*

Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

”Ay-liikkeen” ongelma Suomessa

Meillä on viime vuosina syytelty eri tahoja meidän kilpailukyvyn menetyksestä ja talouden tilan muuttumisesta mallioppilaasta kovaa vauhtia kohti kriisimaata. Yleisemmin syyttävä sormi osoittaa kohtuullisen tasapuolisesti erään pääministerin vaalilupauksia, sekä toimintaa ja ay-liikettä. Molemmissa on totuuden siemen, mutta pohditaan tässä hetki hieman laajemmin meidän tilaamme ja ongelmiamme.

Ay-liike on monen mielestä toinen syypää Kataisen vaalilupausten ja toiminnan ohella Suomen kilpailukyvyn menetykseen, ja siten tilanteen huonontumiseen oleellisesti. Nokian tapahtumat matkapuhelinten osalta nousee usein myös esiin, mutta se jää säännöllisesti selvästi jälkeen noiden kahden edellisen taakse.

Totta on, että Kataisen lupaukset, sekä niiden aiheuttamat seuraukset yleisellä tasolla tapahtuivat mahdollisimman huonoon aikaan, sekä olivat merkittävät. Toki sopimuksissa on aina kaksi tai useampaa sopivaa osapuolta, joten siinä mielessä tuota asiaa pitää jakaa useammalle osapuolelle. Paremmin asioista perillä olevat osaavat tuon jaon varmasti suorittaa minua paremmin. Itsellä on sellainen mielikuva, että monella taholla oli Kiinan vetämällä vahvalla nousukaudella unohtunut monia talouden perusasioita, kuten ettei mikään nousukausi ole koskaan jatkunut ikuisesti, ja että olemme nyt yhteisvaluutassa eikä meillä ole enää samoja työkaluja käytössä joilla aikaisemmin ”säännöllisesti’” korjattiin huonoja päätöksiä ja toimintaa.

Tuon unohduksen lisäksi minusta meillä laajemmin katsottuna on suurempikin ongelma tuon ”ay-liikkeen” kanssa. Tuon ongelma on se, että meillä on SAK:n ym. lisäksi huomattavan paljon enemmän noita ”ay-liikkeitä”. Osaa niistä kutsutaan julkiseksi sektoriksi, muita on EK, MTK, poliittiset puolueet jne. jne. Listaa voisi jatkaa huomattavan paljon pidemmällekin, mutta tuosta varmasti ajatus jo tulee selväksi. säännön mukaisesti kaikilla tahoilla tuntuu olevan ”saavutetuista eduista ei luovuta” tyyppinen ajatusmaailma, sekä omien tahojen etujen maksimoiminen. Toki tietyssä mielessä näin kuuluukin olla, eikä asia ole ongelma talouden kasvaessa, väestön ikärakenteen ollessa hyvä ja määrän mahdollisesti kasvaessa, velkaantumisen ollessa alhaisella tasolla ym. ym.

Siinä vaiheessa kun nuo ja muut asiat eivät ole enää hyvällä mallilla kohtaammekin ongelmia. Talouden lainalaisuudet ja totuudet tuppaavat tässä vaiheessa monesti unohtumaan. Toki ne huomioidaan helposti ja vahvasti mikäli toimet kohdistuvat johonkin toiseen osapuoleen tai ryhmään. Meillä on tästä lukuisia esimerkkejä viime vuosilta. Esille voisi nostaa kilpailukyvyn palauttamiseen tähtäävät ja siihen liittyvät toimet. Tai miten juuri lehdissä ollut kansanedustajien sopeutumiseläkkeen uudistus toteutettiin. Uutisoinnin mukaan ”saavutettuihin etuihin” puuttumisesta ei edes keskusteltu. Tai miten suuri osa kansanedustajista luopui siitä kahden viikon palkastaan. Tai miten moni johtaja otti osaa Alahuhdan vetoomukseen palkan alennuksesta tai lahjoituksesta?

Yleisesti meillä sekä muissa länsimaissa poliitikot ja päättäjät ovat luvanneet liikoja ja järjestelmää on ”vivutettu” aivan liikaa tulevaisuuden osalta. Tämä siinä mielessä kun huomioidaan väestön ikärakenne, velan, johdannaisten ja kattamattomien vastuiden määrä, sekä miten talouden pitäisi kasvaa. Erityisesti vielä kun suurin osa ”rahasta” on velkaa, ja millaiset näkymät nuorilla ikäluokilla on, ja miten paljon heidän pitäisi velkaantua kasvun jatkumiseksi. Tästä lisää aikaisemmassa kirjoituksessani ”politiikan vinoutuneet kannustimet”.

http://janilindroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237889-politiikan-vinoutuneet-kannustimet

Toki varsinaisen ay-liikkeen toiminnassa on myös korjattavaa, ainakin minun mielestäni. Ensimmäinen koskee toki kaikkia muitakin etujärjestöjä ja säätiöitä ym. ja se on osinkojen ym. verovapaus. Itse en näe mitä ”yleishyödyllistä” on noiden tahojen toiminnassa verrattuna siihen, että osakkeita tai asuntoja ostaa ja omistaa vaikka Matti tai Maija Virtanen, tai kuka muu tahansa henkilö tai taho. Asian laajuudesta kertoo se, että suuruusluokkaa 3% osinkoverolla kaikkien maksaessa kerättäisiin enemmän veroja kuin nykyisellä paljon korkeammalla veroprosentilla. Säätiöiden kohdalla tapahtuneet monet paljastukset vielä mielestäni vahvistavat tuota asiaa.

Toinen ongelma on mielestäni se ristiriita, joka syntyy kun samaan aikaan tulisi ajaa jäsenten (työntekijöiden) etuja, sekä toimitaan erittäin suurena vuokranantajana monesti myös noille samoille jäsenille. Tämä erityisesti kun huomioidaan miten suuri kustannus asuminen monelle tänä päivänä on, ja miten se vaikuttaa niin ostovoimaan kuin työväestön liikkumiseen työn perässä ja monella muullakin merkittävällä tavalla niin kansantalouteen kuin ihmisten ja työväestön asemaan.

Pienenä maana Suomi on kuitenkin täynnä tuon kaltaisia ja pahempiakin ristiriitaisuuksia. Nämä tulevat paremmin huomioitua kun otetaan tuon otsikon mukainen kirjoitus, eli ”ay-liikkeen” ongelma Suomessa.

Mitä sitten tulisi tehdä jatkossa?

Koska ”uudistunutta” PS puoluetta lukuun ottamatta kukaan merkittävä taho maassamme ei ole nostanut euron asemaa kyseenalaiseksi tulisi meidän muistaa yhteisvaluutan olosuhteet, ja niissä pärjäämisen edellytykset. Tämä tarkoittaa kilpailukyvystä huolehtimista, joka tosin voi suuresti vaihdella alojen kuin yritysten välillä.

Samoin meidän tulee muistaa tietyt muut talouden ja väestön koon sekä ikärakenteen muodostamat lainalaisuudet, sekä huolehtia sukupolvien välisestä reiluudesta, että yksi ikäluokka ei liiaksi syö tulevien ”eväitä”. Tämä koskee talouden ohella myös ympäristöä sekä raaka-aineita.

Eli tiivistetysti muutetaan meidän ”ay-liikkeen ”ongelma positiiviseksi tekijäksi. Meidän ”pieniä piirejä” voi käyttää myös vahvuutena, mutta toki tämä edellyttää noiden ”ay-liikkeiden” parempaa yhteistyötä, sekä sopimista ja tasapuolisesti vastaan tulemista. Pienen hetken meillä oli tuota nähtävissä, kunnes tuo tasapuolinen toiminta vaihtui jälleen pari askelta lähemmäs ”omiin poteroihin” kaivautumista. Mutta tuo on oman kirjoituksen kokoinen asia.

Juncker on todennut hyvin tunnetun asian ”Tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleenvalituksi, jos teemme sen”.  Tuota mukaillen voisi todeta, että meilläkin monet tahot tietävät hyvin, mitä meidän tulisi tehdä. Mutta ilmeisesti on monia syitä, miksi niin ei ole vielä ainakaan tehty. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

En keksinyt omaa termitä tuolle meillä yleiselle asialle, niin nimitin sitä "ay-liikkeksi" noilla "" merkeillä varustettuna, mutta se varmasti lukijoille selviää.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#1
Suomi on hirttänyt itsensä veroihin ja sääntelyyn. En näe valoisaa tulevaisuutta Suomen taloudelle.

Oikeastaan mitään ei ole enään tehtävissä.

Toimituksen poiminnat