*

Jani Lindroos Ajatuksia&Pohdintoja

Hajoita ja hallitse edelleen käytössä

Rooman imperiumin ajoilta tuttu menetelmä on vanha, mutta edelleen toimiva ja hyvin käytetty. Aiheesta oli tarkoitus kirjoittaa jo ennen Turun ja Barcelonan ikäviä tapahtumia, mutta ikävä kyllä noiden myötä saimme lisää vahvistusta asialle. Kehitys nykyiseen monella tapaa hyvin polarisoituneeseen tilaan on ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa. Maksajina tälle on ollut monessa mielessä ääripäihin kuulumattomat.

Hajoita ja hallitse on Rooman imperiumin ajoilta tuttu menetelmä, jossa valtaa hankitaan tai ylläpidetään hajottamalla valtakeskittymät pienempiin osiin jolloin niiden vaikutusmahdollisuudet ovat pienemmät kuin yhdessä. Mielestäni nykyiseen tilanteeseen johtanut kehitys on pidemmän ajan tulos, ja itselle sen alkupisteenä koen olevan Yhdysvaltojen silloisen presidentin George Walker Bushin toteamus ”either you are with us, or you are with the terrorists”. Tuolloin ei tullut mieleenkään mihin kaikkeen asiat tulisivat johtamaan, mutta jälkikäteen tuo on jäänyt mieleen merkittävänä käännekohtana.

Tuosta ehdottomasta kommentista voi johtaa kehityksen nykyiseen vahvaan polarisoitumiseen ja ehdottomuuteen asioiden tulkinnassa ja hyväksynnässä. Monessa asiassa tuo on mennyt niin pitkälle, että tunteenomaiset reaktiot ja vastaukset ovat täysin syrjäyttäneet perinteisen argumentoinnin sekä osittain oikeuden omiin mielipiteisiin ja sananvapauden, ainakin ”hyväksyttävyyden” osalta. Ei pystytä kuuntelemaan ja huomioimaan muiden mahdollisesti erilaisia ajatuksia tai näkökulmia, kuten ei usein myöskään rationaalisesti perustelemaan omia, koska tunteellinen reagointi on niin vahvaa.

Viime aikoina valitettavan usein nähdyn terrorismin yksi tavoite onkin luoda ja vahvistaa jakolinjoja, ja siten edistää omaa agendaansa. Ja osittain he ovat siinä onnistuneetkin, joskaan ei varmasti niin hyvin kuin olisivat toivoneet.

Mutta tässä on kyse useammasta asiasta, ja siltä osin laajemmasta ilmiöstä. Katsokaa mikä on tilanne Yhdysvalloissa nyt, ja mikä se oli ennen vaaleja. Ei kenenkään ole mikään pakko olla presidentin kanssa samaa mieltä, tai pitää hänestä. Mutta nyt nähtävässä toiminnassa on kyse paljon enemmästä kuin demokratiaan kuuluvasta asiasta, että seuraavissa vaaleissa voidaan sitten äänestää uudelleen mielestään sopivinta ehdokasta.

Eikä kyse ole pelkästään Yhdysvalloista, vaan samanlaista mielipiteiden ja asenteiden rajua asettumista vastakkaisiin ääripäihin on nähtävissä myös meillä Euroopassa. Tämä koskien politiikkaa, euroa, EU:ta, globalisaatiota, maahanmuuttoa, ilmastonmuutosta tai montaa muuta kysymystä.

Jos asia ei olisi niin vakava sen voisi leikkisästi kuitata, että olemme (hyväksyttävissä) mielipiteissä siirtyneet digiaikaan, eli on vain kaksi vaihtoehtoa entisen analogisen maailman ja useampien vaihtoehtojen sijaan. Kaikille on varmaan jo tuttuja monet termit joita käytetään liittyen ääripäihin noissa edellä mainituissa tai muissa kysymyksissä. Noiden sijaan olisi mielestäni oleellisempaa pohtia kehitykseen myötävaikuttaneita tahoja ja toimintaa.

Henkilökohtaisesti en voi olla näkemättä yhtäläisyyttä taloudelliseen ja sitä (aina) seuraavaan poliittiseen kriisiin, sekä muuttuneeseen geopoliittiseen tilanteeseen, joka osittain on seurausta edellisistä. Tietynlainen jako ja alku polarisaatiolle alkoivat tuosta mainitsemastani lausahduksesta. Sittemmin kehitystä ovat vauhdittaneet päättäjä ja poliitikot niin meillä kuin muuallakin median ja muiden tahojen tukiessa toimintaa. Tällä ei ole tarkoitus syyttää tai jälkiviisastella, vaan nostaa esiin se ”ehdottomuus ja yhden totuuden tai vaihtoehdottomuuden” malli ja ilmapiiri jota viime vuosina olemme saaneet kokea ja elää. Ei tarvitse olla psykologian ammattilainen ennustaessaan moisen ehdottomuuden aiheuttavan vastareaktion. Omaan jalkaan ampumista tuon suhteen on vahvistanut vielä samojen ehdottomuutta vaatineiden tahojen joustavuus, sekä asioiden ja sopimusten luova tulkin toisenlaisissa kysymyksissä.

Eli tarkemmin sanottuna vie pohjaa vaatia ehdottomuutta toisten sopimusten noudattamisessa, kun samaan aikaan toisia sopimuksia ”tulkitaan äärimmäisen joustavasti” (=ei noudateta). Median osalta esiin voisi nostaa puheet ja vaatimukset sananvapaudesta, ja samaan aikaan itse suorittamasta yhden totuuden linjasta, jossa ei ole nostettu esiin muun laisia mielipiteitä, ja osin jopa pimitetty niitä. Näiden valossa ei pitäisi olla yhtään yllättävää, että olemme niin polarisoituneessa tilanteessa, jossa ei juuri mitään harmaata tai muunkaan väristä aluetta ole ääripäiden välillä.

Ja tuo on oleellinen ja merkittävä asia hajoita ja hallitse mallin toiminnan kannalta. Juuri tuo harmaa (tai muun värinen) alue noiden ääripäiden väliltä tulee hävittää. Mikäli väliin jää liikaa tuota aluetta se mahdollista dialogin, ja mahdollisesti yhteisymmärryksen syntymisen. Tuo pitää tehdä mahdollisimman hankalaksi menetelmän tehokkaassa käytössä. Ja siinä on monessa mielessä onnisuttu erittäin hyvin viime vuosina.

Edellisen tahallisen toiminnan lisäksi tuota aatetta voi tukea myös tahattomasti. Uskon presidentti Niinistön kannatuksen olevan niin vahvalla pohjalla, että voin muutaman hänen kommenttinsa ottaa tässä esimerkiksi. Lisäksi mielestäni hän on poliitikoistamme viime päivinä toiminut näkyvimmin ja siten tämä kommentti ei ole niin vakava muuhun hyvään toimintaan nähden. Mutta esimerkkini tahattomasta polarisaation lisäämisestä on seuraava. Ensin todetaan että halu väärinymmärtää on suurempi kuin halu ymmärtää. Sitten muutama päivä myöhemmin todetaan ehdottomasti ja vaihtoehdottomasti, että kansainväliset sopimukset pakottavat meidät jatkossa toimimaan tietyllä tavalla, vaikka näin ei aivan näin ehdottomasti ole. Esimerkiksi Dublin-sopimuksen mukaan toisenlainen toiminta tietyissä asioissa olisi aivan mahdollista. Tietenkään en tiedä mitä poliitikot ovat esimerkiksi EU-tasolla sopineet, eikä tämä ole ainoa asia ja kerta kun mennään Eu:n tai jonkun muun asian taakse, vaikka kyse on poliittisesta päätöksestä.

Ja tuolla ei ole tarkoitus kääntää tätä keskustelua tuohon asiaan, vaan blogin aiheen mukaan tuoda esiin se mitä tuollainen ehdottomuus sopimuksen tulkinnan osalta aiheuttaa, etenkin kun samaan aikaan viime vuosina toisia sopimuksia EU-tasolla ei ole katsottu tarpeelliseksi noudattaa. Molemmissa tapauksissa kyse on poliittisista päätöksistä ja uskomuksesta siihen, että kaikki menisi ehdottomasti niin kuin ”ylhäältä ilmoitetaan” ja media meille kertoo. Todellisuudessa kuitenkin tuollainen toiminta tänä päivänä aikaansaa ja pahentaa vastareaktiota, joka tuollaisesta toiminnasta syntyy. Ja sen suhteen tämä kirjoitus on tarkoitettu herättämään ajatuksia puolin ja toisin.

Osittain tässä on monella tasolla kyse vanhan maailman ja mallien kohtaamista ongelmista uuden ajan ja tilanteen myötä. Poliitikot ja media ovat menettäneet osan entisestä auktoriteetistään. Uusia ja puolueita ja uusia toimijoita on noussut mukaan politiikkaan ja internet sekä vaihtoehtoinen media on haastamassa perinteistä mediaa. Talouden ja geopolitiikan osalta ”ikääntyvä” Eurooppa ja Yhdysvallat ovat menettämässä asemaan nousevien ja väkirikkaiden maiden alueille. Missä määrin tässä on kyse asemien puolustamisesta, kasvukivuista tai kuuluisasta muutosvastarinnasta jätän jokaisen pohdittavaksi.

Itselle suurin ihmetys moniin aikaisemmin mainittuihin tai muihin asioihin liittyen on se, että miten mustavalkoisesti ja yksipuolisesti suuria sekä laajoja kysymyksiä käsitellään. Ei EU, euro, maahanmuutto, globalisaatio tai muu iso kysymys ole pelkästään ja ainoastaan hyvä tai huono. Niissä on hyviä ja huonoja puolia. Niissä on myös niistä hyötyviä tai niistä kärsiviä, eli niitä voittajia tai häviäjiä. Eli aivan perustellusti toinen voi kokoa asian hyväksi, ja toinen huonoksi omalta kohdaltaan.

Lisäksi kannattaa muistaa, että toimilla on seurauksia ja vastareaktioita. Noiden asioiden tunnustaminen on askel kohti oikean keskustelun avaamista. Kannattaa myös muistaa, että tiukemman linjan tai kannan ottaminen ei automaattisesti tarkoita yhteistyökyvyttömyyttä, tai toiseen ääripäähän siirtymistä. Kuten ei myöskään joustaminen tarkoita sitä, että kaikissa asioissa tai automaattisesti liian joustavaksi/pehmeäksi muuttumista.

Hyvä lähtökohta on moni perinteinen ja yksinkertainen kysymys, kuten miksi? Minkä takia? Miksi juuri näin? Kuka hyötyy? Kuka häviää? Miksi jokin elin tai organisaatio on olemassa? ym. Lisäksi pohtia perusteluita omille näkemyksilleen, sekä kysyä niitä vastaavasti mahdollisesti toista mieltä olevalta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Niin järkyttävä ja koskettava kuin tuo Turun tapaus olikin, niin tämän ei ole tarkoitus mennä väittelyksi siitä, tai muusta mainitusta yksittäisestä asiasta. Niistä on täällä varmasti jo monta muuta keskustelua.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Hyvä kirjoitus, vaikka itse katson tämän nykykehityksen lähteneen jo Reaganin-Thatcherin kaudella. Pitkän ajanjakson kokonaisuutta on ehkä vaikea hahmottaa koska muuttujia on paljon ja kehitykseen vaikuttaneilla on toisistaan eroavia päämääriä.

Käyttäjän JaniLindroos kuva
Jani Lindroos

Kiitos. Tuo on totta, lisäksi kokemuksiin vaikuttaa koska alkanut seuraamaan asioita. Itse en vielä mainitsemanasi aikana poliitikkojen tekemisiä seurannut, joten ne ovat menneet ohi. Tosin uskoisin tuon olleen enemmän/vähemmän säännöllisesti käytössä Rooman ajoista alkaen.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Helppo uskoa että hajoita ja hallitse ollut sodassa ja politiikassa lyömäaseena tuhansia vuosia.

Helppo esittää uhkavaatimus (ultimatum) jossa kuulijoita vaaditaan valitsemaan puolensa (yleensä kahden eri puolen välillä), varsinkin kun toinen puolisko esitetään vaatimuksessa kaikkea hyvää tai kuulijan etuja vastaan olevana jotta valinta olisi helppo tehdä vaatijan hyväksi.

Tätä myös tapahtuu päivittäin kodeissa ja työpaikoissa tänäpäivänä, joten uskon että tätä on pienemmässä piirissä käytety jo tuhansia vuosia sitten.

Tälläinen mustavalkoisuus tai digitaalisuus ei sovi analogiseen maailmaan ja on ehkä oma terrorin muotonsa tilanteesta ja esitystavasta riippuen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Lähinnä ihmettelen että nykyistä uusliberalismia ja globalisaatiota kannattaa se ryhmä joka on eniten on hävinnyt ja häviää jatkossakin töiden siirtymisenä halvempiin maihin.

Toimituksen poiminnat