*

Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

Hiilamon (Atkinsonin) raportti

Professori Heikki Hiilamo ja Kalevi Sorsa – säätiö julkistivat raportin tuloerojen kaventamiseksi. Raportti sisältää 15 kohtaa, jotka on otettu Anthony Atkinsonin kirjasta ” Inequality  What can be done?”.  Tämä uutisoitiin näyttävästi YLE:n uutislähetyksissä yhdessä ihmisten haastattelujen kanssa, joissa ihmiset olisivat kertomansa mukaan valmiita maksamaan enemmän veroja. Mitä tuosta tai itse raportista tulisi ajatella, kun sitä katsoo raadollisen rationaalisesti, ilman minkään värisiä laseja, tai ilman mitään agendaa.

Täysin rehellisesti sanottuna ensimmäinen ajatus oli ärtymys. Haastatellut Ihmiset selvästi hyväntahtoisesti olisivat valmiit maksamaan hieman enemmän veroja palveluiden ylläpitämiseksi. Tämä varmasti on melko yleinen vastaus tuota kameroiden kanssa kysyttäessä. Sen sijaan minua ärsyttää tosiasioiden ja suuruusluokkien pimittäminen. Onko näille ihmisille kerrottu miten paljon heidän pitäisi maksaa enemmän veroja, jotta julkinen talous saataisiin edes lähelle tasapainoa? Tilastokeskuksen mukaan valtionhallinnon kaikki verot ja maksut vuonna 2016 olivat yhteensä noin 45 miljardia, ja tuloverot 12,669 miljardia. Ja kun viime vuosina meidän budjetit ovat olleet säännöllisesti yli 5 miljardia alijäämäisiä ja VVM:n mukaan meillä on n. 10 miljardin kestävyysvaje. Niin tuosta pitäisi suuruusluokka sille tarvittavalle veronkorotukselle tulla aikatavalla ikävästi selville, mikäli sillä olisi tarkoitus tasapainottaa julkinen talous. Nyt kun meillä on ollut pari parempaa vuosineljännestä niin erikoisesti tuon kaltaiset tosiasiat ovat heti unohtuneet, tai unohtumassa, kun katsoo muutenkin viime päivien uutisointia.

Toinen ärtymyksen aihe on, että onko tämä nyt tässä tilanteessa todella meidän suurin ongelma ja murheen aihe? Raportissa itsessäänkin on seuraavat kohdat ”Gini-kertoimella mitattuna Suomi on edelleen yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Tämä ei tarkoita, etteivät tuloerojen kielteiset vaikutukset näkyisi meillä.” ja ” Suhteessa muihin maihin, esimerkiksi Isoon-Britanniaan, Suomen tuloerot ovat kuitenkin melko pienet, ja on perusteltua kysyä, onko tuloeroista ylipäätään syytä olla huolissaan. Eikö Suomessa pitäisi keskittyä esimerkiksi vain talouskasvuun ja työllisyyden parantamiseen? Voimmehan elää sen kanssa, että meillä on aikaisempaa enemmän miljonäärejä keskuudessamme?” sekä ” Taloustieteilijöillä on erilaisia käsityksiä siitä, olisiko tuloeroja pyrittävä kaventamaan.7 Atkinson ei osallistu tähän keskusteluun, sillä hänon vakuuttunut siitä, että tuloerojen kaventaminen on tarpeellista”. Ja älkää tässä kohtaa ymmärtäkö väärin, että mielestäni suuremmat tuloerot olisivat tavoittelemisen arvoinen hyvä ja positiivinen asia. Minusta on äärimmäisen huolestuttavaa nykyinen kehitys, että 0,1% omistaa liki puolet maailman varallisuudesta , mutta kun luet raportin niin siitä ei tällä kertaa ole kyse. Vaan minun mielestäni parin hyvän neljänneksen jälkeenkin meillä on edelleen paljon suurempiakin murheita käsissämme, kuin raportin käsittelemä asia.

Lisäksi minusta oli hyvin erikoista, että uutisoidaan niinkin itsestään selvä asia, että verotuksella voidaan kaventaa tuloeroja. Kukaan ei varmaan ole koskaan väittänyt ettei asia noin olisi. Sen sijaan sujuvasti unohdettiin mikä on jo nyt meidän verotuksen taso, taloutemme tila ja ongelmat. Lisäksi uutisoinnissa ja itse raportissakin (Atkinsonin kirjaa en ole lukenut, joten en tiedä onko siinä asiaa käsitelty) unohdettiin mielestäni täysin ne OIKEASTI suurimmat syyt tuloerojen kasvuun. Mutta palataan niihin tekstin loppupuolella.

Kun siirrytään itse raporttiin, on minusta ensin todettava, että on mielestäni outoa puhua Hiilamon raportista, koska se pohjautuu niin paljon ja vahvasti Atkinsonin kirjaan ja ajatuksiin. Raportissa on minusta joitakin hyviä ajatuksia, joitakin mielestäni käsittämättömiä poisjättämisiä, ristiriitaisuuksia mielle kerrotun ”virallisen totuuden” kanssa ja jopa raportin sisällä, sekä paljon aatteellista propagandaa ja mielipiteitä minkään tutkimustiedon sijaan.

Raportissa todetaan tuloerojen kasvun taustalla olevan globalisaation, teknologisen kehityksen sekä institutionaaliset tekijät. En ole mistään eri mieltä, mutta minusta on mielenkiintoista miten tuon globalisaation huonoista puolista puhujat ovat niin monessa muussa tilanteessa leimattu populisteiksi ja moneksi muuksi. Raportissa nostetaan esiin 15 keinoa pienentää tuloeroja.

1. Hoivarobottien uhka

Tämän kohdan alkuvaiheessa on mielestäni erikoinen kohta ” Tämän päivän eriarvoisuuden korkeaa tasoa voidaan vähentää tehokkaasti vain puuttumalla eriarvoisuuteen markkinoilla”. Tämä on minusta hyvin ideologinen ja todellisuudesta vieraantunut näkemys, kun katsoo miten käytännön kokeilut keskusjohtoisesta hinnoittelusta tai markkinoiden manipuloinneista ovat toimineet.

Muuten tässä kappaleessa käsitellään miten robotit uhkaavat ihmisten työpaikkoja tulevaisuudessa, ja meidän tulisi tukea erilaisia asioita, jotka mahdollistaisivat ihmisten työllistymisen.

Robottien ja automaation uhasta ihmisten työllistymiseen olen samaa mieltä. Kuten myös siinä, että ihmisten työllistymistä ja sen mahdollistavia toimia tulisi tukea. Jos raportin kirjoittaja epäilee markkinoiden kykyä valita sopivimmat teknologiat, niin itse olisin yhtä, ellen vielä epäileväisempi poliitikkojen tekemien valintojen suhteen.

Lisäksi on minusta hyvin erikoista raportin aiheen ja selkeän ideologian myötä, että esimerkiksi ajatusta robottiverosta ym. ei oteta esiin. Koska robottien tehdessä suuremman osan työstä ja siten luodusta lisäarvosta on tilanne mitä suurimmassa määrin kasvattamassa tuloeroja entisestään. Ja kun verotus on raportin mukaan ratkaisu, niin mielestäni on erikoista, että tässä yhteydessä sitä ei käytettäisi.

2. Kilpailupolitiikalla tuloerojen kimppuun

Tässä kappaleessa kerrotaan miten suurten yritysten valta on kasvanut suhteessa pieniin, työntekijöihin ja poliitikkoihin. Lisäksi todetaan miten työntekijäjärjestötkin ovat osaltaan luomassa puitteita kahden kerroksen työmarkkinoille, sekä joiden ajautumiseen niiden ulkopuolelle. Loppuosa on erilaista ”mitä tulisi tehdä” toiveajattelua.

Olen tässä esitetyistä asioista pitkälti samaa mieltä, erityisesti suurten yritysten vallan kasvun suhteen. Mutta tässä asiassa raportti on ristiriidassa itsensä kanssa. Se toteaa miten poliitikot ovat rähmällään, ja merkittävät järjestöt ovat myös pahentamassa asioita. Niin kenen toimesta nämä parantavat asiat ja korjaavat toimet tulisi sitten tehdä ja saattaa voimaan? Ja millä keinoilla? Näihin ei löydy vastausta raportista.

3. Työttömyys vihdoin kuriin

Tässä kohdassa on asiallista ja perusteltua kirjoitusta, sekä muistutus miten meillä aiemmin oli jopa lakiin kirjoitettu velvoite tarjota ihmisille töitä. Lisäksi tässä minusta oli positiivista lähteä porkkanan eikä kepin kautta. Samoin hyvä lähtökohta on minusta, että tarkoitus ei ole korvata muuten palkattuja ihmisiä. Ja varmasti kyseistä mallia voisi käyttää nykyistä laajemmin kaikkia hyödyttävästi, siis tarjota töitä, ja saada monia asioita paremmin hoidettua tässä maassa. Tietenkin meillä ongelmaksi saattavat tulla vaaditut ”kortit” ja monet muut käytännön ongelmat. Mutta periaatteellisesti ajateltuna tässä on paljon hyvää, joskaan ei juuri mitään uutta.

4. Ökypalkat leikkuriin

Tässä kappaleessa kritisoidaan yritysjohtajien, rahastonhoitajien ym. palkkojen suurta nousua, sekä kannatetaan palkkojen ”lattian” nostoa. Lisäksi esiin nostetaan ongelma, että kaikilla työssäkäyvillä ole enää varaa asua monilla paikoilla, etenkin suurissa kaupungeissa.

Suurten korvausten kohdalla tunnustetaan ongelma sopimusvapauteen liittyen. Julkisten tilausten kohdalla nostetaan esille mahdollisuus asettaa ehtoja. Samoin parempi mahdollisuus toimia asian suhteen on julkisella puolella ja sen organisaatioissa.

Mielestäni tämänkaltaiset asiat on poliittisesti helppo nostaa esiin. Kukaan ei varmasti kiellä ettei löytyisi montaa esimerkkiä missä yrityksen johto ei työnsä tulosten tai laadun puolesta moraalisesti ansaitsisi suuria korvauksiaan. Ikävä asia on, että nämä tulevat esiin aina vasta jälkikäteen, ja meidän on äärimmäisen vaikea puuttua yksityisen yrityksen ja tulevan johtajan sopimusvapauteen, ellemme sitten ole yrityksen omistajia.

Itse en näe ongelmia suurissakaan korvauksissa mikäli johto tekee hyvää työtä ja yritys menestyy, laajenee ja palkkaa lisää väkeä. Moraalisessa kysymyksessä minusta ongelma on yleisemmässä ilmiössä missä meillä ei ole monessakaan paikassa enää ole vastuu vallan yhteydessä niin kuin sen kuuluisi.

Palkkatason nostaminen yleisellä tasolla pakottamalla on mielestäni samaan aikaan sekä hyvä että huono ajatus. Kaikkien mielestä on varmasti hyvä, mikäli palkkatasoja saadaan nostettua kestävällä tavalla, ja siten lisättyä ihmisten ostovoimaa ja talouskasvua. Huonoa ajatuksessa on, että kun minimipalkkaa nostetaan, saatetaan samalla lisätä työttömyyttä ja kiihdyttää robottien ja automaation tuloa, ja siten lisätä työpaikkojen katoamista. Tässä kohtaa raportti on jälleen ristiriitainen itsensä kanssa.

5. Minimituotto pientalletuksille

Tässä kappaleessa siteerataan Thomas Pikettyn ajatusta, miten ongelmalliseksi tulee kun pääomien tuotto kasvaa talouskasvua nopeammin. Sitten hypätään rahastopalveluiden tuottajiin, jota aivan oikeutetusti kyseenalaistetaan vuoden 2008 tapahtumista ja niiden seurauksista. Sitten nostetaan esiin ajatus miten voisi pieniä summia sijoitta taatulla tuotolla. Summista, koroista tai rajoista ei kuitenkaan puhuta mitään.

Olen ehdottomasti sen kannalla, että säästämistä (ja sijoittamistakin) kannustettaisiin harrastamaan nykyistä enemmän ja nykyistä paremmilla ehdoilla. Kuitenkin tämä on mielestä hyvin epämääräinen heitto ilman mitään tarkempia pohdintoja niin ehtojen kuin tasa-arvoisen toiminnan kannalta. Lisäksi tässä jätetään huomiotta, että kyllä alhaisesta korkotuottojen tasosta kärsii myös tuleviin eläkkeisiin säästävät tahot monien muiden lisäksi. Lisäksi minusta on varsin erikoista, että asia miksi korot ovat näin alhaalla jätetään täysin käsittelemättä, eivät ne ole siellä ”huvin vuoksi”.

6. Nuorten starttiraha

Tässä käsitellään perintöjä, ja sitä miten jotkut saavat niitä paljon, jotkut vähemmän, ja jotkut eivät lainkaan. Sitten todetaan miten perintövero on lievästi progressiivinen. Sitten ehdotetaan miten täysi-ikäiseksi tulevat saisivat ”vähimmäisperinnön”, joka rahoitettaisiin perintöveron tuotolla. Tätä perustellaan sillä, että nuorilla ei ole omia tuloja tai varallisuutta, sekä opetus ja koulutusmetodia omaan rahankäyttöön ja talousosaamisen kasvattamiseen.

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että tämä ehdotus yllätti minut tässä ”tukien, byrokratian ja kontrollin” maassa. Ja monesta varmasti ilmainen summa rahaa kuulostaa aina hyvältä. Ja maksetaanhan nykyään paikoin muuttorahaa, ”bonuksia” lapsista ym. Samoin koulutuksen tarpeesta olen samaa mieltä, mielestäni perustavan laatuista talouselämän ja asioiden koulutusta tulisi tarjota jo peruskoulussa nykyistä enemmän.

Käytännössä en usko tämän kuitenkaan ratkaisevan mitään. Varmasti se osaltaan helpottaisi monien asioiden hankkimista, lisäisi talouskasvua ym. Kuitenkin uskon lopputuloksen olevan saman kuin tälläkin hetkellä, eli osa haaskaisi sen heti, ja osa joka toimii tälläkin hetkellä järkevämmin ja vastuullisemmin toimisi sitä tuossakin tapauksessa. Eli pahimmillaan tämä vain pahentaisi eriarvoistumista pidemmällä aikavälillä, koska tietyt laittaisivat kuitenkin tämän rahan ”tuottamaan” tuhlauksen sijaan. Aivan samoin kuin jos tänään kaikki rahat jaettaisiin tasan, olisi meillä vuoden päästä rikkaita ja köyhiä uudelleen. Toki erot eivät olisi niin suuria kuin tällä hetkellä, mutta kehitys olisi samaan suuntaan.

Perintöjen verotus ei käytännössä ole niin helppoa, kuin monesti asia esitetään. Jos kaikki perisivät riihikuivaa rahaa, tai nykyään bittejä pankkien tiedostoissa olisi siitä helppo ottaa osa veroina. Käytännössä suurin osa perii kuitenkin asunoja, kesämökkejä, maatiloja, yrityksiä ym. Tällöin ongelmaksi muodostuu ensinnä niiden todellisen arvon määrittäminen, ja toiseksi millä maksaa perintöverot kun varsinaista rahaa tai likvidiä omaisuutta ei vastaavasti löydy niin paljoa. Eli todellisuudessa perinnön verottamine ei ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin usein annetaan ymmärtää.

7. Valtion tase tuottamaan

Kappaleessa käsitellään sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta niin velkojen ja muiden vastuiden kuin omaisuuden kohdalla. Lisäksi ehdotetaan valtion tuottavan omaisuuden kasvattamista. Sitten todetaan, että meillä osittain näin toimitaan, kun eläkerahastot tietyssä mielessä lasketaan osaksi julkista sektoria (tästä voisi keskustella enemmänkin). Sitten todetaan miten tämän kaltainen toiminta ei aina ole niin helppoa, sekä huonoja esimerkkejä valtion sijoitustoiminnasta löytyy.

Olen täysin samaa mieltä miten ”isännätön raha” käytännössä tapaa johtaa pienempiin tai suurempiin väärinkäytöksiin. Seuraavaksi mieleeni tulee melkoinen ristiriita aikaisemman kappaleen kanssa, missä lainattiin Pikettyn ajatusta miten on ongelmallista pääomien kasvaessa talouskasvua nopeammin. Siis että onko se ongelma, vai eikö tässä tapauksessa pyritä siihen? Lisäksi tässä on ristiriita valtioiden välisten tuloerojen ja raportin aiheen kanssa, vai onko ongelma vain meidän valtion sisäiset tuloerot?

Tietenkin olen sitä mieltä, että valtion tase tulee olla mahdollisimman järkevässä käytössä. Samoin, että valtio voi ottaa velkaa järkevään käyttöön jne. Kuitenkin tulee pitää mielessä monesti mikä on käytännön tulos (osaamistaso) monessa tapauksessa ollut, ja mikä olisi lopputulos jos suurin osa valtioista alkaisi toimia tämän ohjeen mukaan.

8. Kuninkaan aarre

Tässä todetaan tuloerojen kasvun liittyvän globalisaation ja teknologisen murroksen lisäksi politiikkaan, ja erityisesti tuloveron progressioon. Lisäksi raportissa tunnustetaan se tosiasia, että avoimessa globaalissa taloudessa pääomia on helppo siirtää, ja siten vaikeampi verottaa. Sitten ehdotetaan tuloveron ylärajan nostamista 65 % asti, sekä veropohjan laajentamista. Sitten raportissa kiistetään muita tuloksia ja arvioita millä korkeimman tuloveron asteella saavutetaan korkein verokertymä. Sitten tulee mielenkiintoinen kohta ”Atkinsonille oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että työpanoksen ja siitä saatavan korvauksen välillä on reilu suhde: jokaisen tulisi saada pitää kohtuullinen osa ylitöiden, toisen työn tai suuremman vastuun

tuomasta lisätulosta. Alimmilla tulotasoilla lisätulot pienentävät tulosidonnaisia etuuksia ja nostavat marginaaliveroprosenttia. Ilmiötä kuvataan köyhyysloukuksi: vain erittäin tuntuva tulojen lisäys päästää

kotitalouden pois köyhyydestä. Pienituloisimmat eivät saa pitää kuin murusen lisätuloistaan. Tämä ei ole Atkinsonin mukaan reilua

Mielestäni tässä on tarkemmin ajateltuna monia ristiriitoja. Samaan aikaan todetaan miten tulisi saada pitää kohtuullinen osa työpanoksesta saadusta korvauksesta ja samalla puhutaan 65 % veroasteesta. Tai siitä miten tällä hetkellä Suomessa monilla keskiverto palkansaajillakin verotuksen taso on aivan järjettömän kova kun lasketaan mukaan kaikki maksetut verot ja veroluontoiset maksut.

Samoin on tosielämän ristiriita puhua avoimesta globaalista taloudesta, ja meidän kohdalla vielä yhteisestä valuutasta, ja sitten keskittyä keräämään mahdollisimman suuren määrän veroja. Eikö olisi parempi keskittyä maksimoimaan kansalaisten hyvinvointia tai jotain muuta aisaa, joka ei pyrkisi ajamaan pääomia ja työpaikkoja pois maasta siinä määrin kuin meillä on viime vuosina käynyt.

9. Sama vero pääomasta ja työstä

Tässä todetaan miten globalisaation myötä pääomatulot ovat kasvaneet suhteessa ansiotuloihin, ja miten tämä on kasvattanut tuloeroja. Sitten ehdotetaan mallia, jossa ansio- ja pääomatulot verotettaisiin samalla prosentilla, mutta pienistä ansiotuloista olisi mahdollista tehdä tuntuva vähennys. Sitten käsitellään Suomen verotuksen tilannetta, kritisoidaan verotuksen regressiivisyyttä suurten tulojen kohdalla kun ne on saatu pääomatuloina verrattuna ansiotuloihin. Sitten kritisoidaan listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotusta.

En ole todetuista asioista juurikaan toista mieltä, mutta minusta tässä kierretään niitä varsinaisia syitä todella suurten ja ongelmallisten tuloerojen kasvuun. Sekä monessa mielessä todelliseen epätasa-arvoon. Tätä on mielestäni verotasoja paljon enemmän verotuksen porsaanreiät, vähennykset ja täysin lailliset keinot verotuksen saattamiseen todella alhaisella tasolle niin suurten yritysten kuin todella varakkaiden henkilöiden kohdalla. Mutta palataan tähän vielä tarkemmin lopussa.

10. Perintöveron kiristys

Tässä pohditan perinnön verotuksen oikeaa tasoa, sen historiallista muutosta, sekä tiettyjä käytännön ongelmia. Sitten ehdotetaan kiristyvällä prosentilla verotettavaksi koko elämän aikana saatuja perintöjä ja lahjoja. Tätä perustellaan varallisuuserojen pienentämisellä. Lopuksi kuitenkin tunnustetaan, että todella varakkaille perintövero on käytännössä kuitenkin vapaaehtoista, eli se voidaan halutessa helposti välttää.

Tässä jälleen tulee esiin mielestäni tämän raportin ideologisuus ja käytännön suuri ristiriita jopa edustamansa asian kanssa. Eli kun tunnustetaan käytännössä perintöveron vapaaehtoisuus todella varakkailta, ja samalle ehdotetaan sen kiristämistä, eikö silloin juuri kasvateta tuloeroja? Samoin tehtäisiin monen elämää entistä hankalammaksi, kun ottaa huomioon miten paljon peritään taloja, kesämökkejä, sukutiloja, yrityksiä ym. Ymmärrän perintöveron rahan ja likvidin omaisuuden osalta, mutta onko oikein että ei pystytä pitämään suvussa ollutta taloa, mökkiä, tilaa tai yritystä perintöverojen vuoksi? Näin tulisi käymään jos perintöveroa kiristettäisiin reilusti eikä siihen tulisi kyseisiin tilanteisiin helpotuksia. Ja vastaavasti onko oikein että verotus on todella korkealla tasolla, mutta samalla täynnä helpotuksia, vähennyksiä ja porsaanreikiä? Minusta ei ole, vaan sen tulisi olla yksikertaista, selkeää ja tasapuolista, ja koskea samalla tavalla kaikkia.

11. Progressiivinen kiinteistövero

Tässä Atkinson ehdottaa suhteellista tai progressiivista kiinteistöveroa. Selvitettäessä nykyistä tilannetta ja ongelmaa todetaan sen olevan varsinaisen veron sijaan enemmän määrittelyissä ja arvoituksissa. Eli mikä on verotusarvon suhde markkinahintaan. Tähän ehdotetaan korjaukseksi progressioportaita, samalla kuitenkin ehdotetaan mahdollisuutta kerryttää verovelkaa perikunnalle.

Tässä tulee mielestäni jälleen läpi ideologia, sekä se tunnustettu tosiasia, että rakennuksia on hankalampi viedä pois maasta, joten niitä olisi sen puolesta helpompi verottaa enemmän. Mielestäni ehdotus verovelan kerryttämiseksi perikunnalle on aivan järjetön, ja samoin eikö ensimmäinen lähtökohta olisi verotuksen muuttamisen sijaan puuttua verotusarvon ja markkinahinnan eroon. Tämä siis jos oikeudenmukaisuus on tarkoituksena, mutta enemmän on ollut ilmassa halua kerätä vain enemmän veroja kiinteistöistä, eli kasvattaa verotusta.

12. Lapsilisät verolle

Tässä todetaan, että eriarvoisuutta ei voi kukistaa yksin tulonsiirroilla. Samoin todetaan tarveharkintaisten tulo siirtojen olevan väärä lääke tuloerojen kaventamiseen ja suhteellisen köyhyyden vähentämiseen, koska ne johtavat pienituloisten korkeisiin progressiivisiin veroihin. Sitten ehdotetaan lapsilisien verottamista tuloerojen kaventamiseksi. Verottamisen myötä todetaan lapsilisää olevan mahdollista maksaa pidempään kuin tällä hetkellä.

Lähtökohtaisesti miten Suomessa ajatuksen tasolla monien toimesta on pyritty tulojen progressiiviseen verotukseen, on erikoista, että lapsilisät eivät ole kuuluneet ajatusmaailmaan. Käytännössä tässä tulisi joitakin käytännön ongelmia ja esiin varmasti nousisi keskustelu perhekohtaisesta verotuksesta. Periaatteessa minusta on tämän asian yhteydessä ajatus miten automaattisesti on hyvä asia kierrättää mahdollisimman paljon rahaa julkisen sektorin kautta. Eli maksaa lapsilisiä (mahdollisesti enemmänkin, mutta sitten verottaa ne pois) suhteessa tilaan, että niitä ei maksettaisi kaikille tai niin paljoa, ja vastaavasti alennettaisiin verotasoja. Siis yleinen periaate, että onko kansantaloudellisesti edullista, että mahdollisimman suuri määrä rahaa kiertää julkisen kautta vs että sitä kiertäisi vähemmän ja ihmiset saisivat enemmän päättää itse mitä tekisivät niillä.

13. Osallistumistulo perustulon sijaan

Tässä Atkinson ehdottaa muuttuneiden olosuhteiden ratkaisuksi perustulon sijaan osallistumistuloa täydentämään sosiaaliturvaa. Tätä maksettaisiin ”osallistumisen” mukaan, joksi luetellaan monia kuitenkin hieman epämääräisiä käsitteitä kuten työtä, yrittäjyyttä, koulutusta ym. Sitten esitetään kysymyksiä määrittelyjen vaikeudesta. Sitten käsitellään erittäin pintapuolisesti muita ehdotuksia asiaan liittyen, sekä Suomessa vallitsevaa tilaa. Sekä hieman perustulon ja osallistumistulon eroja, kuten myös kepin ja porkkanan eroa ja niihin liittyviä kokemuksia.

Mielestäni tässä käsitellään asioita ja käsitteitä niin pintapuolisesti ja osin sekavastikin, eikä käsitteiden lisäksi ehdoteta mitään todellista. Tämän vuoksi en tähän kohtaan ota sen enempää kantaa, koska tämän asian todelliset kysymykset ja hyvät ja huonot puolet tulevat vasta tarkempien käsittelyjen yhteydessä. Samoin tulevat asioiden vaikeudet. Ajatuksena pidän porkkanan tarjoamisesta, mutta ajatusten tasolta todellisiin malleihin on näissä asioissa pitkä matka.

14. Sosiaaliturva kuntoon

Tässä käsitellään sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion historiaa ja muutoksia ajan saatossa. Sitten ehdotetaan sosiaaliturvan tason nostamista, tarveharkintaisuuden vähentämistä ja tasasuuruisten etuuksien korottamista. Lisäksi ehdotetaan tämän päivän sosiaaliturvan rakentamista pätkä- ja osa-aikatöiden ym. oheen. Sitten todetaan remontin tarve myös Suomessa. Raportissa todetaan ”kymmenet tutkimukset kuvaavat tätä kolmen tarveharkintaisen tuen – työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen – Bermudan kolmiota, mutta poliitikot eivät ole tarttuneet ongelmaan päättäväisesti”. Lisäksi todetaan, että aikaisempi yritys uudistaa sosiaaliturvaa kaatui työmarkkinajärjestöjen vastustukseen. Perustulokokeilun myötä raportissa kuitenkin nähdään toivetta uudistusten aikaansaamiseksi.

Kukaan ei varmaan tässä kohdista tuoduista ongelmista ja epäkohdista ole mitään muuta mieltä. Mutta mitään todellisia uudistuksia tai malleja tässä ei esitetty, joten siksi niihin ei voi ottaa kantaa. Voi vain todeta, että uudistuksille olisi tarvetta, mutta melko heikolta edelleen näyttää kun monia viime vuosien poliittisia toimia on nähnyt ja lukenut.

15, Kehitysapu ja tuloerot

Tässä ehdotetaan rikkaiden maiden nostavan kehitysavun tason yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Samalla kuitenkin tunnustetaan kehitysavun ongelmat ja kritiikin aiheellisuus. Kehitysapua perustellaan rikkauden maiden vastuulla globaalien tuloerojen tasaamisessa, samoin keskinäisriippuvuuden kasvulla.

Mielestäni kehitysavussa on tällä hetkellä, ja nykyisessä muodossaan niin paljon korjattavaa, että se ei oikein osu tuohon tavoitteeseen. Etenkin kun siihen yhdistää harjoitetun kauppapolitiikan ym. Samoin tämä kohta on tietynlaisessa ristiriidassa tämän raportin kohdan 7 kanssa. Itse lähtisin tässä tilanteessa kitkemään korruptiota, kehittämään laatukriteerejä ja standardeja avun perille menon varmistamiseksi ennen pelkän rahamäärän kasvattamisen sijaan. Uskoisin jo nykyisillä panostuksilla todellisia tuloksia olevan mahdollista kasvattaa toimintaa muuttamalla. Toki jos tarkoitus on vain ”kiillottaa kilpeä” niin kehitysavun osuus on mahdollista nostaa kirjanpidollisilla toimilla, tai toimintaan laskettavien asioiden kasvattamisella, mutta mielestäni tämä ei ole toiminnan tarkoitus.

Lisäksi tämä toiminta kokonaisuudessaan ja lieveilmiöineen on tietyissä asioissa ristiriitaista ilmaston muutoksen yhteydessä meille annetun totuuden kanssa. Mutta se on toisen pohdinnan paikka.

Lopuksi käydään pintapuolisesti läpi tuloerojen kasvun haitallisuutta menemättä kuitenkaan todellisiin yksityiskohtiin. Siis miten suuret tuloerot ovat ongelma, missä kohtaa ne muodostuvat ongelmaksi ja miten suuret ne ovat missäkin kohtaa. Lisäksi minun mielestäni jätetään käsittelemättä ne todelliset suuret ongelmat niiden todelle suurten tuloerojen ja varallisuuserojen kohdalla, kuten myös niiden synnyn todelliset syyt.

Sitten on koottu melko lohduton taulukko esitettyjen asioiden käyttöönotosta Suomessa. Tämä siis siinä mielessä lohduton, kun yhdistää toteuttamiskelpoisuuden Suomessa ja poliittisen tahdon.

Kuten totesin aiemmin, mielestäni on outoa, että tätä käsiteltiin Hiilamon raporttina. Toiseksi tässä näkyy mielestäni mielipiteiden lisäksi vahvasti ideologia läpi. Monia asioita ei juuri ole perusteltu, ja ne ovat osittain ristiriidassa keskenään tai muun meille annetun ”virallisen totuuden kanssa”. Lisäksi taloustieteilijöiden kesken ei ole mitään konsensusta missä kohtaa tuloerot muodostuvat ongelmaksi, ja miten suureksi. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki varmasti ovat samaa mieltä, että on ongelma kun 0,1 % omistaa puolet varallisuudesta. Mutta ovatko Suomen tasoiset tuloerot ongelma, on aivan eri kysymys.

Lisäksi tässä minusta ohitetaan Suomen tilanteen paljon suuremmat ja merkittävimmät ongelmat. Eli miten meiltä on siirtynyt niin paljon yrityksiä ja työpaikkoja pois. Ja tuskiin kukaan on sitä mieltä, että pelkästään verotusta kiristämällä ne tulevat takaisin. Lisäksi raportissa ei käsitellä miten paljon Suomessa on suurten yritysten johtajia, suuria vipurahastoja ym. Esimerkiksi Lontoossa tai New Yorkissa tilanne on noiden osalta eri, mutta meidän verotus ei heitä koske.  Lisäksi minusta näissä asioissa aina on erikoista, että johtajien miljoonatulot ovat ongelma, mutta tälläkään kertaa ongelma ei ole jalka- koripalloilijoiden, kiekkoilijoiden tai formulakuskien ym. miljoonatulot. Mutta tuo ei tähän nyt sen enempää kuulu. Samoin sivuutetaan se, että käytännössä eivät tuloerot voi olla täysin nollassa. Niin ei ole ollut edes missään käytännön kommunismin kokeilussakaan. Sielläkin oli eroja ja eliitti, jolla ei todellakaan ollut samat säännöt tai olosuhteet. Muilla olikin sitten tasaisemmin kurjat olot, eikä ihmisoikeuksista ym. niin paljon välitetty.

Eli kun missään käytössä olleessa mallissa ei ole päästy eroon eliitin olemisesta tai syntymisestä, niin eikö olisi parempi pohtia missä mallissa muille on luotu paras hyvinvointi ja olosuhteet elää? Toki pitää huomioida myös muuttuneet olosuhteet, kuten avoin globaali talous EU ja yhteisvaluutta euro. Nämä kaventavat kansallista päätösvaltaa huomattavasti, sekä asettavat raamit toiminnalle. Tähän kun yhdistetään meidän ongelmat ja nyt jo hyvin korkea verotuksen taso, niin mielestäni olisi erikoista väittää, että asiat ratkeaisivat edelleen verotuksen tasoa nostamalla. Vai onko niin, että Atlas Shrugged ei ollutkaan fiktiivinen kirja, ja pian ihmiset oikeasti kysyvät ”Kuka on John Galt?”, tai jotain muuta vastaavaa.  

Osittain tähän liittyy minusta myös tämän raportin suurin ongelma ja epäkohta. Siinä ei käsitellä meidän talousjärjestelmän ongelmia, Fiat-rahan myötä kasvanutta velan ja kattamattomien vastuiden määrää ym. Lisäksi ei käsitellä sitä mikä todella suurten tulo- ja omaisuuserojen taustalla on. Siis sen kaltaisen, että 0,1 % omistaa pian ”kaiken”. Tällä tarkoitan tyhjästä luotua, tai miltei ilmaiseksi tietyille tahoille jaettua (lainattua) rahaa, sekä täysin laillisesti osan vapauttamisesta verojen maksusta lakien mahdollistamien keinojen avulla. Ja tätä on niin yritysten kuin henkilöiden kohdalla.

Eli kysymys kuuluu kumpi oikeasti lisää tuloeroja haitallisella tavalla, se että ylin tuloveroaste ei ole 65% vaan vaikka 55%, vai se että yritykset tai todella varakkaat henkilöt pystyvät tienaamaan miljardeja 0% tai 1,6% veroasteella? Miten paljon tämä eriarvoistaa? Toki tämä kaikki on laillisesti tehty, mutta erikoista vaatia verojen korotusta muilta, kun tämän kaltaiset asiat jätetään raportin ulkopuolelle pientä pintapuolista mainintaa lukuun ottamatta. Eli tämän raportin mukaan toimittaessa vain lisäisimme todella suuria tuloeroja entisestään. Vai onko niin, että olemme siirtymässä kohti kommunismia, jossa tietty luokka saa toimia miten haluaa, ja muilla pitäisi sitten olla tasaisen kurjaa? Tämän asian vuoksi on minusta käsittämätöntä miten jotkut ilma kritiikkiä kannattavat tämän kaltaisia toimia. Uskoisin Professorin myös tämän tietävän varsin hyvin. Luulisin että tämänkaltaiset asiat eivät sopineet ”agendaan”.

Lisäksi on minusta erikoista miten Adam Smith kirjoitti jo 1700-luvulla (Kansojen varallisuus) hyvin selvästi ja ymmärrettävästi mistä ja miten se kansojen todellinen varallisuus syntyy ja muodostuu. Käsittämätöntä, että edelleen moni taho ei sitä ymmärrä. Tämä on monella tapaa nähtävissä 2008 jälkeen, kun rahaa on luotu lisää biljoonia tyhjästä, mutta reaalitalous ja monen olosuhteet ovat monin osin menneet huonompaan suuntaan.

 

http://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/2017/06/Hiilamo-15-reseptiä-tuloerojen-kaventamiseksi-web.pdf

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706062200188208_u0.shtml

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706062200188589_u0.shtml

http://www.stat.fi/til/vermak/2016/vermak_2016_2017-03-16_tau_001_fi.html

http://vm.fi/documents/10623/2033991/Valtiovarainministeriön+talousarvioehdotus+2017/fa475fa7-2306-41fd-a6b5-64725cff3d87

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Risto Salonen

Hyvä analyysi.
Antti Rinteen olisi hyvä lukea analyysi. Siinähän selitetään juuri ne syyt, miksi demareiden kannatus on 17 eikä 25%, mikä oppositiossa pitäisi olla.
Ei näillä eväillä rakenneta tulevaisuutta vaan menneisyyttä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Sorsan hallitukset tuhosivat mm. jalkine, vaatetus ja laukkuteollisuuden. Eli n. 300.000 työpaikkaa.

Duunarien verot vedettiin samalla tappiin ja nuo 300.000 työllistettiin julkiselle sektorille.

Sorsa, Koivisto ja Hiilamo ovat talousneroja.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Mielummin näkisi tuon kaltaisten lukujen liikkuvan toiseen suuntaan, tai edes pienempien...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Onpas kertakaikkiaan jännä, ettei Hiilamo puutu julkisen sektorin palkkoihin ja eläke-etuuksiin, jotka ovat nousseet eniten koko Euroopan alueella sitten v. 2008, vaikka kansantuote on ollut jäissä saman ajan viimeiset 10 vuotta !

Kyse on liki 10 miljardista eurosta.

Tällaisia professoreja ei Suomessa tarvita.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#3
Ei lahjattomien paikka ole yliopisto. Ainakaan opettajana.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Ne tekevät, jotka osaavat. Ne, jotka eivät osaa tehdä, opettavat. Ne jotka eivät osaa opettaakaan, laativat opetussuunnitelmia.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Iso hatunnosto kirjoittajalle analyyttisesti lähestymistä, kaikkien esitettyjen kohtien käsittelystä kuohuttavimpien lisäksi ja siitä, että kirjoituksesi perustuu raportin lukemiseen. Vaikken jaa mielipiteitä kaikesta, niin arvostan suuresti. Kiitos!

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Kiitos. Laitetaan tähän hieman vielä lisää täsmennystä ja perusteluja noille mielipiteille.

Eli on lähtökohtaisesti ja tunteentomaisesti helppo yhtyä ajatukseen, että verotetaan rikkaita enemmän. Heillä on mitä ottaa ja isoista tuloista jää vielä jäljelle. Sitten kun alkaa miettimään että 2/3 mitä saat verotetaan pois ja sinulle jää 1/3 niin vaikka tulot olisivat isot niin onko silloi enää kyse verottamisesta vai laillistetusta ryöstöstä?

Mutta oli tuosta mitä mieltä vaan niin eniten tuossa tökkii ajatusten ja KÄYTÄNNÖN ero. Puhutaan tuon suuntaisesti, mutta käytännössä verotukseen jätetään porsaanreikiä ym. Eli käytännössä siitä tehdään tietyille tahoille vapaaehtoista ja käydään siinä mielessä heikoimpien kimppuun, siis niiden jotka eipät pysty, osaa tai halua toimia lähes "neutraalilla verotuksella". Todelliset toimet ovat jääneet vaalipuheiden tasolle, joten puheet tuloerojen kaventamisesta ovat siten mielestäni pitkälti tekopyhää hurskastelua. Ainakin kunnes toimiin tulee muutoksia.

Suomen tilanteesta sen verran, että esimerkiksi asuntojen hintatasot monin paikoin alkavat olla aika ikäviä nuorille, ja niille joilla ei asuntoa vielä ole. Ja niissä veroja suuruusluokkaa puolet. Tämä on melko ristiriidassa tavoitteen kanssa.

Samoin Suomen "välistävedon" tasosta saa käsityksen kun laskee vaikka seuraavan esimerkin. Yrittäjä palkkaa työntekijän ja haluaa maksaa tälle 10€ tunnissa NETTO, yrittämisen riskistä hän itse haluaa vaikka 5€ NETTO samassa ajassa. Paljonko asiakkaalta pitää laskuttaa tunnissa, jotta tämä onnistuu kaikkien maksujen ja verojen kera?

Tai jos yrittäjä jäteään pois, niin esimerkki työtä tekevistä. Monta tuntia vaikka raksalla tekevän pitää tehdä että hän verojen ja elämän kannalta pakollisten maksujen jälkeen voi ostaa 8h työtä vaikka sähkömieheltä? Tai vastaavasti tämä sähkömies kirvesmieheltä? Tämä selvittää paljon vedetään välistä.

Tämä aiheuttaa sen, että täällä tehdään mahdollisimman paljon itse (tai Hautalana) sen sijaan että työllistettäisiin muita. Kansantalouden kannalta on haitallista, että arkkitehti, lääkäri, DI tai muu paremmin tienaava ottaa palkatonta ja yrittää rakentaa tai rempata itse (nettotulot eivät putoa lainkaan niin paljoa). Sen sijaan olisi paljon edullisempaa kansantalouden kannalta, että he tekisivät omaa työtään ja työllistäisivät muita noihin tai muihin vastaaviin töihin.

Ja ideologian tasolla minusta verotuksen pitäisi olla mahdollisimman alhaista (riittää juuri sovittuihin palveluihin), yksinkertaista ja koskisi samalla tavalla kaikkia. Tästä saa hyvän esimerkin vaikka osinkoveron myötä. Nyt suurin osa ei maksa niitä (rahastot, etujärjestöt, vakuutuskuoret ym.). Suuruusloukkaa 3% osinkoverolla, jonka maksaisivat kaikki ilman kiertämisen mahdollisuuksi tuottaisi saman tai enemmän kuin tämän hetkinen paperilla noin 10x osinkovero. Mielestäni tuo olisi paljon oikeudenmukaisempaa kuin nykyinen tilanne, ja siihen suuntaan erotuksen minun mielestäni tulisi mennä. Käytännössä sen toteutus tietysti hankalampaa saada läpi.

Tuossa vielä linkkejä tuohon osinkoveroon liittyen.

https://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/vain-sina...

http://www.talouselama.fi/uutiset/maistuisiko-kolm...

Toimituksen poiminnat