellisia ratkaisuja velkaantumisen hoitoon, kattamattomiin vastuihin yhdistettynä monen maan ikädemografiaan? Tai vastaavasti todellista keskustelua EU:n ja euron rakenteellisista ongelmista, jotka eivät tule mitenkään toimimaan nykyisellä tavalla nykyisten rakenteiden mallilla, ja siten meillä tulee eteen valinta liittovaltion suuntaan (fiskaali / tulonsiirtounioni) tai rakenteiden osittainen purku. Nämäkin asiat ovat hyvin tiedossa ja toisaalta niistä puhutaan hyvinkin avoimesti, mutta miten meidän poliitikkojen toimesta?

Edellisen kaltainen rakenteellinen ongelma on ollut alusta asti tiedossa, mutta koska kyseessä on ollut poliittinen projekti, ei yhteistä velkaa ym. otettu mukaan alun perin, koska sillä ei ollut poliittista kannatusta. Kuten Juncker on todennut ”kaikki me tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme valituksi enää sen jälkeen”.

Poliitikoilla on myös kannustimet populismiin, eli luvata vaalivoittoon tai läpimenoon riittävä määrä asioita ja toimia. Kokonaisuuden kannalta tämä tarkoittaa kannustimia velkaantumiseen, sekä julkisten menojen (sektorin) kasvuun. Lisäksi tämä kannustaa lyhytnäköiseen toimintaan pidemmän aikavälin ja kokonaisuuden kustannuksella. Näistä kaikista olemme nähneet käytännön todisteita ja tapahtumia riittävästi. Näihin kun lisätään vielä puolueissa vallitseva kuri ja etenemisen edellytykset on se kun pieni lisäkerroin edellisiin vaikutuksiin.

huomioitavaa on myös status quon pyrkimys pitää itseään yllä. Tämä näkyy erityisesti uusien puolueiden ja poliitikkojen leimaamisena populistisena, oli siihen aihetta tai ei. Mielenkiintoisemmaksi tämä pohdinta menee, kun siinä ottaa huomioon juuri tuon politiikkaan sisäänrakennetun kannustimen populismiin, joka vielä korostuu uusille puolueille ja toimijoille. Käytännössä usein heidän populistisia piirteitä korostetaan vielä perinteisten rakenteiden (puolueet ja media) toimesta, kun vastaavasti monia perinteisten toimijoiden populistisia piirteitä jätetään vastaavasti huomioimatta.

Viime aikoina olemme todistaneet tuota monessa mielessä. Uusia populistia toimijoita, ja sellaiseksi vahvasti leimattuja on ilmaantunut monen maan politiikkaan, kuten perinteisesti talouden huonoina aikoina on tapahtunut. vastaavasti perinteisten toimijoiden populismista ei ole niin suurta meteliä pidetty, kuten meillä vaikka vihreiden ja heidän puheenjohtajansa toimista, vaikka muitakin toki on ollut.

Tämä ei välttämättä ole pelkästään huono asia, vaan avaa ihmisten silmiä monille asioille, sekä pakottaa perinteisiäkin toimijoita parantamaan toimintaansa, ainakin jollain aikavälillä. Tämä on nähtävissä myös monissa maissa, ja alla olevassa linkissä on yksi esimerkki siitä.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201704242200108171_ul.shtml

Tähän liittyen on huomioitava, että tietenkään kannustimet niin politiikassa, pankkien toiminnassa tai muuallakaan eivät ole pakottava tekijä toimimaan tietyllä tavalla. Mutta aivan yhtä totta on se, että kun kannustimia on, ei kenellekään pitäisi tulla minkäänlaisena yllätyksenä, että niiden mukaista toimintaa tapahtuu ja esiintyy.

Sanotaan, että kansaa saa juuri sellaiset johtajat, kuin se ansaitsee. Tämä pitää monessa mielessä paikkaansa. Koska todellisuudessa ainoa lääke ja kumoava voima noihin vinoutuneisiin kannustimiin ovat kansan riittävä valveutuminen asioihin ja hereillä olo. Se edellyttää asioiden seuraamista, ja niihin jonkin verran perehtymistä. Ja mikäli sellaista ei löydy ei ihmisillä loppujen lopuksi ole peiliin katsomisen sijaan muuta todellista syntipukkia kokonaisuuden huonoon tilaan. Etenkin kun tähän yhdistetään nuo vinoutuneet kannustimet, sekä monessa mielessä sen vallan ja vastuun erkaantuminen toisistaan.

Ja tämä ei ole tarkoitettu suoraan minkään puolueen tai tahon kritisoimiseen, vaan muistutukseksi ja herätykseksi niille todellisille ”vallan vahtikoirille”, eli aivan tavallisille ihmisille. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Suomen suurin ongelma on, että poliitikot tekevät itsensä naurunalaisiksi.

Kuka voi luottaa sellaiseen vatulointilaumaan?

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Kyllähän moni asia ulospäin on melkoiselta farssilta näyttänyt. Toisaalta tuskin se on tahallaan tehty/ollut tarkoitus tehdä tuollaista kuvaa.

Eli oleellisempi kysymys mielestäni on, että mitä asioiden taustalla oikeasti on? Kuka kampeaa/haraa vastaan? Kuka yrittää ajaa asiaa eteenpäin? Ketkä tekevät päätökset, joita muut seuraavat? Mitä lehmänkauppoja on tehty? Mitä EU "pakottaa"? ym. ym. Eli tässä nyt tapetilla olevassa alkoholiin liittyvän lain kiistassa, kun kysyttäisiin riittävän monta kertaa miksi, ja kuka ajaa, jarruttaa tai hyötyy. Niin tuskin päädyttäisiin tuohon alle 1% vastaukseen.

Tuon kaltaiset kysymykset jäävät usein esittämättä, tosin osin aivan aiheesta (ainakin median toimesta), kun saavat nytkin meheviä ja myyviä juttuja.

Toimituksen poiminnat