Pari ohjetta ja neuvoa puolueille ja poliitikoille
Viimeisin kirjoitukseni liittyi politiikkaan, ja sen jälkeen viimeisten päivien uutisointi on koskenut asiaa merkittävästi. Tämä vahvasti esillä ollut vaikeus entiseltä suurelta ja merkittävältä puolueelta löytää ehdokas presidentin vaaleihin. Sekä eilisen A-studion haastattelu, jossa oli kaksi ennakkosuosikkia vihreiden tulevaksi puheenjohtajaksi, sai minut kirjoittamaan tämän.
Ensinnä täytyy todeta, että tässä esittämäni asiat ovat varmasti tiedostettu monen tahon toimesta, mutta kun kertaus on opintojen äiti, niin kirjoitan tämän silti.
EI ole niin pitkää aikaa, kun SDP oli selvästi merkittävin puolue tässä maassa, ja sen edustaja toimi pitkään maan presidenttinä. Nyt jo ehdokkaan asettaminen on saanut toiminnan näyttämään hyvin erikoiselta, ainakin näin ulkopuolelta katsottuna. Miksi ja miten tähän on tultu?
Itse näkisin tämän takan kaksi merkittävää asiaa. Ensimmäinen on siinä mitä puolueen sisällä on tapahtunut, ja miten siellä on kohdeltu tiettyjä ihmisiä. Tämä on mielestäni nähtävissä selvästi siinä, miten tietyt ajatellut ehdokkaat ovat kieltäytyneet. Tämä edelleen ulkopuolelta katsottuna ja nähtynä. Tässä olisi opittavissa miten puolueiden sisällä toimitaan, ja henkilöitä kohdellaan yhdistettynä pidemmän aikavälin ajatteluun.
Samaan ajatteluun liittyy vahvasti miten pidetään huolta, että puolue uudistuu ajan mukana, sekä huolehtii siitä, että sen sisällä on nuoria lahjakkaita ja päteviä tulevaisuuden toimijoita. Näissä molemmissa mielestäni SDP ei ole onnistunut. Omasta mielestäni puolueilla tulisi niiden koon mukaan olla riittävästi eri ikäluokan edustajia huolehtimassa jatkuvuudesta, ja että aina olisi tulossa ja kasvamassa korkoa uusia päteviä toimijoita. Samoin puolueen toimintaa ja toimintamalleja tulisi tarkastella säännöllisin väliajoin.
Mielestäni siis erityisesti Antti Rinteen (kuten muidenkin puolueiden/puheenjohtajien) tulisi huolehtia, että heillä on ”scoutattuna” riittävästi 20–35 ikäisiä lahjakkaita nuoria, ja samoin 35–45 ikäisiä, joille aletaan sopivalla aikataululla antaa enemmän ja enemmän vastuuta. SDP on minusta selkeimmin puolueista muodostunut aivan liikaa vanhempien ihmisten puolueeksi tulevaisuuden kustannuksella. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vanhemmat henkilöt olisivat automaattisesti jotenkin huonompia, mutta myös jatkuvuudesta tulee pitää huolta. Ja tämä pitää sisällään nuorten sisään ajamisen ja toiminnan päivittämisen.
Toinen merkittävä ja selvästi kaikkia politiikan toimijoita koskeva ongelma on mitä itse kutsun ”robottipoliitikoiksi”. Tämä tuli jälleen hyvin esiin A-studion pätkässä, jossa mukana oli kaksi suosikkia vihreiden puheenjohtajaksi. Jälleen molemmat olivat monessa mielessä kuin ”samasta puusta veistettyjä”. Olemus oli jäykkä, ja tunteettoman robottimainen, kumpikaan ei vastannut kysymyksiin, vaan pyrki pitämään pitkiä puheita, miltei saarnoja. Ja lisäksi puhuessaan hyvin vahvasti kehonkielen myötä painottamaan, miltei pakottamaan/painostamaan sanomaansa kyselijälle. Niille jotka eivät asiaa vielä tiedä, niin huomattavasti tehokkaampi ja vaikuttavampi keino on saada toinen ajattelemaan ja itse ”keksimään” asia, kuin että sitä yritetään ”väkisin” työntää kurkusta alas.
Tämän kaltainen toiminta oli varmasti toimivaa aikana kun muut eivät toimineet niin. Elämässä asiat menevät monesti sykleissä, ja toimivia asioita ja malleja kopioidaan, kunnes ne eivät yleistyessään enää toimi, vaan uusille malleille syntyy tilaisuus kasvaa entisten tilalle. Poliitikkojen kohdalla tämä edelle kuvattu malli alkaa olla niin yleistä, että se ei enää toimi, tarjoten tilaisuuden ja mahdollisuuden uudelle. Mielestäni lievä ärtymys kyselijän toimesta oli selvästi nähtävissä kyseiseen toimintaan, johon hän ammattinsa puolesta on varmasti usein törmännyt.
Kyseisen kaltainen toiminta on myös osittain syynä viime aikoina esiin tulleille toimijoille politiikan ulkopuolelta, koska he ovat erilaisia ja tuoreita kyseisten kaltaisiin ”robotteihin” verrattuna. Toki edellisen kaltainen toiminta on edelleen toimiva kriisien yhteydessä ”puolustusmielessä”, mutta kannatuksen ja suosion rakentamisessa uskon sen ajan alkavan olevan ohi. Samoin uskon Ville Niinistön selvän ja räikeän populismin mennen monessa mielessä läpi ja huomaamatta moneen muuhun verrattuna, koska hänellä oli toiminnassa tunnetta mukana ”robotteihin” verrattuna, ja tämä auttoi estämään hänen enempää leimautumasta Suomen suurimmaksi populistiksi, johon pelkän sisällön puolesta olisi enemmänkin aihetta ollut.
Neuvoni on siis puolueille ja poliitikoille, että kun yhä useampi toimii tuolla tavalla, erottuu aidon ja vilpittömän oloinen poliitikko ”robottien” joukosta kuin kirkas ja hohtava valo. Tämä tarkoittaa sellaista henkilöä joka osaa myös kuunnella kun sen aika on. Osaa vastata kysymykseen, ja mieluiten vielä lyhyesti, ytimekkäästi ja tarvittaessa hauskasti tai terävästi. Omaa tilannetajua, eli koska on sopiva hetki pitää pitempiä puheita/vastauksia, olla esillä tai tarjota tilaa muille. Listaa voisi jatkaa, mutta tämän myötä osaatte varmasti päätellä minkä laista henkikö ja toimintaa tässä tarkoitetaan.
Esittämäni kaltainen toiminta tosin vaatii sitä, että poliitikolla on selkeät näkemykset ja visiot ajatuksiin. Hän ei silloin niin paljoa toimia kuin nykyiset ”tuuliviirit”. Lisäksi hänen on oltava monessa mielessä rohkeampi, ja uskaltaa sanoa ja toimia muidenkin kuin tällä hetkellä vakiintuneiden oppien ja mallien mukaan. Monet puhuvat joidenkin ihmisten ”luontaisesta karismasta” ym. vaikka tosiasiassa siinä on pitkälti vain kyse noista asioista yhdistettynä tiettyihin opeteltavissa ja harjoiteltavissa olevista asioista.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole vaikuttaa kenenkään yksittäisen poliitikon tai puolueen menestykseen tai kannatuksen muutoksiin, vaikka tässä joitakin käytettiin esimerkkeinä. Sen sijaan sillä on tarkoitus ja toive aikaansaada meille parempaa politiikkaa, ja siten estää epätoivottujen asioiden kannatuksen nousu, joka väistämättä seuraa huonon politiikan ja toimintamallien myötä. Mielestäni tästä on jo riittävästi esimerkkejä nähtävissä viime aikoina, kun asioita katsoo globaalilla tasolla.
Tietenkin on tilanteita, joissa tarvitaan toisenlaista käytöstä ja ulosantia, kuten varmasti monessa politiikan arjen päivittäisissä toimissa. Tämä ei kuitenkaan poista tilannetajun/älyn merkitystä. Mielestäni tuossa esimerkkinä käytetyssä A-studiossa ei ollut mitään kriittistä, uhkaavaa tai pahaa painostusta, että olisi tuon kaltaisten ”robottihaarniskojen” taakse pitänyt mennä.
Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, kuten koko kirjoituskin.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin sellainen ihmeellinen kuva tulee,että puolue olisi jokin ajassa elävä kuten vähän oletetaan uskonnonkin oleva. En oikein pidä tuollaisesta..jos puolue on perustettu jonkun asian puolesta,niin sen tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi eikä jatkuvasti tarpeelliseksi.
Nyt Suomessa asia menee juuri noin,että jokainen puolue tahtoo tehdä itsensä tarpeelliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on asia jota itsekin mietin tätä ja edellistä kirjoittaessa. Siis että voiko puolue päivittää toimintaansa ajan ja olosuhteiden mukaan, vai tulisi vain perustaa uusia.
Itse päädyin ajatukseen, että minkä puolesta puolue on perustettu ei saisi niin paljoa muuttua, mutta ohjelmaa ja toimintamalleja voisi päivittää enemmänkin olosuhteiden mukaan. Tämä siis huomioiden nyt avoin globaali talous, yhteisvaluutta, EU:sta tuleva lainsäädäntö ym.
Tietenkin kun suuri osa lainsäädännöstä tulee Brysselistä, niin onko meillä tarpeellista olla miten paljon kansallista toimintaa? Olet oikeassa, että yritetään paljon (tulokset jokainen saa itse arvioida), eikä monesti edes tunnusteta miten moneen asiaan EU on itseasiassa jo laatinut lain tai direktiivin. Toki edelleen myös monessa asiassa näemme kovasti vaivaa noiden jarruttamisessa, hankaloittaessa ym.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa, sen ei ollut tarkoitus olla tässä mukana. Tämä oli enemmän vain tietynlainen jatko edelliseen kirjoitukseen.
Eikä tuon edellisen lisäksi ollut tarkoitus ottaa kantaa minkään puolueen ohjelmiin, yrittää vaikuttaa kannatuksiin ym. Tyydyin toteamaan vain, että ohjelmia pitää myös tarkastella aika ajoin.
Esimerkit otin, koska ne ovat nyt olleet esillä viime päivinä. Siinä olen samaa mieltä, että yksi oleellinen tekijä politiikan kriisissä monessa mielessä on tuo, että ei koeta eroa isossa kuvassa tuloksista riippumatta.
Tai sitten mikään vaihtoehto ei tunnu täysin sopivalta. Meilläkin linja ei suuressa kuvassa ole muuttunut, vaikka hallituskokoonpano on muuttunut selvästikin. Tämä siis todellisten tekojen osalta (puheiden mukaan tietysti paljonkin).
Kommenttiisi voisi esittää jatkokysymyksen, onko avoimen globaalin talouden ja yhteisvaluutan olusuhteissa mahdollista harjoittaa samanlaista politiikkaa kuin muutama vuosikymmen sitten? Ja onko poliittisilla puolueilla ja kansallisilla parlamenteilla enää miten paljon liikkumavaraa, kun suuri osa lainsäädännöstä tulee Brysselistä?
Tämä asia on mielestäni monen meidän tämän hetkisen ja viime vuosien ongelman taustalla, siis miten avoin talous ja yhteisvaluutta pakottaa toisenlaisiin malleihin mihin olemme ”tottuneet”. Ja miten monta vuotta tähän on käytetty kertoo siitä, miten ”dynaamisia” tämän asian suhteen olemme olleet. Etenkin kun noiden asioiden negatiivisista puolista ei pitkään saanut edes keskustella. Nyt saa, mutta edelleen muuta vaihtoehtoa ei saa edes nostaa keskusteluun. Mutta tästä olen jo monta kertaa kirjoittanut.
Tuossa alla linkki siihen edelliseen kirjoitukseen.
http://janilindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23788…
Ilmoita asiaton viesti
Mutta mikään meidän hiemankaan merkittävistä puolueista ei ole esittänyt ensimmäistäkään vaihtoehtoa. Pitkään aivan loogiset ja rationaaliset ongelmatkin kiellettiin tai vaiettiin (mm. euron valuviat ym.).
Terho yritti nostaa joitakin vaihtoehtoja, niin jopa keskustelun avaus tyrmättiin laajalla rintamalla. Vaadittiin jopa valitsemattomia tulevia toimijoitakin sitoutumaan tiettyihin asioihin.
Vastaavan kaltaiset asiat kielivät mielestäni joko rohkeuden puutteesta monella taholla, tai sitten tiukasta ryhmäkurista ja kuuliaisuudesta. Ulkopuolisena en noiden suhdetta pysty arvioimaan.
En tiedä lohduttaako ajatus, mutta kun katsoo monia asioita meidän talousjärjestelmässämme, niin on päivän selvää, että muutoksia tulee. Tai niitä on tultava. Nykyinen malli on aika äärimmilleen vivutettu niin tämän päivän, kuin tulevaisuudesta ”lainaamisen” suhteen. Se mitä ja millaisia muutoksia tulee on tietenkin aivan muiden kuin minun, tai tämän palstalaisten päätösten mukaisia.
Maailman talousjärjestelmä on viimeisen sadan vuoden aikana muuttunut jo moneen kertaan, historiasta puhumattakaan. Ja se tulee muuttumaan jatkossakin. Vielä on tölkkiä onnistuttu potkimaan eteenpäin, eli kaikki eivät ole vielä valmiita/halukkaita neuvottelupöytään, vaan tilanne vaatii vielä paineen kasvamista tai järjestelmän pettämistä. Toivottavasti pöytään mennään tällä kertaa ennen suurta konfliktia.
Jos olisimme todella kapitalistisessa järjestelmässä muutos olisi jo tapahtunut, nyt keskuspankkien poikkeavilla toimilla tuota asiaa on lykätty eteenpäin. Se miten pitkään tätä pystytään jatkamaan vaihtelee vastaajasta riippuen paljonkin.
Ilmoita asiaton viesti